IRC-Galleria

Tuntuko sinusta välillä että taivas putoisi niskaan?

Tänään taas ollui sellanne päivä vaikka mitään kummalista olekkaan tapatunut, ehkä pient tunteiden sekasortoa ollu taas =D, enkä sano etteikö siinä mitään vikaa olisi kunhan se ei taas satutaisi.

Miettinyt jo monta päivää asioita joita olet kertonut minulle, mutta miksi minulle? olen pelkkä puoli tuttu sinulle, joko sinä testailet minua ja luottamustani, en tiedä, mutta sekotat meikäläisen maailman hyvällä tavalla, kiitos siitä. <3

Eipä ole vähään aikaa ollu mitään tälläistä,mutta silti ilmassa leijuu jotain mitä pelkään, ovatko nämä vain minun tunteitani, vai olenko oikeassa siinä suhteen että sielläkin suunnassa saattaisi jotain olla?

Ehkä näet minut vain kaverina, mutta haluasit niin paljon enenmän, ehkä olen väärässä, mutta haluan sinun silti tietävän, jotenkin susta vain jo välitän.

Lähinnä mietin niitä asioita mitä ollaan keskusteltu, uskon että kerroit ne jostain syystä, ja syytä tässä olenkin miettiny, tosin vastauksia o monia mutta luulen löytäneeni oikean, tiedä sitten onko se mitä tarkoitit.

Muistat varmaankin kun kerroit mitä ajatelin sinusta, kerroin sen, mutta nyt haluaisin tietää mitä sinä ajatelet/näet minussa?



"Kipua, pelkää en
siedän sitä tiedän sen
mutta kun katson sua
mä olen poika hiljainen
kietoa, tahdon sinut
vällyihini nukkumaan
ettei sulle tulis kylmä
enää milloinkaan

nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niin kuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät joissa kohta herätään

suru käy, kysymättä lupaa
pöytään istumaan
onko meistä toisiamme
silmiin katsomaan
sinä oot, pieni tyttö
joka oottaa peläten
jätät mulle pitkän pitkän
pitkän kaipauksen

nurkkaan tuulilasin kyyneleet
jääksi muuttuu niin kuin itsestään
ohi kiitää pellot pientareet
ja kylät joissa kohta herätään

kellot tehkää meille aikaa nyt
kuulkaa meidän pienet hyräilyt
rakastan sua tänään enemmän
kuin koskaan ennen sen nyt käsitän

Tässä se nyt sitten ois 100 sivua runoutta =D,ja ei muutakuin painoon! JES JES!

Kaksi vauvaa istui pinnasängyissään, ja toinen huusi toiselle,
"Hei olek sää pieni tyttö vai pieni poika ?"

"Emmää vaan tierä," toinen vauva vastasi kikattaen.

"Mitä sää oikei tarkotat, ettet sä tierä?" ensimmäinen vauva sanoi.
"Mää tarkotan etten mää tierä mistä sen oikein voi erottaa,"
Vastasi toinen vauvoista.

"Mää tierän" sanoi ensimmäinen vauva ylpeänä, "Mää kiipeän sun
sänkyys ja tarkastan."

Hän onnistui kuin onnistuikin kiipeämään toisen vauvan pinnasänkyyn,
sitten hän nopeasti katosi peiton alle. Parin minuutin kuluttua hän tuli
takaisin näkyviin leveä virnistys kasvoillaan.

"Sää olet pikkuinen tyttö, ja mää olen pikkuinen poika," hän sanoi
ylpeänä.

"Sää olet aina niin älykäs," imarteli tyttövauva, "mut mistä sää
oikein tierät?"

"Se on oikeesti ihan helppoa," vastasi poikavauva, "sulla on
vaaleanpunaiset sukat ja mulla on siniset."

Onko jotain minkä vuoksi uhraisit kaiken?

Moni varmaan antaisi asiaan eri vastauksen, ihminen kuitenkin arvostaa asioita eritavalla, luojan kiitos =D.

Omalle kohdalla se ois se tärkeä ihminen elämässä minkä puolesta voisin uhrata kaiken, Ehkä muksuna oli viellä toisin kun halus miljoonia ja omistaa puol maailmaa, mutta nyt kun alkaa miettimään kuulostaa jotenkin oudolta, vaikka nuo onkin vaan miettimisiä.

Aina ollut se persoona joka välittää muiden onnelisuudesta, jättämällä itsensä ulos asioista, ei mun omatuntoni saa vaa rauhaa jos joku tuttu o myrtsinä =D.

Ehkä se on se ominaisuus joka minusta tekee minun, en osaa kuvitella itseäni ajatelemassa itseäni =D.


Never again will I be dishonored
And never again will I be reminded
Of living within the world of the jaded
They kill inspiration
It's my obligation
To never again, allow this to happen
Where do I begin?
The choices are endless
Denying the sin
My art, my redemption
I carry the torch of my fathers before me

The thing I treasure most in life cannot be taken away
There will never be a reason why I will surrender to your advice
To change myself, I'd rather die
Though they will not understand
I won't make the greatest sacrifice
You can't predict where the outcome lies
You'll never take me alive
I'm alive
I'm alive
I'm alive

Change again, cannot be considered
I rage again, dispelling my anger
Where do I begin?
The choices are endless
My art, my redemption, my only salvation
I carry the gift that I have been blessed with
My soul is adrift in oceans of madness
Repairing the rift that you have created
I am not alone, brothers, give me your arms now

The thing I treasure most in life cannot be taken away
There will never be a reason why I will surrender to your advice
To change myself, I'd rather die
Though they will not understand
I won't make the greatest sacrifice
You can't predict where the outcome lies
You'll never take me alive

I'm no slave
Are you feeling brave?
Or have you gone out of your mind?
No more games
It won't feel the same
If I hold my anger inside
There's no meaning
My soul is bleeding
I've had enough of your kind
One suggestion, use your discretion
Before you label me blind

The thing I treasure most in life cannot be taken away
There will never be a reason why I will surrender to your advice
To change myself, I'd rather die
Though they will not understand
I won't make the greatest sacrifice
You can't predict where the outcome lies
You'll never take me alive

Miksi? on varmaankin yleisin asia mitä se ihmisen elämässä kuulee tai miettii, kaikki mitä meille tapahtuu tai toisille varmaanki nostavat tämän kysymyksen esiin, se on osa meidän arkipäivästä elämää, samalla lisää sen vaihtelevuutta, ainakin osalla meistä.

