IRC-Galleria

Siivoilen paikkoja tässä kuntoon juhlia varten, jotka on tasan kuukauden päästä. Otan pariin kaveriin yhteyttä aiheesta kun kerkiän.

Olen huomannut, että, vaikka toisin perheen muut jäsenet yrittävät väitää, ei meillä ole kaapeissa tai muuallakaan oikeasti paljoa tavaraa. Kaappeihin eksyy vain paljon turhaa ja pois heitettävää tavaraa. Ilmeisesti meikäläinen on myös meidän perheestä ainoa, joka osaa järjestellä kaapit niin, ettei ne pursua tavaraa ylitsepääsemättömän paljon.

Siivosin tänään vessan ja kävin läpi vessan kaapit. Viiteen vuoteen ei niihin ole koskettu. Heitin pois vanhaa tavaraa ja kaappeihin eksyneitä tyhjiä pulloja, joita ei voi heittää pois syystä tai kolmennesta.
Kaikki vanhat aerosolit, tyhjät suihkutettavat hoitoainepullot ja muut pois heitettynä on meillä kaapeissa niin paljon tilaa, että takaseinä näkyy ja kaikilla tavaroilla on hengitystilaa. Kummallista.

Olen myös huomannut pitäväni siivoamisesta. Ainakin silloin kun saa tehdä yksin, ei ole kiire ja kaikki tarvikkeet on vieressä. Homma sujuu helposti ja voi tehdä paikan kerrallaan. Kun yhden paikan on saanut siivottua sinne saa muualta laitettua tavaraa, jotka tarvitsevat paikat. Domino-ilmiö ja saat koko huushollin kivuttomasti siivottua.
Toisin kuin silloin kun on viikko aikaa kääntää talo ympäri, siivota ja ihmisiä on perheen lisäksi ylimääräisiäkin vielä. Ei ole kamalan hyvät muistot rippijuhliin siivoamisista :''D

Huomenna lähden viemään siskoa kouluun ja odotan sen koulusta. Odotuksen aikana käyn hakemassa juhlapukuuni vetoketjut ja kurkkaamassa laukkukaupassa koulureppuja.
Olen aloittanut täydellisen koulurepun metsästyksen jotta selviän yhdellä hyvälaatuisella, fiksusti jaetulla repulla korkeakoulusta. Täydellisiä reppuja olisi koreassa, mutta maksavat paholaiset aivan liikaa...

Nyt repimään hiusharjat (joita löytyi melkein kymmenen kaappeihin hautautuneena) käyttökuntoon ja kunnolliseen säilytykseen. Ne pitäisi ehkä vielä pestäkin...

Terveisiä vielä Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssista, jossa eräässä foorumissa esitettiin seuraava video. Mielestäni jakamisen arvoinen.



Se nauratti ainakin salillista aamu-unisia konferenssikävijöitä, joten ehkä se naurattaa myös iltaan mennessä väsyneitä kavereita :]

Tämä viikko on mennyt vähän vauhdilla ohi...

Alkuviikko meni miettiessä, notta mitä laitan päälle ITK:hon. Maanantaina kuoroon, tiistaina olin. Keskiviikkona sitten keksin siivota äidin kirjahyllyn ennen ITK:ta, ettei vaan sattuisi lihaksiin torstaina. Siivosin kirjahyllyä kuusi tuntia, olo huone oli kirjojen peitossa ja meikäläisen sormet hellinä.

Keskiviikko-torstai yönä sitten alkoi keskiviikkona tehdyt lihasharjoitukset tuntua (eli kirjahyllyn siivoaminen) alaselässä, reisissä ja pohkeissa. En saanut nukutuksi, pääsin kuskiksi päivällä, ITK:ssa ilmoittautumistiskille jakamaan tavaroita ja ohjaamaan ihmisiä. Istumaan ei päässyt, ehdin käydä kuuntelemassa kaksi foorumia, syömässä ja kahvilla. Missasin Microsoftin kahvitarjoilun kokonaan. Sieltä sai isoja kuppeja erikoiskahveja ilmaiseksi. Möyh.
Tänään sitten pääsin mukaan konferenssimassaan ja kuuntelemaan kuusi foorumia, syömään ja kiertämään näyttelyosaston. Karkkeja ja kyniä tarttui mukaan vähemmän kuin viime vuonna ja opettaja.tv:n kuppia en käynyt hakemassa tällä kertaa.

