On hassua miten ihminen muuttuu vuosien varrella, oppiessaan asioita elämästä ja sen tarkotuksesta.
Vuosia sitten olisin varmaanki nauranut itseni syvimpää suoho tätä lukiessani mutta ihminen voi muuttua ja muuttuukin ajan tullen siksi miksi se on tarkoitettu olevaks,plaa plaa plaa...tiedän että jonkujen korviin saattaa kuulostaa vähä kaukaa haetulta mut eipähä tätä tarvii jokasen onneks lukee =D.
Tuossa kun seilasin tuben videoita taas vaihteeks ja vahinkos löysin Eric claptonin - Tears in heaven biisin joka sitten on soinutkin taas parituntia, eli ei mikää uusi tuttavuus.
Kuunelessa tuota sitä ihmeteli et onko kaikki hyvät biisit surullisia?
En sitä sano etteikö niitä iloisiakin olisi ja onkin, mut jotenkin vaa nää suruliset saa miettimään enenmän elämää ja sen kulkua, mikä täälä on tärkeää ja mitä itse haluu kokea ja nähdä.
Elämä kuitenkin tulee perustumaan niin moneen valintaan ettei sitä osaa edes miettiä, tai osaa sitten jälkeen päin kuin huomaa tehneensä valinnan mikä meneekin väärään suuntää minne ei haluaisi itse menevän.
Hih...Samalla tulikin sitten avattua esinmäiset päiväkirja virkkeet tänne o/.
"Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would you feel the same
If I saw you in heaven?
I must be strong and carry on
cause I know I dont belong here in heaven...
Would you hold my hand
If I saw you in heaven?
Would you help me stand
If I saw you in heaven?
Ill find my way through night and day
cause I know I just cant stay here in heaven...
Time can bring you down, time can bend your knees
Time can break your heart, have you begging please...begging please
Beyond the door theres peace Im sure
And I know therell be no more tears in heaven...
Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would you feel the same
If I saw you in heaven?
I must be strong and carry on
cause I know I dont belong here in heaven..."
Ps.
Otsikko ei ole ihan siltä miltä se saattaa vaikuttaa =D.