IRC-Galleria

...vitutusta!

...ja niin tämäkin päivä oli pilalla.

-> tällä wanhalla ja hyväksi todetulla aatteella edetään...

Aina välillä sitä alkaa miettimään että miksi ihminen tekee niinkuin tekee... Ja kun jälkikäteen alkaa tutkimaan ja pohtimaan tekojaan ja ajatuksiaan havahtuu siihen tosiasiaan että senkin vähän mitä on olettanut tekevänsä pyyteettömästi ja pahaa tarkoittamatta onkin tosiasiassa vain luonut syvällisiä traumoja ja syviä haavoja kaikinpuolin...

Tässäkohtaa astuu kuvaan allekirjoittaneen halu olla ystävällinen, huomaavainen ja erityisesti halu luoda hymyä mailmaan on saanut ruman käänteen vain siksi että itse ei tajua olevansa painostava ja jopa häiritsevän päällekäyvä...

Mikä saa tosissaan ihmisen ihastuksissaan sekoamaan niin totaalisesti että millään ei ole väliä kuin sillä että saa edes pikkiriikkisen toisen huomiota osakseen joka sittemmin on vain totaalisen mahdotonta koska vastapuolta ei nappaa millään tasolla...

Sitten kun tämän huomaa niin mieli on maassa, miettii asioita joista avoimesti puhuessaan monia on laitettu valkotakkisten henkilöiden toimesta pakettiin ja kruunattu koko show tarjoamalla taika nappeja jotka saavat paketoidun henkilön olemaan porkkanan ja kaalin kanssa samalla tasolla mailman menon kanssa, tosin ilman että ketään hänestä oikeasti hyötyisi, toisin kuin porkkanan ja kaalin suhteen...

Allekirjoittaneen olo on juurikin nyt sellainen että hyödyllisyysarvo nyky yhteiskunnassa mitataan ylimielisen katseen ja kuolleen hylkeen välillä... Tosin sillä erotuksella että ketään ei oikeasti kiinnosta...

Ja ne joita kiinnostaa eivät noteeraa, mutta ne jotka noteeraavat eivät osaa sanoa juuta tai jaata...

Iloinen mieleni jaksaa ja kestää kuitenkin vielä, vaikka aika-ajoin on olo että huumori meinaa loppua kesken ja kärsivällisyys siinä ohella... Joten raakasti sitten vain isketään idlaus vaihde päälle ja vain ollaa, uidaan itsesäälissä ja moralisoidaan itseämme kunnes alkaa hymyilyttää...

Tässä nyt tosiaan vuosikymmenen kohta pieniä ilonhetkiä huomioimatta on tarvottu vailla valoa tunnelinpäässä... Vain voidakseni todistaa että ei minulle tunnu täältä paikkaa löytyvän... Ikuisen turpaanoton kohteena oleminen on loppupeleissä kivaa jos sen oikeasti pää kestäisi...

Toki omat tekoni myös vauhdittavat tätä paskassa tarpomista, mutta ei se nyt jumalauta oikeasti näin vaikeaa voi olla... Mutta näköjään on... Sinänsä sääli...

Täällä kuitenkin valon tavoittamattomissa tarpomistani hymyssä suin jatkaen kunnes selkäranka, joka kieroksi on luotu, ei enää jaksa taakkaa kantaa...

Täältä jälleen tähä...

Tätä kysymystä miettiessä taustalla soikoon: http://www.youtube.com/watch?v=SmVAWKfJ4Go

...taas yllätyksenä tule että olen raahannut itseäni sokeasti kohti varmaa tappiota? Ja vaikka onnistumisen mahdollisuus on häivävän pieni niin silti askeleeni ei laahaa vaikka tiettyä epävarmuutta ilmassa aika-ajoin onkin...

...mutta mikä saa jatkamaan vastavirtaan kahlaamista? Totaalinen sokeus täydelliselle mahdottomuudelle? Silkka tyhmyys? Usko itseensä? Halu tavoitella parempaa? Kunnianhimo? Vaiko vain se että ei tiedä helpommasta ja mahdollisesti pienemmällä riskillä saavutettavasta korvikkeesta..?

...totuus on että jos kuitenkin onnistun tavoitteissani vaikka kaikki minua vastaan olisikin ollut niin palkitseeko se kaiken vaivan jonka olen asian eteen tehnyt? Vaiko nielenkö vain ylpeyteni saavuttaessani tavoitteeni jota luulottelin palkitsevammaksi kuin mitä se sitten oikeasti olikaan...