Konferenssit ovat väsyttäviä kokemuksia. Kuudes kerta siellä töissä/osallistujana. Vetää mehut olit sitten opiskelujen ohessa käymässä tai vapaa-aikana. Paljon tuttuja näki, äiti esitteli meikäläistä jo valmistuneena nuorena neitinä ja aiheutti kateutta joissain äideissä. Öyrf. Onneksi riitti että hymyili eikä tarvinnut paljoa muuta tehdä. Vastata kyllä tai ei kysyttäessä.
Tykkään kyllä noista tapaamisista paljon enemmän kuin perhetuttujen/sukulaisten tapaamisesta ko keksivät aina kysyä ensimmäisenä, toisena tai kolmantena kysymyksenä seurusteluista ja kummastelevat suureen ääneen että miksei viereltä jo löydy sitä poikaystävää. Huomenna sitten sellaisia ihmettelemään sukulaismiehen rouvan 60v. juhliin. Kuskina kukas muu kuin minä. Taas. Välillä vähän ärsyttää jo...

Huomenna kyllä ehtii antaa itselle jalkakylvyn ennen kuin lähdetään juhliin ja kerätä hetki voimia ja nukkua pitkään. En ole vähään aikaan odottanut pitkään nukkumista, mutta nyt uni kyllä maittaa. Varsinkin kun viime yönä vasen jalka kramppasi kesken unien ja sitä sitten puoli tuntia piti rentoutella ennen kuin nukahdin uudelleen.

Jaa ihmettelen myös päivällä tullutta viestiä Meiltä. En tiedä miten pitäisi suhtautua synttärikutsuun ihmiseltä, joka ei ole melkein vuoteen ottanut meikäläisen yhteyttä, unohti Hewenen synttärit ja odottaa meitä juhliinsa. Any ideas?

Park Hyo Shin - Castle of Zoltar

Olen koukuttanut itseni uudelleen tuon miehen ääneen ja ihaniin biiseihin.
Loistava myös livenä ja kappaleella kauniit sanat. Jos joskus tulee hetki, jolloin ei itseensä luota ja pelkää epäonnistuvansa tätä kuuntelen. Upea kappale.

Ja tuo mies on aivan liian kaunis ja upea ja vaikka mitä *.*

Hyvää kevättä kaikille. Voimia~

En enää ole hulluuden partalla ehkä ihan niin paljoa kuin viime viikolla.

Pääsin tänään kaupungille (ihan Riksuun asti hui), pääsin täydentämään heiman kahvi, suklaa ja ihonhoito varastoja, jotka kaikki päättivät loppua nyt sitten samaan aikaan. Rahaa ei palanut ihan niin paljoa kuin luulin.
Tosin löysin hupullisen urheiluliivin, jossa oli taskut fiksusti tehty, kangas ihanan lämmintä ja pehmeää ja joka oli tarpeeksi pitkä meikäläiselle. Jätin sen kauppaan. Kiroilin tuossa lenkillä sitä kun pudotin ämpärin taskustani juostessani hupparini taskusta.

Juokseminen ei tunnu enää niin kamalalta kuin joskus aikoja sitten koulussa ko piti juosta koopperi/mikälie. Talvella joskus keksin, että juokseminen on melko halpa ja helppo urheilulaji, jos (ja kun) tästä lähtee ottamaan tuulta omien siipien alle. Ei tarvitse hankkia mitään uutta kun kaikki välineet löytyy jo ja kaupungissa pääsee tekemään aikalailla juuri sellaisen pituista lenkkiä kun haluaa. Ja on kiva, kun huomaa kehitystä omassa tekemisessään jo kolmantena päivänä, jolloin on ollut juoksemassa.

ITK-konferenssi viikon päästä. Meikäläisellä ei ole tarpeeksi siistejä vaatteita sinne. Ja tänään sain tiedon että hyvin yli 1400 henkeä on ilmoittautunut. Torstaina tulee pikkuinen kiire vastaanotossa, jossa pitää jakaa jokaiselle osallistujalle nimilappu (joka pitää sieltä muiden seasta etsiä) ja antaa kansio ja vielä ehkä ohjata oikeaan suuntaan ihmetteleviä. Onneksi tuntee konferenssialueen ja paikat hyvin ja osaa melkein ulkoa ohjata oikean kysymyksen kuullessaan. En malta odottaa.

