IRC-Galleria

...BULLSHIT!!

Painoa löytyy semmoten likemmäs 40kg ja tuommoten 50cm kanttiinsa...

"Pieni ja Siro"

=D Mutta täytyyhän tulevalla INSINÖÖRILLÄ olla leluja... =D

Ja sitten kohti stadia... :D

Jylla!

kivaa oli vaikka näpit puistossa jäätykin kun unohin hanskat... 80% saarenmaa kolahti Clubilla suhteellsen lujaa kalloon kun päästiin lämpöseen... Ja nyt uunolla muisti palailee pätkittäin... Heh... :)

Modattu Tutor lätsä sai huomiota osakseen kuten oli tarkoituskin... :)

ja mikä tärkeintä, oppi tuntemaan taas paljon uusia ihmisiä... :) tästä on hyvä jatkaa... 24.päivä seuraavat bileet lepakkomiehessä ja taas ollaan hilpeissä tunnelmissa... :)

tarina jatkuu... =D

09.01.2004 oli minulle merkittävä päivä aikoinaan... Ja uskon että myös Jonnalle...

Mutta nyt enää jäljellä on vain muisto... Kultainen muisto...

Ja uskompa että ainokainen nainen joka koskaan minua oikeasti rakasti...

Edes sen hetken verran...

<3

Minut melkein jo saatiin aivopestyä unohtamaan... Kun ei voi olla positiivisia muistoja menneestä niin eipä saanut minullakaan olla... Mutta silti vanha suola taisi janottaa häntä itseään enemmän... Olkoot nytten sitten onnellinen Herra H:n kanssa... Jota niin auliisti minulle aikoinaan haukkui... Niin hassusti se vain menee...

Hyvää yötä...

Jullah...

olis sit eka "virallinen" koulupäivä takanansa...

boothillis tässä ihmetellessä...

sidukkaa kiskoen...

vain minä, pimeä nurkka ja taustalla soiva musiikki...

mutta jahka tästä kämpille pääsen niin taitanen tylsistyksissäni siivota lättini...

että näin...

Jullah... Sitä on sit ekan TUTOR ryhmän veto lähtenyt käyntiin ja vaikka kippeenä olinkin niin väitän selvinneeni suhteellisen asiallisesti juonnoistani... :)

Ja maanantaina sitten alkaakin se pääpiirteinen ja niin iloinen koulunkäynti omassa onnellisuudessaan ja 38op:ta lähdetään hakemaan... =)

Mutta Mutta...

...kippeitä ihmisä tällä pallolla...

Kehtaavat kirkkain silmin sanoa että seksittömässä suhteessa ei ole mitään pahaa... -> Minusta sellaisessa suhteessa ei taideta juuri olla toiselle kuin kaveria... Ja suvun jatkeen haaliminen voi kanssakin olla melko mielenkiintoista... (todella romanttista)

Itse kun on oppinut jo sen että kun parisuhteessa seksielämä kuolee niin parisuhdekkin on jo lähestulkoon tuomittut... Mikäli ei sitten satu löytämään elvytystä seksielämään...

Yleisesti tylsistyneenä ihmisten kanssa höpötelessä ihmisistä paljastuu kaikenmailman ihmeellisiä asioita...

Kylläh...

se satuttaa kun ihminen ketä rakastaa sanoo pahasti... Ja se satuttaa vielä uskomattomammin kun ei saa mitään konkreettista vastausta mihinkään...

ja veikkaampa että kusen itse kaiken vain olemalla liian aktiivinen kun häntä takaisin halajan...

ihmiset jotka ovat rakastaneet joskus tai yleensäkin rakastavat edelleen ymmärtävät...

mutta en minä luovuta... Ja yritän parhaanimukaan olla ampumatta yli...

täydellistä naista vain ei halua menettää...

Heti joku stanan pöpö iski sit eilen... Nyt on sit korvat pipina, räkää pää täys, yskittää ja päälle vielä kuumetta...

että ei kummastuta ollenkaan et eilen ei oikeen inspannu juhlia... Vaan menin tosiaankin nukkumaan... =/

melkoinen voittaja fiilis olla töissä... 8-/

Btw: lievän masennus kohtauksen tai yleensäkin ihan maissa ollessaan karaoken kuuntelu on melkoista tuskaa... Ja kun musiikki kertoo pääosin perus iskelmän tyyliin masentavaa saundiaan on välillä pikkaisen hajoileva olo...

