IRC-Galleria

Hyvää uutta vuotta vain kaikille!

Täällä on vuosi vaihtunut rauhallisesti, meikä on makaillut sohvalla ja olemme katoneet televisiosta vähän kaikenlaista. Nyt isän takia mäkikisoja seurailen sivusilmällä, en tiedä tilanteista tai mistään mitään...

Katsottiin siskon kanssa yksi vuoden vaihteen juhlista koreasta, enempää emme olisi ehtineet saatikka jaksaneet kaiken sen säätämisen jälkeen. Mutta. Katsomamme vuoden vaihdejuhla oli SBS:n Gayo Daejun, joka oli loistava. Inhottavaa katsoa innostavaa, loistavaa konserttia, kun ei kykene liikkumaan. Kaikki ne erikoisesitykset, MJ:n muistolle erikoisstage, pojat esittämässä tyttöjen biisejä ja toisin päin, 2PM:n parodia korealaisesta sarjasta You're Beautiful ja vaikka mitä muuta. Huikea show. Kestikin sen 3 tuntia.

Seuraavia vuoden vaihteen juhlinta konsertteja katsomme, kun meikäläinen kykenee suurinpiirtein jo istumaan ja liikkumaan. Ja meikäläinen tulee kattomaan nuo vielä monta kertaa kaikki, luultavasti, kun ehdin ne saada itselle.

Sairaslomani loppuu 3. päivä ja 4. päivä pitäisi mennä kouluun. Just. En nyt oikein usko, että onnistuu, kun en vielä kykene istumaan kunnolla ja liikkuminen on hidasta ja melko kivuliasta.

Viime vuosi oli hieno, löysin paljon uutta musiikkia, kavereita näin (vaikken nyt ehkä ihan niin paljoa kuin olisin halunnut) ja ehkä jopa keksin jo mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Kuulin tuon tänään sairaalassa kun olin pyörtynyt, tai ammatti-ihminen sanoi että krampannut, verikokeessa. Kammoja pitää kunnioittaa, mutta niiden kanssa täytyy osata elää. Huomenna olen menossa leikkaukseen. Sitä en pelkää, sillä meikäläinen nukutetaan ja luotan, että kaikki menee hyvin. Ennen leikkausta otetaan verikoe ja sitä pelkään neulakammoni kanssa. Ei kovin kiva. Mutta herätys viideltä, että ehditään seitsemäksi Hämeenlinnaan. Saan vihdoin tuon vaivan pois lopullisesti, yay!

Mutta mutta. Joo. Tuota nyt vain. Meikäläisestä ei kamalasti tule uudenvuoden juhlijaa, siskon kanssa varmaan kotona olohuoneessa koko ilta, vanhemmat naapurien luona uudenvuodenjuhlia viettämässä. Meillä on kyllä ohjelmaa katsottavaksi; kolme vuoden loppu -juhlaa koreasta. Kestävät kukin jonkun kolmisen tuntia, ensimmäisen ensimmäistä puoliskoa latailen ja toivon, että ainakin kaksi ehditään katsoa. Kolmas nimittäin alkaa 31. ja loppuu 1.1. puolella. Ja koreassa vaihtuu vuosi klo 17, eli voisi yrittää livestreamin kanssa kattoa, mutta vanhemmat eivät luultavasti vielä silloin ole pois kotoa...

Pitäkkee hauskaa kaikki uutena vuotena, missä olettekin~!

Yksi on vieläkin joulutunnelmissa, haha~

Ollaan kolme päivää syöty jouluruokia niin perheen, isovanhempien kuin äidin siskon perheenkin kanssa. Nykyjään vyöryn, jos haluan liikkua :'''D

Lahjoja oli suunnitelmien mukaan vähän, kun ollaan kaikki kuitenkin jo sen verran isoja täällä päin, ettei lahjat enää ole se pääasia joulussa, enemmänkin yhdessä oleminen. Lahjoja oli muutama. Sain huopatossut ja astiastoa (jota mulla on lahjoina jo kohta kahteen talouteen). Isä toi suklaata kaksi rasiaa ja leffoja meikäläiselle ja siskolle. Osasi leffatkin valita oikein. Siskolle Narnian 2 extended versio ja meikäläiselle kolmen leffan paketti jossa oli Kingdom Of Heaven, Master & Commander ja Braveheart. En ole ehtinyt vielä katsoa niitä, mutta ehkä tässä lähipäivinä.

