...kuolemista...
juicea on taas tullut kuunneltua ja erityisesti syjsyn säveltä... En ilosta itke, en surusta itke, jos itken niin itken muuten vain...
mutta syy minulla on...
ja Juicen lisäksi leeviä on tullut kuunneltua kohtuullisesti...
on kumma kuinka ihminen etsii tavan paeta todellisuutta parhaaksi näkemällään tavalla kun tilanne niin sanelee ja minä pakenen musiikin mailmaan...
sen olen jo oppinut parisuhteistani että vaikka sitä kuinka yrittää tehdä parhaansa niin se ei riitä, sitten kun hommat menee vituilleen niin sitten ei ole enää mitään tehtävissä... Sinänsä on sääli että kun hommat kusee niin mitään konkreettista ei saada aikaiseksi... Puheita, puheita puolin jos toisin ja jos sitten koittaa tehdä tekoja niin ne haukutaa ja vähätellään pois päiväjärjestyksestä. Jos ei muuten niin periaatteen vuoksi koska ylpeys ei anna myöten. Ja tämä yleensä toteutuu kummankin osapuolen osalta vaihtelevasti.
Parisuhteen pitäisi olla toisen ymmärtämistä, ei toisen vikojen etsimistä ja niistä nalkuttamista. Mutta minkäs teet?
Elämä on pitkä puutelisja joka hetkittäin täyttyy suudelmista. Leevi - ihanasti sanottu
mutta elämä on. Minä otan tirsat. Matkalla forssaan.