IRC-Galleria

Haluaisin nyt vain hypätä suoraan lauantain puolelle, iltavieraiden osaan. Skipata kaikki siitä välistä ja täällä olisi kuin ihmeen kaupalla siistiä ja juhlien ensimmäinen osa olisi mennyt loistavasti niin ettei meikäläisen tarvitsisi elää näitä kahta välissä olevaa päivää.

Huomenna aamusta tulee juhlien ruokapuolen emäntä katsomaan paikat ja suunnitellaan loppuun perjantain ja lauantain aikataulut, ruokien määrät ja juhlapöydän kattamiset ja muut.

Jännittää ja pelottaa vaikka en nyt normaalissa tilanteessa jännittäisi näin paljoa. Johtuu jostain käsittämättömästä syystä. Kenties siitä, että neljä vuotta odottamani päivä on jo melkein ovella ja ihan yhtäkkiä. Mihinkä se aika oikein katosi?

Paniikkeissani olen myös tyhjennellyt tasaiseen tahtiin kyynelvarastoja. Toivon näin ollen että enää lauantaina koululla juhlan aikana ei kyynelkanavista mitään pääse pihalle. En nyt viitsisi alkaa parkumaan jätkien seurassa. Kuitenkin hieman haikeat tunnelmat menossa silloin kun tajuan muistella kaikenlaisia mitä koulussa on vuosien varrella tapahtunut. On ollut oikeus kasvaa noiden poikien kanssa ja huomata miten ollaan muututtu, mitä ollaan opittu ja miten ollaan toistemme kanssa opittu olemaan ja käyttäytymään. Poikia kyllä tulee ikävä vielä jossain vaiheessa.

Suuntaan hetkesi nyt pihalle ja käyn pyörimässä pihalla. Täytyy välillä päästä hitusen hengittelemään raikasta sateen hajuista ilmaa ja nauttia pihalla olevasta kukkaloistosta. Ompputarha näyttää aivan järjettömän kivalta valkoisine kukkineen <3


Tämä nainen vain on niin upea