Muun ajan olen istunut joko kädessä kudin harjoitellen onteloneuletta tai aattona kotiutuneen Wiin kapula. Onteloneuleesta on tulossa Tylypahka-aiheinen Korpinkynsikirjanmerkki, joka tulee kyllä olemaan pidempi ja paksumpi kuin käyttötarkoitukseen olisi soveltuvaista.

Palajan takaisin napsimaan suklaata ja kutomaan. Ja pari juttua pitää vielä viimeistellä, että huomenna on jotain vietävää ihmisille. Haha. Näkyilemisiin~

Hyvää joulua kaikille tasapuolisesti, ketään unohtamatta~!

Viettäkää aikaa rakkaitten, läheisten ja tärkeitten luona. Nauttikaa kiireettömyydestä ja talvesta.

Toivottavasti saatte mieleisiä lahjoja~!

Meikäläinen kuuntelee vähän kaikenlaista. Viime aikoina on tullut kuunneltua enemmänkin korealaista musiikkia, sellaisen vuoden verran. Sitä kuuntelee uusimpia hittejä, yrittää tutustua myös vanhoihin hittibiiseihin, oldschooliin, trottia tulee kuunneltua myös sekä melodista rockia ja vähän kaikkea muutakin. Yritän pitää musiikkimakuni laajana, löytää ihmisiä, jotka nauttivat musiikin tekemisestä, esiintymisestä, yritän löytää ihmisiä joilla on mukava persoonallisuus, ihmisiä joita voi hyvällä mielellä sanoa idoleiksi, sellaisksi, joita voi kuunnella hyvillä mielin ja katsoa ylöspäin. Sellaista minä musiikkia minä yritän kuunnella.

Tuohon edellä mainistemaani joukkoon kuuluu jo meilkein sata ihmistä, jos nopeasti lasken. Enemmänkin, kun en kaikkia yhtäkkiä muista. Kaikki heistä on omalla tavallaan upeita henkilöitä, lahjakkaita laulajia, osaajia omalla alallaan. He ovat hauskoja, mukavia, koskettavia ja siksi kuuntelen heidän tekemäänsä musiikkia niin paljon. Muistan kaverin sanoneen kerran, että ei kuuntele poppia niin paljoa, koska biisit eivät kestä. Minä kuuntelen, sillä muistan ihmisiä, muistan niitä laulajia, niitä tekijöitä, jotka haluavat tuoda hymyn kasvoille, tehdä päivästä vähän paremman. Enkä nyt oikeastaan tiedä siitä biisien kestävyydestä sanoa mitään. Siskon kanssa kuunnellaan juuri parhaillaan kovasti ysäreitä vähän kaikkialta, koska ne ovat vain niin hyviä. Lisäksi ainakin koreassa (jossa on kolme musiikki ohjelmaa pe-su, joissa bändit esiintyvät livenä, laulavat oikeasti kun tanssivat, kun promoavat biisejään) joissa tehdään tälläisiä legend -tyyppisiä stageja, eli nykyiset suositut bändit esittävät aikaisempien idolien biisejä vuosien takaa. Osoittaakseen kunnioitustaan ja arvostustaan (koska korea on sellainen maa ihmisineen) ja vanhat biisit elävät - kaikki osaavat edes osan vanhojen hittibiisien sanoista ja tansseista (vaikkakaan kaikkia oldschool bändejä ei suurin osa nykyisistä nuorista enää tunnekaan, harmi).

Haluan sanoa tämän, koska olen löytänyt taas viimeaikoina uutta musiikkia. |'D

Ja olen löytänyt musiikkia mieheltä, joka palaa armeijasta ensivuonna joskus kesäkuun paikkeilla, kait. Ja siis koreassa miehet joutuvat käymään armeijan (ellei ole sairaus, loukkaantunut tai jotain ja saa vapautuksen), joka kestää kaksi vuotta. Poikkeuksetta. Siellä koulutetaan miehiä oikeasti vielä meneillään olevaan sotaan, joka on vain nyt ollut jonkun aikaa rauhan kaltaisessa tilassa. Öröm, liikaa historian lukemista |D

Mutta siis herran nimi on Kangta, main vocal legendaarisessa poikabändissä yhdeksänkymmentäluvulla nimeltään H.O.T.

Rakastan tuollaista musiikkia, hidasta jazzia. Nam.

Rakastan tuota miestä senkin takia, että voi tehdä lähes mitä tahansa, ja nauraa itselleen.
http://www.youtube.com/watch?v=pNLMp2Jw4vE
Kangta on siis tuo parrakasmies (tekoparta! :'''D), jos mikäli ette saa selvää taikka tunnista. :''''D Sain hyvät naurut eilen.

