IRC-Galleria

Juuri melkein selviydyin juhlista kun piti seuraavaan paikkaan juosta.
Kävin siis pääsykokeissa synttäripäivänä kera siskoni ja Dimin. Retki onnistui hyvin, vaikka Leewi joutui jäämään pois (;___;). Olen suhteellisen hyvillä mielillä odottamassa tuloksia, joiden pitäisi tulla heinäkuun toisella viikolla. Koe meni hyvin siihen nähden mitä olin ehtinyt siihen lukea ja haastattelu meni myös hyvin, osasin toivottavasti olla oma itseni siellä.

Eilen olin toimittajan roolia hoitamassa Lopella koiranäyttelyn merkeissä. Meikäläisen piti olla paikalla tunti, maksimissaan puolitoista. Paikan päällä kuitenkin viihdyin 2,5 tuntia ja tapahtuman loputtua oli olo kuin jääkalikalla. Varjossa ei ollutkaan ihan niin lämmintä kuin auringossa ja iltaan mennessä tuuli oli yltynyt jo aika hyväksi. Nyt pitäisi olla kovaa vauhtia kirjoittamassa juttua.

Kävin Leenalla kylässä. Juotiin kahvia ja juteltiin. Juttua riitti hyvin neljäksi tunniksi. Olisin varmaan siellä vieläkin, jollei jutun kirjoittaminen olisi painanut päälle. Puhuttiin opiskeluista ja tulevaisuuden suunnitelmista ja sitten muisteltiin ala- ja ylä-asteaikoja. Tuli mieleen joskus ala-asteella tehty Elokuvaprojekti nimeltään "Hullujen huone". Muistaako kukaan :P

Olo on vähän väsynyt, sillei veto pois. Äiti yrittää patistaa tekemään sataa asiaa ja meikä haluaisi vain vetäytyä omiin oloihini tekemään ihan juuri sitä mitä haluan. Samanlainen olo on ollut päällä melkein siitä lähtien kun päästiin kotiin keskiviikkona. Anteeksi siis jos olen kuullostanut ilkeältä/välinpitämättömältä/tms.

Nyt kirjoitan jutun kuntoon asti, etsin jonkun leffan katsottavaksi, nukun ja lukaisen jutun uudelleen ennen kuin valitsen siihen kuvat ja pistän menemään eteen päin. Huoks.

Jospa nyt lähdette mukaan tiistaina, niin olisiko musiikkitoiveita matkalle?

Ollaan kuitenkin 6 tuntia autossa, ja ajattelin, että olisi kaikkien mukavampi matkustaa jos olisi meiluisia kappaleita taustalla soimassa.

Ja lähtöhän on sitten 6.30 täältä metsästä.

Örvellän jostain täältä ylös hengissä, onnellisesti lakkia välillä vilkuillen.
Juhlat oli ja meni. Sään vaihteluista huolimatta menivät loistavasti. Kilisteltiin onnittelumaljoja, syötiin (ehkä pikkuisen liiankin paljon), juotiin kakkukahvit. Kättelin monen monituista kättä päivän aikana, hymyilin paljon enemmän kuin vähään aikaan ja oli vain hyvä päivä tuo lauantai.
Lahjojakin sain, tavaraa tosin vähemmän kuin mitä rippijuhlista.

Nyt pitäisi tosin saada 92 sivua päähän tiistaiksi ja täällä siivoillaan juhlien jälkiä kovaa vauhtia.

Ne salaatit oli ihania, hyviä ja maukkaita lauantaina. Kolmatta päivää kun syö niitä ainoana ravintona eivät ne enää niin maukkaille maistu. :'''D

Sain nukuttua ihme kyllä. Nyt kynnet odottaa kuivumista, opettelen Gaudeamus Igitusta juhlaan ja haen itselle kahvia. Talo on aikalailla jo kunnossa.

Toivon, että sää pysyy yhtä aurinkoisena kuin nytkin, mutta päivällä tulee mitä luultavimmin vettä ihan kunnolla.

Jännittää jo ihan hitusen. Onneksi menee meikit naamaan ilman miettimisiä ja mekon saan päälleni melkein kokonaan yksin.

Jaa pahus kun pitää olla juhlassa viimeinen ryhmä...


Apuaaa~

Jalkoihin sattuu, paikat on melkein kunnossa ja herätys kuudelta.

