Minulla on ystävä, joka on
hyvin ihana.
Hän ei kuuntele mitä
toiset juoruavat minusta.
Hän ei puhu minusta pahaa,
vaikka hänen ystävänsä
puhuvat.
Hän välittää minusta.
Hän on oikea ystäväni,
joka kuuntelee minua,
kun olen surullinen.
Ilman häntä, en jaksaisi
elää ja olisin jo
haudassani.
Hänellä on paljon ystäviä,
mutta minulla ei ole.
Mutta hän onkin kiva ja
ystävällinen.
Ystävä, jonka kaipaisit
viereesi joka ilta kun
sinulla on suruja.
Onneksi minulla on hänet.
Rakastan häntä ylikaiken.
Hän ei ole tavallinen niin
kuin muut.
Hän tukee minua ja
kuuntelee asioitani.
Toisinaan kuin muut, jotka
levittelevät asioitani ja
pilkkaavat minua samalla
kun he ovat "ystäviäni".
Mutta hän on hän. Häntä ei
saa muuttaa.
Olen aina kaivannut
tuollaista ystävää, joka
kuuntelisi edes minun yhtä
ongelmaani.
Elän ihanassa elämässä,
ystäväni kanssa.