Meikäläinen sitten rakastaa noita ihmisiä. Oikeasti. Haluaisin näyttää teille jonkin variety show:n, jolla voisin vakuuttaa teille kuinka ihania ja oikeita nämä ihmiset ovat kameran edessä. Haluaisin näyttää miksi oikein olen rakastunut näihin ihmisiin ja tuohon maahan ja kulttuuriin niin paljon. Ja miksi rakastun joka päivä uudelleen.

Mutta. Sitten aina välillä törmää oikeisiin lahjakkuuksiin, joilta voi tulevaisuudessa odottaa niin paljon. Niin paljon enemmän kuin noilta suosituilta bändeiltä. Joita voi sanoa oikeasti yhdeksi niistä voimista, jotka tulevat tekemään koreasta tulevaisuudessa tunnetumman. Jo pelkästään sillä, että 13v. poika lataa Youtubeen videoita. Jung Sungha on ehkä lahjakkain kitaristi, jonka olen koskaan nähnyt ja kuullut soittavan. Ja Sungha on 13 vuotias, tavallinen poika koreasta, joka on jo nyt hyvin tunnettu maailmalla. Haluan näyttää teille miksi.


Tämä videolla soittava poika on aloittanut kitaran soittamisen 2 vuotta sitten. Häneltä menee muutama tunti, että hän voi soittaa jonkun kappaleen, jota ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan, ja ladata videon Youtubeen. Vain muutamia tunteja myöhemmin.
Tämä poika myös säveltää itse. Olen kovin rakastunut hänen kappaleeseensa Starseeker:
http://www.youtube.com/watch?v=Jcm8VmztZjI
Poika sävelsi tuon ollessaan 12 vuotias. Sävellyksiään on nyt Youtubessa 12. Hän myös sovittaa kappaleita. Lahjakkain 13 vuotias poika, jonka olen eläessäni nähnyt.

Sungha on myös soittanut suomalaisen kitaristin Tomi Paldanuiksen kanssa kahvilassa. Olen kuunnellut ja katsellut kyseisen videon monet kerrat.
http://www.youtube.com/watch?v=QMgOFQphOzs
Kuten Tomi sanoo videon lopussa "Genius"

Olen seuraillut tätä poikaa jo usemman kuukauden ja jokaisen uuden videon kohdalla suuni loksahtaa lattiaan asti ja yritän tajuta ja kuunnella. Tiedän että monet odottaa tältä pojalta paljon, niin odotan minäkin. Sungha on jo monilla monituisilla lavoilla maailmalla (Saksassa, Thaimaassa...) ja maailman tunnetuimpien samalla tyylillä soittavien kitaristien kanssa.

Öö kirjoitin joo jotain ja tuota siellä on monta videota, mutta jo tulee tylsää, niin tästä löytyy hetkeksi tekemistä? :'''D

Kuume jatkuvasti yli 37. Ei kiva. Nyt särkee jalkoja sen takia kun on vähän aikaa seisonut/kävellyt. Olen juonut tänään varmaan kymmenen kuppia lämmintä, teetä, ja kurkku tuntuu olevan siltikin hiekkapaperia. Kiva joulu joo meikäläisellä ;___;

Olen kipeä ja istun koneen vieressä. Viimeiset kaksi tuntia olen lukenut erästä postausta @ Omona They Didn't:issä. Ja nauranut ja leyhytellyt kasvojani ja rakastunut ihmisiin siellä vielä enemmän. Jos haluatte tietää enemmän, menkäätten toki katsomaan itse: http://community.livejournal.com/omonatheydidnt/2256732.html
Mukaan ripaus huumorintajua ja avointa mieltä :'''D
Haluatte myös odottaa hetken massiivisen kuva ja gif määrän takia. Varoitan. Se voi tappaa selaimesi ja nettiyhteytesi, jos et ole varovainen :'''D

Ja juu, kyllä kuuntelemme Kpoppia musiikin takia :''D Saamme aina välillä tämmöisiä lahjoja, tavallaan. Omona, 사랑해요!

