IRC-Galleria

Mun kuvataidekiintiöni on täynnä tän viikon osalta. Jouduin (kiitos vararehtorille ja kuvismaikalle) Hyvinkään Klick-opintomessuille edustamaan Rilua. Enkä todellakaan pelaamaan mitään kirppupeliä. Vaan jouduin hittovie piirtämään julkisesti satojen ihmisten pällistellessä.

Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Edustusreissuhan tosiaan alkoi sillä, että odotettiin (minä, Toni, kuorolaiset) lukion edessä bussia. No sehän oli 15minuuttia myöhässä ja jäi jonnekin hevonvittuun parkkiin niin että saatiin kävellä sateessa bussille. Eihän tässä mitään, jos vastassa olis ollu jokin luksusbussi. Mutta Riihimäen lukiolle sopivalla tavalla meitä odotti suoraan 70-luvulta ilmestynyt dösä. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään restauroitu museoesine. Eripariset ikkunalasit oli vasta alkua. Rispaantuneet ja kellertyneet verhot oli ehkä mun lempparit.
No eihän se sisustus pääasia ole. Kunhan perille päästään. Mutta kun siinäkin oli lievästi ongelmia. Kuskilla ei ollut mitään havaintoa, minne pitäisi mennä. Nykyainainen navigaattorihan olisi ollut poikaa, mutta kuskimme oli päättänyt luottaa mustavalkoiseen n. 10cmx10cm kokoiseen Google Maps- karttaan. Tulostettuna siis.
Ainiin ja kaiken huippuhan oli se, että ulkona tosiaan satoi kaatamalla. Ja tuulilasin pyyhkijät ei toiminu.

No messuthan itsessään oli sitten järjestelyjen multihuipentuma (ah, mikä sana). Kukaan ei tiennyt missä kuorolaisten olisi pitänyt olla. No sehän ei mun ja Tonin ongelma ollut. Mutta meidän ongelma olikin selvitä ulko-ovilta salin toiselle reunalle väkijoukon läpi. Maalaustelineiden kanssa.
Seuraava mutka tuli vastaan kun tajusimme etteivät ihanat opinto-ohjaajamme olleet varanneet meille lainkaan tilaa lukiomme pisteessä.
Ongelma kuitenkin ratkesi niin että mun teline pystytettiin pisteen ulkopuolelle...kaikkien pällisteltäväksi. Ja Toni majoittui turvallisesti pöydän toiselle puolen kanaverkkonsa kanssa.
Ainiin tosiaan mun lempparijuttuhan koko messujärjestelyissä oli se, että Riksun lukion pisteen vieressä oli Hyvinkään taidekoulun piste. Paineitako? Ei hitossa.

Mutta olihan se ihan jees, kun keskityin vaan työhön enkä niihin hiton ihmisiin. Helvetin kiusallista toteuttaa visiotaan kun ihmisiä pyörii koko ajan ympärillä. Kävi siinä muutamat harrastelijataiteilijat kyselemässä ja ihmettelemässä. Ja kuoron opettajan sain vakuuttuneeksi. Ja Toni tais nähdä taidekoululaisten naamoilla jotain kateellisuuden häivääkin. Itsekehu haisee? No pakko sitä joskus on olla ylpee.

Ja nyt meen päikkäreille, et jaksan lähtee pyöriin kaupungille ko Sanna pääsee autokoulusta.
Heihei.