IRC-Galleria

♥ "I love only myself and
fight only for myself." ♥


Deep within the hell of my
heart.... I can't go back
A self-torture loser, not
being able to see tomorrow
Suicide is the proof of
life

Even loved ones scatter
like petals from flowers in
my hand

Noniin täs on taas vedetty taas 3 yötä ilman unta. Liikaa ressii ja murhei eikä ole ketään ketä auttais niissä ketää ei kiinnosta se on iha jees, tä on neljäs yö ja seinät kaatuu pääl mitä mä tein et ansaitsin tän paskan mun niskaa? kertokaa mulle te sen tiiätte, kertokaa kiitos.

Jaaha no nyt näyttää silt et olen menos tänää kihhloihi.
HUH sen ois pare olla tosissaan tai sit mul menee jo hermot.

Toivottakaa onnee jos silt tuntuu.

Thänks Angel-of-ice

TEHTÄVÄNANTO:
Paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä

1: En vihaa ketään.

2: Mulla on välillä outoja haaveita.

3: Mitä enemmän muhun sattuu sitä enemmän hyvää saan aikaan.

4: Jaksan edelleen rakastaa.

5: Mä haluun kuolla mut mitä sen jälkeen tapahtuu ja mitä mä sit haluun?

The Ravers Manifesto

Our emotional state of choice is Ecstasy. Our nourishment of choice is Love. Our addiction of choice is technology.

Our religion of choice is music. Our currency of choice is knowledge. Our politics of choice is none.

Our society of choice is utopian though we know it will never be.

You may hate us. You may dismiss us. You may misunderstand us. You maybe unaware of our existence.

We can only hope you do not care to judge us, because we would never judge you.

We are not criminals. We are not disillusioned. We are not drug addicts. We are not naive children...

We are one massive, global, tribal village that transcends man-made law, physical geography, and time itself.

We are The Massive. One Massive.

We were first drawn by the sound. From far away, the thunderous, muffled, echoing beat was comparable to a mother's heart soothing a child in her womb of concrete, steel, and electrical wiring.

We were drawn back into this womb, and there, in the heat, dampness, and darkness of it,

We came to accept that we are all equal. Not only to the darkness, and to ourselves, but to the very music slamming into us and passing through our souls: we are all equal.

And somewhere around 35 Hz we could feel the hand of God at our backs, pushing us forward, pushing us to push ourselves to strengthen our minds, our bodies, and our spirits.,

Pushing us to turn to the person beside us to join hands and uplift them by sharing the uncontrollable joy we felt from creating this magical bubble that can, for one evening, protect us from the horrors, atrocities, and pollution of the outside world. It is in that very instant, with these initial realisations that each of us was truly born.

We continue to pack our bodies into clubs, or warehouses, or buildings you've abandoned and left for naught, and we bring life to them for one night.

Strong, throbbing, vibrant life in it's purest, most intense, most hedonistic form.

In these makeshift spaces, we seek to shed ourselves of the burden of uncertainty for a future you have been unable to stabilise and secure for us.

We seek to relinquish our inhibitions, and free ourselves from the shackle's and restraints you've put on us for your own peace of mind.

We seek to re-write the programming that you have tried to indoctrinate us with since the moment we were born.

Programming that tells us to hate, that tells us to judge, that tells us to stuff ourselves into the nearest and most convenient pigeon hole possible. Programming that even tells us to climb ladders for you, jump through hoops, and run through mazes and on hamster wheels.

Programming that tells us to eat from the shiny silver spoon you are trying to feed us with, instead of nourish ourselves with our own capable hands.

Programming that tells us to close our minds, instead of open them.

Until the sun rises to burn our eyes by revealing the dis-utopian reality of a world you've created for us, we dance fiercely with our brothers and sisters in celebration of our life, of our culture, and of the values we believe in:

Peace, Love, Freedom, Tolerance, Unity, Harmony,

Expression, Responsibility and Respect.

Our enemy of choice is ignorance. Our weapon of choice is information. Our crime of choice is breaking and challenging whatever laws you feel you need to put in place to stop us from celebrating our existence.

But know that while you may shut down any given party, on any given night, in any given city, in any given country or continent on this beautiful planet, you can never shut down the entire party.

You don't have access to that switch, no matter what you may think. The music will never stop. The heartbeat will never fade. The party will never end.

I am a raver, and this is my manifesto.



Sori Angel-of-ice oli pakko kopioida

päivä alkaa näin:
ostetaan pari pulloa viinaa, mennään serkulle ja aletaan ottaa keittoo.
vedetään vähän snapsii ja aletaan horjuilee siin vaihees lähtee yleensä muisti.
Herätään aamulla poliisilaitokselta vaatteet veres, käsi levynä ja housut väärinpäin, puhelin hukassa.
Ottakaa siitä pojat ja tytöt mallia.

Nonii nyt se sit tapahtu aika paljo saa pitää ittees kuris ku kissat miehet juoksee ohi.
Mihi mäki joudun uskollisuus on vaikeeta mut silti se onnistuu en ole viäl pettäny enkä petä en enää ikinä.
toivottavasti sitä arvostetaa, mut outoo et miehet on niin kissoi siis nii KISSOI

Kiva kiva mut jätettii vvidennen kerran ja otin sen taas takas AAAAAAAAAAAAAAAAAa
Toi alkaa vähä jo rassaamaa no ei se mitää nyt kaikki on taas muka hyvin ja sillee.

Nonii. Taas uus aamu ja päivä,
Ei pitäis olla huolenhäivää,
mut mitä pitäis aatella ku näyttää tältä.
Rakkaus on tuhonnu ja runnuttanu,
elämän halun turruttanu, rummuttanu takaraivoo vittu tätä raivoo se ottaa aivoo.


Pyh jälleen kerran

Mä en kestä mä vuodatan kyynelei ku mu rakkaat pettää ja luulee et en tiiä.
rakkaus sattuu se sattuu liikaa.
Munst tuntuu et joku päivä kaikki loppuu ja olis syytäki.
Mikään ei ole pahempaa ku elämä.
Sä kärsit ja jokasta iloa seuraa vaan tuska, tuska joka on niin suuri et repeet halki ja vuodat kuivii.
Silti kaikki valehtelee ja esittää et ne välittää.
Miks?
Miks ihmiset on tollasii miks ne satuttaa niin paljon?
Mä olen tehny niin itekki ja nyt kärsin siitä.
Tä on mailman suurin epidemia joka tappaa varmasti ja joudut kärsimään koko elämäs.
Se on rakkautta ja rakkaus on mailman vaarallisin huume mitä kukaan ei voi vastustaa ja kaikki jää koukkuun.
Tä on mailma joka on kirottu kadotukseen


Vittu mitä paskaa.