Ja kun nauran, kurkkuun sattuu enemmän, mutta kun ei voi mitään. Ihania ihmisiä niin koreassa kuin maailmalla. :'''D

Lupailemani tarkka selostus 13.12. 안냥!Partystä. Seuraa piitkänlainen selostus koko päivästä. Alkaatten näin:

Heräsin aamulla klo 11, vaikka suunnitelmissani oli herätä tuntia aikaisemmin. En ollut herännyt herätyskellon soittoon ollenkaan. Aamulla tunti vähemmän aikaa valmistautua, sillä piti lähteä päivän kestävälle kuoroleirille klo 14 ja lähteä sieltä karkuun aikaisemmin. Äidin kanssa tapeltiin jonkun hetken aamulla, sain itteni ihmisen näköiseksi samalla. Syötiin liian vähän aamulla ja päästiin lähtemään siskon kanssa kohti Kuntalaa.

Kuntalassa ipanat eivät olleet yhtään niin kamalia kuin ennen, hyvä. Eivät kyllä ymmärtäneet miksi piti äänenavauksessa avata keho kans. Pyörittelin silmiäni mielenosoituksellisesti ja keskityin omaan tekemiseen. Lähdettiin Kuntalasta kohti Riksua 16:30. Sitä ennen kyllä tunnin verran syötiin karkkeja, sipsejä ja keksejä nyyttärihengessä, naurettiin ihan liikaa Janinan ja Saran kanssa. Kiitos likat, kun veitte osan illan jännittämisestä. Karkasimme aikaisin ja lähdimme kohti Riksua. En ole koskaan ajannut yhtä rauhallisesti Riksuun talvella. Halusin päästä varmasti junaan asti, ettei olisi meikäläisestä kiinni, jos matka töppää johonkin kohtaan.

Riksussa junaan, ei tarvinnut edes odotella laiturilla sitä kymmentä ylimääräistä minuuttia, jotka meillä oli, päästiin junaan istumaan. Junassa ei kuunneltu siskon kanssa musiikki, kumma kyllä, höpöptettiin ja jännitettiin pirskeitä. Saatiin seuraamme melkoisen hyvän näköinen herra kera suloisen koiran, joka ei varmaan ollut vielä vuottakaan vanha. Meinasin tyhjentää sisuaskin jo matkalla pelkän jännityksen takia. Oltiin alta aikayksikön Helsingissä sisällä asemalla, tai siltä se ainakin tuntui.

Lähdettiin kävelemään kohti Gloriaa. Kävelemme Mikonkatua (luulen) pitkin ja törmäämme Lucia -kulkueeseen tai johonkin vastaavaan. Paljon lapseja kuorma-autojen lavoilla ja Lucia-neito muovikynttiläkruunu päässään nähtiin menevän ohi. Väkeä oli paljon, seisottiin siinä muiden ihmisten seassa, kiroiltiin hiljaa toisillemme ja yritettiin tähyillä että milloin se kulkue oikein loppuu. Poliisiautolle hurrattiin ja vilkuteltiin eniten, kun kulkue sitten vihdoin loppui. Käsikynkkää alettiin lähes juosta kohti Gloriaa, naurettiin ja väisteltiin ihmisiä. Oltiin mielissämme kun oli talvinen sää, vähän pakkasta ja satoi lunta. Helsinki näytti nätiltä ja pehmoiselta valkoisen lumipeitteen alla. Pääsimme Glorialle.

Ostimme itsemme sisälle ja veimme takkimme säilytykseen. Aulassa oli menossa DBSK:n jonkun keikan livetaltiointi (en oikeastaan jäänyt ihmettelemään sitä) ja yritin tähyillä että missä niitä lämpimiä juomia oli tarjolla. Emme niitö löytäneet. Painuimme saliin, jossa jytäsi musiikki. Tuttuja biisejä, screenillä menossa joku tanssikilpailu eri bändien kesken, jos oikein ymmärsin. Tuttuja naamoja screenillä runsaasti ja taustalla soi tuttu musiikki kovempaa kuin olen koskaan kuullut. Tanssittiin sitten kaikkiin biiseihin mitä osattiin koreografiat, naurettiin. Hengailtiin kahdestaan salin puolella ja nautittiin musiikeista. Koko illan aikana tuli vain pari biisiä, joita en tunnistanut ja sisko osasi kaikki remix-biisit puolestani ulkoa.

