...tehdä legendaariset, mutta empä sitten tehnytkään...
Aloitus tilanne: olen ajoissa liikenteessä, yli 10min aikaa ennen metron lähtöä. Kiidän kaupan läpi, normi ostokset koriin ja kassalle, kassalla mummo puhuu puhelimeen, kassaneiti plärää mummon ostoksia hihnalta...
Tulee maksun aika, mummo puhuu puhelimeen, puhuu ja puhuu, kaivelee kassiaa, löytää bonus kortin, myyjä höylää, minulla alkaa jo hiukan hymy hyytyä, enää 5min aikaa keretä metroon...
Myyjä kertoo summan, mummo puhuu ja polpottaa, ei kuuntele, hetki, toinen, mummo kysyy että paljonko ja jatkaa jutustelua myyjän ilmoittaessa summan... Ja menee taas hetki ja mummo utelee hintaa, myyjä kertoo, mummo alkaa kaivamaan lompakkoa, ei löydä, puhuu tottakai edelleen puhelimeen...
Kaivaa ja kaivaa, nostaa veskan hihnalle, jatkaa kaivamista, puhuu puhelimeen, homma kestää...
Tässäkohdin PITI ottaa mummolta puhelin, huutaa luuriin: "Pirkko soittaa kohta uudellee, nyt maksetaan ostokset että muutkin pääsee kaupasta"
Mutta empä tehnyt näin, vaan odotin... (VIRHE) -> mummo löytää setelin... Mutta rupeaa kaivamaan jotain muuta, löytää kolikko pussin, kaivaa sitä pienen ikuisuuden... Tyrkyttää rahat kassaneidille... Saa rahaa takaisin... Ja tottakai levittäytyy koko tiskille... Kassaneidin naama alkaa punottaa, jonoa on...
Mummo ei oo saanu kamojaan ees kassia kohti kun oon jo saanu omani kassiin, näytän mummolle kesoa ja totean että kiitti vitusti tästäkin, mummo katsoo hölmistyneenä, kassajonossa joku näyttää peukaloa ja mie kiiruhdan metroon 100m päähän... Ja tottakai näen metron perseen katoavan horisonttiin...
Rupesi vituttamaan ja ajattelin tappaa kyseisen mummon... Jos olisi valunut metroa odottamaan, ei tullut...
Joten nyt ollaan sitten myöhässä töistä kiitos mummon...
Vittu...