Hän kykenee jo melkein istumaan. Oikea koipi on vielä herkkä, näkyy istumisessa, kävelyssä ja kun seisoo, mutta muuten on olo ihan hyvä. Sairaslomaa sain pidennettyä ensi viikon keskiviikkoon, voi kyllä olla että lähden tästä kouluun aikasemmin. Kuoro alkaa maanantaina
Voi olla, että huomenna lähdemme katsomaan Avataria, olo on sen verran hyvä jo. Samalla olisi kokeilu tuolle koulussa olemiselle. Tuolit koulussa ei ole kyllä kamalan mukavia ja puolen tunnin paussit seisoen käytävässä voi olla vähän tuskallisia vielä.
Ajatukset ihan sekaisin, mutta olkoon. Olen viikon maannut olohuoneessa, kun en vielä uskalla lähteä kiipeämään ylös parvisänkyyn. Ja nyt viikon aikana olen tullut kattoneeksi enemmän telkkaria kuin viime vuoden aikana, tai siltä se ainakin tuntuu. On tullut yksi ohjelma Yleltä, Kymmenen uutta käskyä. Hyvä ohjeita elämälle. Tuli viimeinen jakso eilen. Kannattaa niihin tutustua, jos aikaa on.
Kaikki uuden vuoden viimeiset konsertit on koneella, kuusi tuntia musiikkia ihanilta ihmisiltä jäljellä katottavaksi, pitäisi nyt vain sisko saada kattomaan niitä kanssani. Toisaalta täytyisi kattoa ne oikeasti äänillä, mahdollisesti telkkarista, kun sen tietokoneeseen saa kiinni. Äiti ja isä ei kuitenkaan luultavasti kovin mielellään niitä meidän kanssa katso... Täytyy suunnitella mitä tässä tehdään.
Saan toivottavasti kirjoitella kohta kirjeitä maailmalle. Jos vaikka saisin uusia tuttavuuksia maiden ja merien takaa. Täytyy katsella nyt.
Sisko ja äiti pelaa Wii:llä tässä vieressä, meikäläinen yrittää saada selvää ulkomaalaisista osoitteista (korealaiset osoitteet on järjettömän sotkuisia, varsinkin, kun ne on annettu eri järjestyksessä kuin ne pitäisi kuoreen kirjoittaa, apua) ja mietitään tässä mitä huomenna tehdään sen elokuvateatterireissun kanssa.
Juu moi, olen henkissä.