Ilmoitettiin että tanssiesitys alkaa suunnitelmien mukaan klo. 19, ja että Kpop-tietovisa on siirretty klo. 20. Hurrasin hiljaa mielessäni, koska nyt meikäläisellä oli mahdollisuus osallistua myös.
Tanssiesitys alkoi. Viisihenkinen tanssiryhmä esitti ensin Brown Eyed Girlsin Abragadadran. Esitys meni hyvin, eikä tytöt kamalasti kai jännittäneetkään, tai siltä se ei ainakaan näyttänyt. Tanssittiin taasn koreografian mukana siskon kanssa, sikäli mikäli osattiin.
Seuraavaksi kaksi tyttöä esitti remix-tyylisen esityksen, jossa oli mukana ainakin 2PM:n Again & Again, Wonder Girlsin Tell Me ja muita, jotka olen jo unohtanut. Anteeksi. Tämä esitys meni mielestäni vielä paremmin ja sai yleisönkin innostumaan.

Puoli kahdeksan aikaan käytiin siskon kanssa ihmettelemässä aulaa tarkemmin. Harmittelimme, että myynnissä ei ollut muuta kuin korealaisia kynsituotteita, olisin toivonut jotain muutakin. Korealainen manikyyri oli siinä myyntipöydän vieressä. Norebang-karaoke-huone oli myös aulassa, siinä sellaisessa nurkassa. Sohvat olivat varatut, ja pari tyttöä taisi olla laulamassa SHINeen Ring Ding Dongia. Palasimme viilennyttyämme takaisin saliin, tanssittiin.
Mietittiin myös siinä myyntipöydän vieressä, että olisi ollut hyvä jos Suomi-Korea -seuralla olisi ollut pöytä tapahtumassa. Luulen ettei seurasta ei kovin monet korealaisen musiikin harrastajat tiedä ja tuo olisi ollut loistava paikka tuoda seuralle hieman näkyvyyttä. Itse ainakin kaipasin, melkein odotinkin, että siellä olisi ollut Suomi-Korea -seuran pöytä.

Kello 20 alettiin keräämään kilpailijoita repliikillä "Tarvitsemme kymmenen vapaaehtoista" Kipitin lavan tuntumaan käsi pystyssä ja päädyin lavalle. Olin kymmenestä kilpailijasta numero 9. Lavalle menin mielessä, että nyt voitetaan. Ensimmäinen kysymys oli naurettavan helppo, kolmantena kysymyksenä oli Etelä-Korean kansalliseläin. Minä ja kilpailija numero 5 tiesimme oikean vastauksen. Jossain vaiheessa kilpailua suoraan pääni yläpuolella poksahti joku ja kilpailijat numeroilla 8 ja 10 siirtyivät kauemmaksi minusta. Jotain hileen/tuhkan tapaista tippui lattialle suoraan taakseni, mutta meikäläisen päälle ei tainnut sataa mitään. Kisa jatkui. Pian huomasi, että ainakin kaikki kisaan osallistuneet miehet/pojat olivat tulleet mukaan kohdassa "tarvitsemme vapaaehtoisia", osa kaverien yllyttämänä. Kaikille "emt" vastauksille hurrattiin kovaa.
Olin toinen näistä, joilla oli korkein pistemäärä. Äkkikuolema kisaksi. Kilpailijat viisi ja yhdeksän (meikäläinen) kisaamaan lavan eteen. Kysymys: "Kuka on JYP:in artisteista pisimpään ollut trainee?" Olin katsonut Sang Sang Plussan juuri viikolla, ja kyseinen herra oli ollut vieraana. Kirjoitin vastauksekseni Jo Kwon kädet täristen ja voitin. Meikäläinen voitti Kpop-tietovisan. Surreal. Taisin kiljaista kun meikäläinen julistettiin voittajaksi. Tiesin kyllä voittaneeni jo kun näin mitä kanssa kilpailijani vastasi. Ja onnennumeronihan on 5. Ensimmäisen ja toisen sijan kilpailijat oli tiedossa, kolmesta kilpailijasta karsittiin kolmanneksi paras. Saimme palkinnot. Voitin Lotten (kiinan) keksipaketin ja French Pie (koreaksi hurengi pai) keksin. Kiitin palkinnosta ja lähdin siskon luo. Sisko hymyili ja onnitteli. Tarkistin puhelimen ja sisko oli lähettänyt onnitteluviestin jo kun olin lavalla.