Kaikille rattoisaa vuoden vaihdetta ja onnellita uuttavuotta...

toivottavasti biletätte, jne minunkin puolestani...

itselläni ei suuremmin juhlimis fiiliksiä ole... Ennemminkin voisin mennä nukkumaan...

...voikin sitten todeta että paskaks vaan kaikki ja vaihtoon...

Rupeaa taas vituttamaan niin maan penteleesti...

Jotenkin tuntuu että kaikki tuttavat ympärillä pörräävät onnellisesti kumppaneittensa kanssa ja jotkut menevät onnellisina naimisiin, jne...

Ja kappas kummaa kun minä puolestani sitten otan paskaa niskaan minkä kerkiän... =D Ai että on kivaa...

Mutta minkäs sille teen kun olen se "väärä" ihminen, jada jada jada... Väärää ihmistä olekkaan... Ärsyttää kun aina vedotaan että ollaan niin erilaisia ja sitten kun ollaan samanlaisia niin itketään että olaan liian samanlaisia ja haluan vastakohtia... Pentele!½

Taas ei voi muutakuin todeta että naisia ei voi ymmärtää... Taikka sitten minä en vain ole luotu parisuhteisiin kenenkään kanssa kun olen joko juurikin liian sellainen taikka sitten en ollenkaan...

Ratkaisevaa olisi minun osallani ainakin sellainen pieni asia että olisi kiva jos kumppani/puoliso kertoisi että mikä mättää, muttakun EI! ollaan hissunkissun ja annetaan asian olla ja oletetaan että kyllä se mies sen tajuaa, jos ei muuten niin lukemalla ajatuksia... Ja sitten tulee hetki että neidin mielestä asiat o mennee pitkään jo huonosti niin tottakai se on miehen syy...

Ja kaikki voisi olla täysin toisin jos nainen olisi vain kertonut että mikä/missä mättää...

Toiseksi eniten ihmetyttää että valitetaan ettei koskaan tehty mitään... No eipäkai kun ei koskaan mikään ehdotus kelvannut... Vastaus oli aina et ei jaksa, jne valitus... Ja itse neiti ei osaa sanoa mitään mitä tehtäisiin... Vaikka itse neiti on päättänyt että vain hänen ehdotuksensa on tarpeeksi hyvä toteutettavaksi... Miehen ehdotus dumpataan heti...

Mutta tässä tulee ongelma...

Hyviä naisia ei ole paljoa...

Menettämäni neitoni ovat kaikki olleet hyviä mutta pääosin mykkiä kun olisi pitänyt keskustella/jutella... Sääli sinänsä että kun yhteisitä asioista päätetään niin harvinaisesti minulta ei edes kysytä vaan päätetään minunkin puolestani, vaikka omaisinkin sanottavaa... Kun sitten saan sanoa niin sitten uhataan kaikella mahdollisella "Kerron äidille" sarjasta aina "Vittu soitan poliisit ja usutan ne sun niskaas" variaatioihin...

Onko asia vain niin että nyky naisista harva on koskaan oikeasti rakastunut?

Ne jotka ovat, seurustelevat tai ovat jo naimisissa ja asiaan ei ole tulossa muutosta...

Omalla kohdallani olo on että tunteita on tunnettu mutta rakastuttu... Ei pelkoa...

Normaaliin tyyliin minun on annettu ymmärtää mutta vasta puolella kaikki on ollut vain peliä mun tunteilla...

Pakko on todeta että kovinkaan montaa kolhua en kestä enää... Jahka niin käy... Katoan One Way tiketillä kohti valaistusta joko Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan... Ja uskottavastikkin sille tielleni jään...

Totta on että yrittänen liian hyvien naisten seuraan, jne mitä minulla on rahkeita ja tulen petetyksi tavalla tai toisella... Mutta silti aina niin raskaasti...

Toinen scenaario on että muutaman tällaisen kolhun jälkeen en enää yksinkertaisesti halua vakavaan suhteeseen vaan rupean tuhoamaan muiden suhteita... Vikittelemään varattuja naisia ja sitten hetken pelehtimisen jälkeen lemppaan eukon ja jatkan seuraavaan emäntään...

Mutta kaikki on spekulointia...

Vitun pettynyt vain olen itseeni jälleen kerran...

Ihan ja vain siksi etten saanut lähinmäistäni taasenkaan kertomaan minulle mikä oli se raastava piikki lihassamme...

Vaan tulehtui, mädäntyi ja kuoli pois...

Taas kerran...