Olen myös koukuttanut itseni kovin pahasti Twitteriin. Asensin Chromeen juuri sovelluksen, jolla kykenen paremmin seuraamaan mitä seuraamani henkilöt twiittailevat. Joos kiinnostaa löytää meikäläinen sieltä nimimerkillä Czencoyo. Twitteristä löysin myös tuon Audrey Hepburnin sanoman systeemin. Loistava mielestäni.

Nyt palajan radion kuuntelemiseen, kaakaon juomiseen ja huivintekeleen pariin~

Ensimmäinen viikko, toinen päivä kun olen kotona ilman tekemistä, ilman asioita joiden takia pitäisi stressata ja joihin pitäisi valmistautua ja joita pitäisi murehtia ja meikä on valmis juoksemaan kohta seinille...
En ole kuin kolme ja puoli vuotta mennyt pää kolmantena jalkana koulun takia, tehnyt 12h päiviä ja nyt pitäisi olla kotona ja vaikka tekemistä (tavallaan) riittääkin tulee tässä kohta pian aika hulluksi, jos en muuta tekemistä saa kuin yksinään oloa vaikka se sitten sisältäisikin kropan kehittämistä ja kielen opiskelua ja sivistämistä lukemalla kirjoja. Kirjoittanutkaan en ole piiitkään aikaan. Tyhjä paperi pelottaa, mutta parin lauseen jälkeen idea katoaa ja haluan heittää kirjoitusvälineet ikkunasta pihalle. Mur.

En vain ole tottunut siihen, että ei ole mitään tekemistä, kukaan ole sanomassa että nyt tuo pitää tehdä. Olo on hiivatin outo, enkä pidä siitä. Mä en osaa ilman tekemistä, ilman tähdellistä tekemistä. Tällä hetkellä se tekeminen mitä keksin ei tunnu tarpeeksi tähdelliseltä ja tärkeältä. Jos en pääse johonkin kouluun tulen hulluksi.
Äiti jo tänään oli tarpeeksi kiltti ja sanoi, että kaikkia vapaita töitä pitää hakea jos en pääse (äidin sanomana kun en pääse) kouluun täytyy meikäläisen jotain työtä löytää. Olen jo joo tänään ymmärtänyt ja tajunnut ettei kotona olemisesta ole mitään hyötyä.

Idiootti kun olin jäin tänään sisälle vaikka ulkona oli järjettömän kaunis ja ihana keli. Huomenna lähden pyörän kanssa pyörimään ympäri maaseutua jos renkaissa on ilmaa. Jos ei otan ensiaskeleet tässä juoksu-projektissani.

Onneksi parin viikon päästä pääsen vapaaehtoisena auttamaan viidennen kerran (kait) ITK-konferenssissa vastaanottotiskillä tai jossain muualla (työtä~) ja pois kotoa kahdeksi päiväksi. Odotan tuota tapahtumaa ehkä vähän liian paljon. Pääsee ajelemaan Hämeenlinnaan (äidin kanssa tosin), aika kauas kotipihasta ja parin sadan ihmisen sekaan massaan, jossa kaikki tuntevat kaikki mutta eivät kuitenkaan. Näkee ihmisiä jakkupuvuissa ja puvuntakeissa, kuulee (jokseenkin) mielenkiintoisia asioita ja sinne massaan voi vapaa aikana kadota, kuunnella luentoja ja saada vielä vähän paremman käsityksen koulumaailmasta ja kaikesta siellä tapahtuvasta tietotekniikan merkeissä.

Olen ahminut tässä parissa päivässä viisi kirjaa, koukuttanut itseni radio-ohjelmiin Koreasta ja ärsyyntynyt kotimme valkoisiin seiniin. Pelastakaa.

Olen siivonnut nyt tässä kuukauden ajan old skool kpop listaa. Halusin itse auttaa, olen projektin takia paaljon nopeampi korean lukemisessa ja olen tutustunut itselle uuteen musiikkiin. Tänään viimeisiä listasta siivoiltuani löysin erään bändin. Ovat julkaisseet kaksi singleä vuonna 1998.

Tässä ensimmäinen nimeltä 愛國心 (애국심) tai käännettynä Isänmaallisuus:


Ja sitten seuraava 그대야 미안해 tai käännettynä Hei, olen pahoillani:


Nyt mietin että mitä olen kuunnellut ja onko tuo ollenkaan sama ryhmä. o.O'


Mutta muuten tässä odotellaan kirjoitusten tuloksia, ihmettelen myös pääsenkö hakupaikkojen pääsykokeisiin ja edelleen etsin töitä.
Olen ottanut myös projektikseni juoksemisen, jota en nyt vielä ole päässyt kunnolla aloittamaan kelien (ja rapaisten teiden) takia. Sisäharjoittelua nyt vain tehty.