Myöhästyttiin junasta kisan takia, ehdittiin 21:48 junaan ja takaisin kohti Riihimäkeä. Junassa juteltiin ja käytiin läpi iltaa ja kisaa erityisesti. Sisko pelkäsi että nolaisin itseni kisassa ja en voittaisi. Tiikeri -kysymyksen kohdalla siskolle taisi valjeta, että siskolla saattaa siellä lavalla olla mahdollisuuksia voittoon. Voittamaan olin menossa ja voitinkin. Sisko sanoi, että vieressä oli jotkut tytöt sanoneet jotain siihen suuntaan, että olisi nyt ollut palkintoina edes cd:tä tai jotain vastaavaa. Itse kyllä odotin parempia palkintoja. En kyllä vielä ole ehtinyt palkintojani maistaa.
Puhuttiin myös musiikkitarjonnasta. Olin hieman pettynyt, sillä osasyy, miksi olin tuonne menossa, oli uuden musiikin löytäminen, nyt siellä soi tuttuja kappaleita, joihin sanat on osattu jo jonkun hetken. Bileiden suosikkibiisi taisi olla G-Dragonin Heartbreaker, sillä sitä tanssittiin monet kerrat ja se jäi soimaan päähän junamatkankin ajaksi. Olisin toivonut hieman enemmän minulle vieraiden artistien biisejä, joita olisin voinut mennä kysymään DJ:ltä ja saada uusia tuttavuuksia musiikkiin, jota kuuntelen. Olisin kaivannut mukaan enemmän oldschoolia (H.O.T:in Candy kerran ei oikein täytä tätä vaatimusta) ja sitä aluksi luvattua nu-metallia. Tai jotain muuta. Iloinen yllätys oli kyllä Aliksin ja Masan remixit, mutta jotain muuta olisin odottanut myös.

Päästiin kotiin ja äiti oli närkästynyt kun tultiin kotiin niin myöhään, mutta kun kerroin että oli meikäläisen ja voittamani kisan vika, ilme muuttui heti ja äiti halusi nähdä palkintoni. Suihkun kautta petiin.

Eilen tajusin ennen kymmeneltä alkavia tuntejani, että nyt kärsin nestevajauksesta ja yritin tankata itseeni mahdollisimman paljon nestettä. Kahdelta alkoi metikan tunti ja puolta tuntia myöhemmin en enää pystynyt olemaan paikallani tuli aivan järjetön olo. Tajusin että kuume oli noussut aika korkealle, kun aloin miettiä että kohta on pakko ottaa sormukset käsistä, kun sattuu pelkkä niiden pitäminen. Äiti ajoi meidät Lopelle, siskon kuoron pieneen konserttiin laulamaan ja meikäläisen kotiin. Kotona mittasin kuumeen niin kauan kuin pystyin mittaria kainalossa pitämään, ei ehtinyt olla edes täyttä aikaa ja mittari näytti 38,5 jo silloin. Valtasin sohvan, en edes nukahtanut ja katsoin telkkaria. Iltaa kohden olo parani, kuume tuli hitusen alas (38,3).

Nyt istun sohvalla telkkarin vieressä, koska oma huoneeni on kuin pakastin ja täällä voi sentään tehdä jotain. Kuumetta en ole vielä ehtinyt mittaamaan, mutta tuntuu kyllä että on vielä jonkun verran lämpöä. Kroppani ei pidä meikäläisestä.

Mutta 안냥!Party oli loistava kokemus, ja haluan kyllä seuraaviin pirkseisiin kanssa. Opittiin myös, että 안냥!Partyn lipulla saa seuraavaan korealaiseen tapahtumaan euron alennuksen. Lippu tulee menemään talteen. Seuraavaa korea-tapahtumaa odotellessa!

No oikeastaan melkein. Ei ole alkanut vielä. Pari päivää tässä kipuaaltoja päässä tuntenut, alkoivat jo eilen olemaan suhteellisen voimakkaita.
Tiputin kaksi kertaa kynän kädestäni kirjoittaessani niitä historian tehtäviä. Sen verran voimakas päänsärky, etten saanut pidettyä kynästä enää kiinni. Tein historian kokeen, ja päästiin kotiin. Kerroin äidille kynän tiputteluista ja sanoin, että katon uskallanko aamulla lähteä kouluun itsekseni ajamaan. Ennen nukkumaan menoa otin 800mg buranan ja nukuin kolmeen asti ihan hyvin. Kun kiipesin sänkyyn nenä alkoi väittää että haistan vahvaa kuivattua vadelmaa jostain läheltä. Heräsin janoon, kävin juomassa vettä muistaakseni ja takaisin petiin.
Kello soi ensimmäisen kerran puoli seittemän. Seittemän aikaan yritys alas, ennen kuin pääsen kunnolla peittojen seasta pää ilmoittaa, että turha yrittää. Jäin sänkyyn ja nukuin 12 asti. 800mg buranaa ei auta migreenin lievittämiseen, vaikka sanoivat terveyskeskuksella sen voivan jopa estää koko migreenin alkamisen.

