Jullah!
On se kumma kun osaa masentaa...
Kun jo hetken oli ja uskoi että asiat rupeavat kulkemaan niin sitten tuli turpaan niin että aika pysähtyi... Ulkoisesti se ei näy mutta henkinen helvetti on uskomaton... Ja masentaa vielä mojovammin kun en ole aino joka ottaa osumaa...
Mutta:
Time as you know had a beginning, and time has an end, and then time begins again, exactly as before.
Ei voi muutakuin todeta että tämä pitää kutinsa ja kaikki on taas aloitettava alusta...
Raskaiden valintojen jälkeen minä olin se joka otti ja hävisi rökäle tappion itseluottamuksessani... Timo Rautiaista & Trio Niskalaukaus soi melko iloisesti...
Masentaa aikalailla vitusti jos ei ole vielä tullut tätä tarpeeksi selkeästi artikuloitua...
No mutta elämä jatkuu mutta jälleen astetta kyynisempänä ja vaikeammin tavoitettavana itseensä sulkeutuen... Oman ahtaan mieleni luodessa jopa nautintoa huokuvaa tuskaa...
Mutta toivo on ainoa mitä meillä on... Kaikki muu on häilyvää... Rakkaus on vain illuusio jonka uskomme kestävä ikuisesti... Mikään ei ole ikuista...
Kuten eräs hyvä ystäväni sanoi että olen persoona, se joka erottuu massasta ja tulee erottumaan... Ja ehkä menestymäänkin mutta tällä on hintansa ja uskottavasti se on että minut on tuomittu kulkemaan yksin...
Aika näyttää... Osuiko ystäväni oikeaan... Tällä hetkellä tämä on käynyt toteen ja niin uskottavasti käy tulevaisuudessakin...
Ja nyt sitten soi Sentencedin "No One There" -> rauhoittaa... Ja samalla masentaa...
Taidampa vain ottaa suuntiman kohti punkkaa, jos vaikka saisi unta... Raskas metalli soikoon taustalla...