...sinällään tämä pakkomielle kulkea omaa polkuaan on raskasta ja välillä on alkanut tosissaan tulemaan olo että 25v edestä olen rämpinyt systemaattisesti valtavirtaa vastaan ominpäin, saavuttamatta toisaalta mitään muutakuin oudon, välteltävän ja vastenmielisen persoonan leiman? Kolikon kääntöpuolella tosin on hymyilevä ja liian kiltiksi väitetty persoona joka ottaa jopa vapaaehtoisesti osumaa muiden puolesta...

...toki taival on tuonut mukanaan loistavia ystäviä ja kavereita, vapaan ajattelutavan, halun ymmärtää, olla oma itsensä, tietyn tasoisen verbaalisen lahjakkuuden ja sosiaalisuuden kommunikoidakseni ympäristöni kanssa...

...mutta millä hinnalla olen oma itseni ollut? Tuloksellisesti varmasti moni voisi sanoa että turpaan on otettu oikein olan takaa ja kiltteyttä on ruopattu roppakaupalla väliinpitämättömille vientimarkkinoille... Silti kuitenkin jaksan hymyillä, yrittää ja taistella...

...suurin ongelma joka on eteeni osunut, kuuluu empatia osastolle... En vain kykene tuntemaan moista ketään tai mitään kohtaan... Toki samaan astiaan kuuluu myös tietyn tasoinen tunnevammaisuus, joka tosin onneksi ei ole aivan täysin absoluuttinen, ainakaan vielä...

...eiköhän 5v päästä olla taas fiksumpia aiheen suhteen ja joko nauretaan että olipa tuolloin asiat heikosti taikka sitten mietitään että missä meni vikaan ja syöksykierrettä ei kyetty pysäyttämään ja tilanne on nyt mikä on...

Vittu oikeesti repesin, Elisan 3G mainos iski kun tuhat tuhat inisiää Elisan asiakaspalvelussa!

Mainos oli mallia Elisan hujoppi ukko heilumassa Statuksen edessä sillalla ja takomas puhelimel naamakirjaa ja Slogani lopuksi mallia "Feisbuukkasin Forssassa" -> allekirjoittanut tippui välittömästi... :D

Paljon on Forssalla mainosarvoa..! :D

Kyllä...

(samainen klisee jokaisen alkuun)

Nyt on sitten pippalot pippaloitu, ihmeitä nähty ja tottakai otettu lisää taakkaa (paskaa) niskaan että arki maistuisi mukavammalle... :)

Mutta kuitenkin tuparit menivät kumpanakin viikonloppuna hyvin, valituksia ei vielä ole tullut ja en usko että tuleekaan, kansa oli suht kiltisti ja liiallinen möykkä jäi pois...

Suhteellisen ikimuistoista legendaakin siinä ohella syntyi ainakin allekirjoittaneelle... Varsinkin erään neidon aikuisten oikeasti tullessa kylään... :)

Mutta kyllä tuota paskaakin sitten mukaan mahtui mallistolla se nyt vaan loppui perkele kesken... :D Tosin kyllä oli pakko olla mukana pari kaveria jokka hiukan ampu yli ja tuhosivat ilmapiiriä... Mutta hengissä selvittiin... Ainakin toistaiseksi...

Olen oikeasti enemmänkuin otettu paikalle saapuneiden takia ja hyvän meiningin... :)

Seuraavaan kertaan... :)

...yes i am...

Ratkiriemukkaasti tätä vakavaa päivää kun muka pitäisi olla mies juhlistan olemalla töissä...

Jee!!

Pukkina taasen keekoilin kummipojan edessä... Sokeana tietenkin... :D murisin kun mikäkin spurgu ja aurinkolasit päässä... :D

Voidaan siis päätellä että näkyvyys oli jo muutenkin PIMEÄSSÄ kämpässä huono, niin väärillä vahvuuksilla olleet aurinkolasit päässä pukki oli hiukan sekaisin... :D

Jotta näin, jätkä oli tyystin jäässä kun pukki oli paikalla... Ja onneksi selvittiin... :D

Mutta toisena asiana iskeä oli pakko ilmaista että kiitosta jouluviesteistä... Appaut 270 viestiä ennen klo 21 ja sen jälkeen melkein 90 lisää kun itte niittasin muutaman viestin mailmalle... :)

Että jouluja vaan ja galluppi pääsi toditamaan että noin joka kolmas oli vielä selvinpäin mutta kukaan ei luvannut olla selvinpäin tulevaisuudessa... :D

Täältä tähän.