Täytyy tehdä vielä vaikka mitä talon kanssa ja itsessäkin on hitusen säädettävää vielä jäljellä.
Nytpä siis poistan kynsilakat ja suuntaan sänkyyn. Toivon, ettei meikäläisen tarvitse enää kovasti säätää aamulla. Tuskin.


Ihan vain siksi

Paikat näyttää olevan jo melkein kunnossa, rikoin kynteni joita olen suojellut ja varjellut niin hyvin kuin olen pystynyt ja huomenna on harjoitukset juhlaa varten koululla. Illalla nyt toivotaan että viisuihin tulisi edes vähän enemmän laatua kuin niitä kaikkein epätodennäköisimpiä vaihtehtoja. Tietää sitten kannattaako edes kattoa la finaali.

Toiseksi viimeinen kerta kun pojat näen koulun puitteissa. Harmi :/

En tiedä miten kykenen nukkumaan enää näiden kahden viimeisen yön aikana. Jännitys on saanut ainakin aikaan sen, että sasan vääriä hälyytyksiä kropaltani haamukipujen muodossa ja olen ehtinyt kerran jos toisenkin jo säikähtää ihan oikeasti.


Siinä on vähän nyt ihmisiä kaikilla kansalaisuuksilla. Biisi on soinut ehkä vähän liiankin paljon viime päivinä. En vain pääse yli tästä naisesta.

On muuten kiinan jollain virallisella listalla ykkösenä <3

Haluaisin nyt vain hypätä suoraan lauantain puolelle, iltavieraiden osaan. Skipata kaikki siitä välistä ja täällä olisi kuin ihmeen kaupalla siistiä ja juhlien ensimmäinen osa olisi mennyt loistavasti niin ettei meikäläisen tarvitsisi elää näitä kahta välissä olevaa päivää.

Huomenna aamusta tulee juhlien ruokapuolen emäntä katsomaan paikat ja suunnitellaan loppuun perjantain ja lauantain aikataulut, ruokien määrät ja juhlapöydän kattamiset ja muut.

Jännittää ja pelottaa vaikka en nyt normaalissa tilanteessa jännittäisi näin paljoa. Johtuu jostain käsittämättömästä syystä. Kenties siitä, että neljä vuotta odottamani päivä on jo melkein ovella ja ihan yhtäkkiä. Mihinkä se aika oikein katosi?

Paniikkeissani olen myös tyhjennellyt tasaiseen tahtiin kyynelvarastoja. Toivon näin ollen että enää lauantaina koululla juhlan aikana ei kyynelkanavista mitään pääse pihalle. En nyt viitsisi alkaa parkumaan jätkien seurassa. Kuitenkin hieman haikeat tunnelmat menossa silloin kun tajuan muistella kaikenlaisia mitä koulussa on vuosien varrella tapahtunut. On ollut oikeus kasvaa noiden poikien kanssa ja huomata miten ollaan muututtu, mitä ollaan opittu ja miten ollaan toistemme kanssa opittu olemaan ja käyttäytymään. Poikia kyllä tulee ikävä vielä jossain vaiheessa.

Suuntaan hetkesi nyt pihalle ja käyn pyörimässä pihalla. Täytyy välillä päästä hitusen hengittelemään raikasta sateen hajuista ilmaa ja nauttia pihalla olevasta kukkaloistosta. Ompputarha näyttää aivan järjettömän kivalta valkoisine kukkineen <3


Tämä nainen vain on niin upea

Olen huomenna yksin kotona suurimman osan päivästä, täälä ei olla edistytty pahemmin ja kaiken pitäisi olla siivottu torstai-aamuksi. Pääsen siivoamaan koko paikan yksin. ... --'

Migreeni meni ohi runsaalla unella ja 800 buranalla. Päivällä taisin nukkua melkein kolmen tunnin päiväunet ja täydet yöunetkin. Pieniä päänsärkyjä on tänään vielä ollut, mutta ei sen pahempia. Ja vaikka nukuin kunnolla meinaan silti nukahtaa sohvalle, silloin kun sinne päin eksyn.

Juoksin tänään korujen ja kellon perässä, jotka äiti hakee huomenna kotiin. Juhla-asuni on sitten kokonaisuudessaan kotona eikä sitä enää sitten tarvitse miettiä. Ruokia tulee toinen lastillinen huomenna ja meikä hakee viimeisen perjantaina. Samalla reissulla kun koululla on harjoitukset juhlaa varten. Apua.

Mutta nyt tämä viisufani menee ja jännittää Kuunkuiskaajien puolesta ja toivottavasti kaikki muutkin toivomani maat pääsevät finaaliin mukaan.