Kuroon täytyy lähteä puolen tunnin päästä tai jotain...

Kaikki kouluun liittyvät jutut on nyt virallisesti hoidettu, kirjoitukset oli ja meni (joskin ne olisivat voineet mennä hitusen paremmin) ja nyt on alkanut loma. Olen vapaa~

Joka siis tarkoittaa sitä, että tämä neiti siivoaa kiltisti kotia kesän alussa järjestettäviä juhlia varten ja etsii töitä sen minkä ehtii ja kirjoittelee hakemuksia kaikille kymmenellä sormella.

Tässä kolmen viikon aikana, jona en ole pahemmin kirjoitellut on tapahtunut jonkinlaista. Koneeni olen saanut sairaalakuntoon lähes. Kaadoin vesipullostani vedet näppikselle ja nyt kirjoittelen irtonäppiksellä, joka makaa kannettavan rungon päällä.

Olen myös saanut aikaiseksi itselleni jonkinmoisen jumituksen selkään kokeisiin valmistautuessa, joka on tässä sunnuntaista lähtien aiheutellut niin migreeniä kuin pahoja päänsärkyjäkin.
Palaan siis kuntoilun pariin, kun olen sen pahalaisen unohtanut melkein kokonaan ja sasanut itseni muutenkin juntturaan.

Kuoron kanssa valmistaudutaan kuorokatselmukseen ja musikaaliakin on tulossa. Musikaaliin täytyy opetella pari tanssia sen verran hyvin, että osaan ne sitten muille opettaa. Otin tämän homman itselleni ihan vapaaehtoisesti. Typerys. Ja suunnitella musikaalinumeroita muutenkin. Käydä läpi cossikaappia, notta saadaan kaikki musikaali-ihmiset naamioitua.

Olen aloittanut uudet villasukat ja onnistunut tekemään kantalapun väärin, niin että en saa kantapäätä tehtyä kokonaan nätisti. En halua tehdä kantalappua uudestaan, vaikka sen nopeasti saisin tehtyäkin, vaan yritän keksiä (ja tuhlaan paaaljon aikaa) keinon jolla sen saisi tehtyä nätisti. Edustusvillasukat jos vaikka saisin valmiiksi. Tai jotain.

Hakupapereita aloittelin täyttämään tänään ja mietin vieläkin mikä kaikki luetaan työkokemukseksi? Helpoimmin pääsisin tuosta ohi, jos vain laittaisin sinne nollan, mutta kun olen ollut töissäkin kesällä... Ööö... Selvittelen.

Koreassa on tapahtunut vaikka mitä, sekä hyvää että huonoa. Nyt kun olen saanut kouluhommat pois alta, voin keskittyä työnhaun ohella (ja toivottavasti töiden tekemisen ohella) kielen opiskeluun. Nyt se sitten alkaa ihan tosissaan. Jos vaikka osaisi jotain jo kesän lopussa? Toivotaan.

Nyt tämä suo itselle rauhallisen viikonlopun ja iloitsee, ettei tarvitse herätä viideltä kuuntelemaan radiota, kun vaihdettiin kesäaikaan. Riittää, että kuudelta kömpii alas ja yrittää virittää kuuntelulaitteet hereille.

Nyt haen jotain syötävää, kuuntelen rauhoittavaa jazzia (Bondin teemalla, ko Arirang radio sitä minulle haluaa soittaa) ja katson jakson tai pari Britannian hauskinta sarjaa, QI:ta (Quite Interesting) jossa on Stephen Fry~
Ne ketkä tänne pääsivät, ottakkee pieni video maistiaisiksi tästä ihanasta ohjelmasta:

:'''D

Sitten jatkoin videon katselua.

Aamulla herään kuuntelemaan radiota viideksi -_-

Kiitos eilisestä, oli mahtavaa.

Katselin tuossa videoita ja muistin sitten yhden. Aina ko keräännytään kokoon, olo on vähän niin kuin seuraavaa videota kattelis:


Tarvinneeko selitellä? :''D


Ennen kuin selvittelen nuo videot noista edellisistä bloggauksistani, niin saatte vielä vähän musiikkia samoilta miehiltä kuin edellisessä videossa.


Se oli nätti.

Jaa miksi on aina huono päivä sen mahtavan päivän jälkeen? Onneksi ei tarvinnut mennä muualle kuin kuoroon tänään.