Taapersin alas sängystä 12 aikaan ja vessaan päästyäni pitelin päätäni ja yritin pysyä pystyssä. Olen nyt jo saanut syötyä jotain. Migreeni ei vielä ole alkanut ja kipuaaltoja tulee jo vähän tiuhempaan tahtiin. Se alkaa luultavasti vasta huomenna. Täytyy ilmoittaa koululle tilanteesta.

Kofeiini ei kamalasti tee hyvää migreenille saatikka suklaa. Suunnitelmissani on yrittää saada migreeni laukeamaan, niin että saisin otettua lääkkeen, nukuttua sen vaikutusajan niin että olisin kunnossa kuoroleirillä ja Helsinkiin voisin mennä hyvillä mielin pään kestäessä. En viitsisi ottaa kolmiolääkettä ollessani poissa kotoa, kun meikäläistä täytyy vahtia.

Suklaalevyn tuhoan tässä ja varmaan juon toisen kupin teetä kun kahvia en uskalla kokeilla. Viimeksi tuli jo niin outo ja kamala olo, ettei uudestaan kiitos. Migreeni kyllä otti sillä tuulta alleen, mutta en halua kokeilla uudestaan.

Hampaiden pesu on muuten mielenkiintoista ennen migreeniä. Tuntui puoli tuntia hampaiden pesun jälkeen, että suussa olisi jääpala. Ja jos syö jotain lämmintä tuntuu vähän aikaa, että suu olisi tulessa. Kaikki aistit ärsyyntyy ja kuulee, näkee, tuntee ja haistaa kaiken paaaljon paremmin. Se ei ole kivaa kun päässä jyllää muutenkin. Voimakkaat hajut ja äänet tuntuu vain kipuna eikä niinkään ääninä tai hajuina. Kirkkaat valot tuntuu lähinnä neulanpistoilta ympäri aivoja samaan aikaan. Tylsiltä neuloilta, joita tungetaan aivojen läpi väkisin.

Mutta juu. Olen suhteellisen järkevässä tilassa vielä. Vaikka migreeni ei tunnu kivalta, haluan sen alkavan mahdollisimman pian, että pääsen siitä eroon. Suklaatia, teetä ja jotain melkoisen meluisaa katsottavaa/kuunneltavaa ja luulen onnistuvani. Huomenna toivottavasti vain makaan sängyssä migreenin jälkipääkipuja parannellen.

Tänään selvisi muutamia asioita.

Menin lyhyen matikan abikurssille. Tuntui kuin olisin päässyt takaisin ala-asteelle. Heittämällä läpi ylppäreistä :''D
Ehkä ei nyt kuitenkaan, mutta siis kuitenkin. Tuntuivat aivan liian helpoilta. Ja jätkät ovat valittaneet kun eivät meinaa päästä kursseista läpi. Mitä että?
Päädyin sellaiseen yhtälöön, että käyn molemmat abikurssit matikasta. Pitkästä sen takia, että en tiedä ihan kuinka hyvin tuon lyhyen matikan opettajan kanssa käy, tarvitsee jotain tasapainottamaan menoa. Saan varmaan ne pari puuttuvaa koetta kanssa tehtyä tuolla pitkän matikan abikurssilla.

Historiasta huomenna koe ja pitää palauttaa 11 tehtävää. En ole vielä aloittanutkaan. Ööö... En nuku?

Äidinkielen tehtäviä odottaa varmaan kymmenen kirjoittajaansa, teen ne ennen ensiviikkoa.

Matikan iltatunnit alkaa torstaina ja ja pitäisi ehtiä vähän valmistautumaan sunnuntain takia.

Kuoroleiri, josta päästään karkaamaan vähän aikaisemmin, että ehditään 안녕-partyyn Helsinkiin. Pitäisi nyt vain sumplia miten mennään. Ajaa en varmaan jaksa riksuun ja takaisin enää kuoroleirin ja pienten (joskus jopa ärsyttävien kolmen) ipanoiden takia. Suurin osa on ihan mukavia, mutta kun vievät mehut ihmisestä. Hankalaa olla porukan vanhin laulaja väillä. Seuraavana tulee oma sisko, kahta vuotta nuorempana. Tunnen välillä aina olevani vähän vanha.