Ja lisäksi toivomus. Koukuttukaa tähän naiseen yhtä paljon kuin minäkin.

Käytiin Pörrön kanssa lääkärissä tässä tänään. Oli luultavasti syönyt rotanmyrkkyä syöneen hiiren ja siitä johtuen kissarakkaamme ei ole syönyt taikka juonut paljoa. Oli tipassa hetken ja sitten sille iskettiin niskaan ainakin viisi piikkiä. Vitamiineja ja antibiootteja ja vaikka mitä. Minä iloisesti tutkin eläntenruokahyllyä tämän ajan.

Jo matkalla tuntui, että migreeni alkaa. Nyt se on aika hyvin päällä. En saa ottaa lääkettä vielä tuntiin, täytyy viedä auto korjaamolle, hakea sisko ja käydä kaupassa. Siivota en tänään enää voi ja äiti näpyttelee koko ajan koneella. Se oli ottanut jopa pari kokousta tälle viikolle, kun verkossa ovat ja eivät aikaa vie. Se ei ole muuta tänään tehnytkään. Tästä syystä luultavasti sain migreenin, jonka epäilen olevan enemmänkin paniikin syytä kuin mitään muuta. Paniikkimigreeni. Kiva.

Hammasta purren kyllä aion siivota sen mitä täällä omassa huoneessa on siivottavaa, eli imurointi, lattian pesu. Sitten matto lattialle ja verhot ikkunoihin. Jotain pientä lisäsäätöä kyllä vielä sen jälkeen, mutta ehkä tästä selviää. Muu talo on entistä kamalammassa kunnossa ja ihme on jos saadaan se siistiksi. Ei saa sitten pyörtyä jos täällä on vielä aivan hirveä siivo lauantaina. Toivottavasti ei.

Isä sen sijaan tekee töitä meidän kolmen naishenkilön edestä pihalla ja meidän uusi mökki on oleva valmis jo varmaan torstaina kokonaan. Ainakin siltä näyttäisi. Pihakin näin ollen saa hieman kohennusta ja kukkaloistoa lisää. Omput, päärynäpuu ja luumut kukkii kivasti, toivomme että vielä lauantainakin.

Särkylääke alkaa vaikuttaa. Hieman. Ja kun olen tänään juonut melko runsain määrin kahvia, voin luvata itselleni, että mielenkiintoinen loppupäivä on tulossa tämän pään kanssa :/

Huoneeni on huomenna aamusta kunnossa. Pesen lattiat, laitan maton lattialle ja verhot ikkunoihin. Olisi kiva jos muukin talo olisi samassa kunnossa. Joka toinen hetki uskoo, että ehditään ja mainiosti, joka toinen hetki taas toivoo toista lisäviikkoa. Äh.
Keittiö ja olohuone on samassa kunnossa kuin aamulla. Tuntuu että äiti kuluttaa kaiken ajan puhumiseen ja kaiken viivästyttämiseen. Ei se sitä oikeasti tee, mutta tuntuu siltä kun itse pysähtyy tauoille vain joko syömään tai juomaan jotain ja muu aika kuluu oikeasti siivoten. Äyf.

Aloin jännittämään eilen virallisesti kun mummo kävi ja alettiin miettiä että saadaanko juhlapöytään kaikkia suunniteltuja syömisiä lakon takia. Toivomme parasta ja keksimme jotain muuta jos se lakko sieltä tulee.
En edes oikein kunnolla tiedä mitä oikein tässä jännitän, mutta jännitänpähän nyt vain.
Ja ko jännitän ja odotan jotain alan laskea päiviä. Olen nyt jo kyllä ylittänyt itseni laskemisessa. Lasken jo nyt myös tunteja juhlan alkuun koululla, ensimmäisten vieraiden tuloon ja toisen vierasryhmän tuloon. Hiivatti.

Juttuja en saanut lähtemään ja olen valmis viskaamaan ne ulos ikkunasta vaikka niistä saisikin rahaa. Ne ovat vain niin huonosti kirjoitetuja, että hyvää päivää eivätkä ansaitse tulla Lopen kokoisen alueen asukkaiden (+mökkiläisten) luettaviksi. Ja meikän täytyy kuitenkin lähettää ne ennen maanantaita. Tänään en kuitenkaan niihin meinannut koskea. Herään siis viideltä tai jotain.

No, jotain hyvää sentään joku on tekemässä: http://www.tohaitiwithlove.co.uk/
Hiivatin hyvä idea sanon minä.