IRC-Galleria

Olipa kerran pienen pieni avain, jota tavattiin törkkiä pienen reikään, mistä saunaan useimmiten tuppasi pääsemään. Tämä avain on hyvin tärkeä siitä syystä, että se tietty saunan ovi ei halunnut aueta muuta kuin sen jälkeen, kun pienen pientä avainta oli sille näytetty. Itsepäinen ovi, kerrassaan.

Kävi sitten niin, eräänä olipa kerran iltana, että avaimen pitelijä, se, joka useimmiten hallussaan avainta kantoi, ajatteli käydä saunassa. Olihan kyseisenä iltana saunavuoro oven takana olevassa lämpöisessä tilassa.

Pitelijä etsi avainta housuntaskuista.

Etsi takin taskuista.

Etsi kirjahyllystä, avainkaapista, keittiöstä, matkalaukuista.

Etsi ja etsi. Mutta ei löytänyt.

Lopulta 15 minuutin turhan kaivamisen ja pyörimisen jälkeen pitelijä kyllästyi etsimiseen ja piti tauon, jonka aikana soitti sille pitelijälle, jota ei tavallisesti nähty pienen pieni avain kourassaan.

On opetettu, että jos jokin asia menee hukkaan, niin aivan ensimmäinen toimenpide on katsoa Jaakon taskut läpi. Jaakko on se turha pienen pienen sauna-avaimen pitelijä. Oikea pitelijä ei tätä muistanut. Ei ainakaan halunnut uskoa asian menevän tälläkin kertaa näin. Toisaalta, taskut olivat poissa, muualla.

Soittamisen tarkoituksena oli ilmoittaa, että pizza, mikä oli tilattu, saisi saapua paikalle kuitenkin vasta lähempänä kello kymmentä illalla, koska sovittu kello puoli kymmenen lähestyi uhkaavasti ja avain oli edelleen kateissa.

Pizza oli tilattu, koska päivittäinen kinkun ja perunalaatikon puputtaminen oli alkanut käydä syöjän hermon päälle. Kinkku saisi pysyä hetken loitommalla.

"Älä tule ihan vielä kotiin, tai älä ainakaan pidä kiirettä."
*Kuinka niin?*
"En ole löytänyt saunan avainta mistään, olen etsinyt joka paikan. En tajua missä se voi olla."

Syvä hiljaisuus, lintujen siritystä, heinäsirkkojen soittoa. Ikuisuus.

*Tuota. Se on itse asiassa mulla.* *Se avain siis.*

<1,2,3,4,5,6,7,8,9,10>

Puhelu päättyi. Sieltä oli tulossa pizza puoli kymmeneksi kotiin. Kinkun korvike pizza. Avain oli tulossa reissultaan kotiin. Avain oli tutustumassa raskaaseen vartijan työelämään. Ihmeellinen seikkailu kaiken kaikkiaan.

Avain ja pizza saapuivat vihdoin. Avain oli se pienen pieni saunan avain, joka tuli laittaa siihen pienen pieneen reikään, josta pääsi lämpöiseen tilaan.

Pizza jäi jakkaralle odottamaan.

Sauna.

Pizza.

Kinkkupizza.

Kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Pieni avain, sen pitelijä ja varapitelijä, joka tarinassa pääsi suureksi tähdeksi (*). Sen pituinen se.

THE END.