Löysin viikonloppuna vanhan kolmosella kutomani kaulaliinan. Sen valko-punaisen pitkän,yli kolme metrisen, jota olen käyttänyt aina välillä. Nyt se on uskollisesti kaulassa aina kun ulos lähden. Huomasin vain että mokoma täytyy pestä. Se on ihan kirjava jos läheltä katsoo :''D Jokin haalea kirkkaan vihreä länttikin siinä oli... Jospa se pääsisi ensimmäiseen pesuunsa ikinä perjantaina?

Kuuntelen joululauluja. 2PM - Cake Song ei ehkä heti vaikuta joululaululta, mutta se on jouluinen mainoslaulu, joka on sen verran mukava, että sitä olen pari päivää kuunnellut :'''D

Nyt kirjoittelemaan historian tehtäviä~

//Sisko löysi mainoksen. Korealaiset ovat tiedostaneet olemassa olomme: http://www.youtube.com/watch?v=mHYaX9bsf6Q
:'''''D

Olen istuskellut kotona koneen vieressä melkein kaksi tuntia äidin vanha itse tehty villapaita päällä, omatekoiset villasukat jalassa ja palellut. Olen vähän kanssa miettinyt.

Tällä viikolla on viimeiset iltatunnit. Abikurssit alkaa torstaina. Kirjoitukset häämöttää tuolla maaliskuulla. Sitten se on loppu. Apua?
Pääsen vihdoinkin pois siitä vihuliaisesta paikasta, jossa olen ollut vähän yli kolme vuotta? Mitäs kummaa meikäläinen tekee sitten? Apua.

Jos saisin valita itse ja olisi rahaa vaikka kelle jakaa, niin lähtisin kieliohjelmaan vuodeksi tai pariksi Etelä-Koreaan ensisyksynä ja sitten kun osaan kielen tarpeeksi hyvin, kouluttamaan itsestä jotain neljäksi vuodeksi. Ja sen jälkeen voisi jo hyvin sanoa, että minulla olisi elämä siellä. Mutta se ei ole realistinen haave.

Todennäköisempää on että haen yliopistoon/ammattikorkeaan ja opiskelen jotain. Paikan valinta omassa mielessä on kiinni siitä, pääsisinkö vaihtoon ulkomaille jossain vaiheessa opintoja, kohteen arvanette. Ei ole realistista hakea opiskelupaikkaa ja linjaa valita sen perusteella että pääsisi joskus mahdollisesti vaihtoon. Maailma ei toimi niin.

Kallistuin tuon ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, tällä hetkellä houkuttelisi niin paljon. Mutta se ei varmaankaan tule toteutumaan, koska äidillä on jotain suunnitelmia meikäläisen varalle aivan varmasti, eikä se minua päästä lähtemään vaikka haluaisin. Sanoo jotain sen suuntaista, että yritä nyt täällä ensin, ei ole mikään kiire vielä minnekään. Onpas.

Ei ole mieleni muuttunut, vaikka olen lukenut maasta vaikka mitä, hyvää ja huonoa. Haluan sinne, ihan oikeasti. Muuta ei mielessä oikeastaan pyörikään enää. Mietin vain miten Etelä-Koreaan pääsisi järkevästi niin, että olisi realistiset mahdollisuudet luoda uraa, tutustua ihmisiin. Haluan tehdä töitä kansainvälisesti, vaikuttaa jotenkin, liikkua pitkin poikin.

Käväisin AVO:ssa tekemässä testin. Taas. Teen sen joka vuosi - useammin. Tänä vuonna ensimmäisellä sijalla oli puvustonhoitaja. Kuullostaisi niin hyvältä, työ kuullostaa sellaiselta, jota voisin tehdä vaikka kuinka kauan. Kondiittorikin siellä listalla oli parhaiten sopivissa. Yksi unelmista olisi perustaa kahvila Seouliin, käsityökahvila - joku sellainen meikäläisen näköinen. Haaveeksi jäännee näillä näkymillä.

Olisi kiva tietää mitä haluaisin tehdä oikeasti tulevaisuudessa. Tiedän jo missä haluan olla, missä päin maailmaa haluan työskennellä. Kun vielä keksisi mitä tekisi, mitä haluaisi tehdä työkseen. Ja se pitäisi keksiä nopeasti. Haut alkaa aivan liian pian. Ja olen miettinyt eri vaihtoehtoja aivan liian kauan. Haluaisin, että joku tekisi päätöksen puolestani, mutta en kuitenkaan.


26. päivää lähtöön, vajaa. Ööö, toivon ehtiväni ajoissa lahjojen kanssa.