En jaksa ees laskea montako kertaa päivässä mietin samaa kysymystä, Miksi?

jotenkin sitä vaan uskoo että jokaselle tapahtumalle on tarkoitettu syynsä oli se sitten hyvä tai ikävä tapahtuma, samalla ihminen oppii elämään sen kanssa, jos jaksaa olla sen verran mietteliäs, taikka avarakatseinen.

"Miksi siis mietimme näitä asioita niin paljon?
Miksi hymyilit minulle eilen?"

On asioita joihin voi vetää 110 eri päätelmää joista siltikään mikään ei ole oikea, ehkä se on ihmisen luonne mikä laittaa meidät ajatelemaan muiden tekoja, tai omia.

Ehkä se on vain osa ihmistä että mietimme kaikenlaista.

Oletko koskaan itse miettinyt, miksi?
Varmaanki olet.


"She's got a smile that it seems to me
Reminds me of childhood memories
Where everything
Was as fresh as the bright blue sky
Now and then when I see her face
She takes me away to that special place
And if I'd stare too long
I'd probably break down and cry


Sweet child o' mine
Sweet love of mine


She's got eyes of the bluest skies
As if they thought of rain
I hate to look into those eyes
And see an ounce of pain
Her hair reminds me of a warm safe place
Where as a child I'd hide
And pray for the thunder
And the rain
To quietly pass me by


Sweet child o' mine
Sweet love of mine


Where do we go
Where do we go now
Where do we go
Sweet child o' mine"

Miettii taas että pelkääkö ihminen rakastua, vain sen takia että se tulee sattumaan jossain tapauksessa kuitenkin, vai onko se vain pelko siitä jostain uudesta, mitä ei ole kokenut?

Ehkä se on ihmisen oma tie, on ehkä väärin sanoa että jotkut on tarkotettu yksin elämään, jotkut vaan ehkä haluavat sen menevän niin, en tarkoita sitä että etteikö ihminen kaipaisi seuraa, ehkä pettymykset on se mikä ajaa ne pelot esiin, tosin sitä oppii samalla elämästä.

Vaikka sitä sanotaankin että elämä ei ole ruusuilla tansimista, on se kuitenkin väärässä osasta asiaa, ihmisen persoona vaikuttaa huomatavasti tähän, ite ihmisenä haluan nähdä ne hyvät puolet asioissa, en toisten mokailuista tai tapahtumista, mutta niistä asioista mitä itselle tapahtuu, toiset stressaavat liikaa elämän kulusta ja sen tapahtumista, ei niitä menneitä voi kuitenkaan korjata ne on vaan hyväksyttävä ja eletävä tulevaa.




Full moon light is calling me
My kigndom lies within.
The mystic soul and lions heart
Brought by the talisman
The ecstasy of battle takes me
Where the falcons fly.
Immortal youth was granted me
I will never die.

Born of Black wind fire and steel
Born of Black wind fire and steel
Born to teach them all to heel
Born of Black wind fire and steel

Pounded by the hammers
Of the giants of the world
I can see the darkness
I'm the overlord
Single combat I await
My shadow brings them fear.
The spikes upon my chariot
Will grind them when they're near

Born of Black wind fire and steel
Born of Black wind fire and steel
Born to teach them all to heel
Born of Black wind fire and steel

I am an outcast
On the path of no return
Punisher and swordsman
I was born to burn.
Black Wind always follows
Where my black horse rides.
Fire's in my soul
Steel is on my side.

Born of Black wind fire and steel
Born of Black wind fire and steel
Born to teach them all to heel
Born of Black wind fire and steel

I am an outcast
On the path of no return
Punisher and swordsman
I was born to burn.
Black Wind always follows
Where my black horse rides.
Fire's in my soul
Steel is on my side.

Born of Black wind fire and steel
Born of Black wind fire and steel
Born to teach them all to heel
Born of Black wind fire and steel

Ihminen on jo iät ja ajat miettinyt onko kuoleman jälkeen viellä jotain, mutta koskaan siihen ei oo saatu vastusta, eikä tulla saamaankaa =D, joten meillä jokasella on varmaan joku käsitys siitä onko siellä jotain, jos on mitä?

Jotkut uskovat taivaaseen, ehkä minäkin osittain, omaan taivaaseeni, missä saan säilyttää muistot elämästäni, tiedot joita olen sen varrella oppinut, tunteet jotka olen kokenut, sanoisin tätä "Toiseksi asteeksi" ennenmin kuin taivaaksi.

joku voi lisäkseni ajatella että kuolema on palkinto siitä että on vienyt elämänsä onnelisena loppuun, tiedän että aikaa ei voi tietää koska lähdemme täältä, mutta otan sen riskin ja kysyn itseltäni olenko elänyt onnelisesti ja toivoen että tiedän vastauksen silloin.

Elämä on ennenminkin itsensä kanssa elämäsistä, kuin muiden, se että pystyt elämään onnelisena päivä päivältä on jo suuri lahja, kaikki ei siihen pysty. Se että elät itsesi kanssa onnelisesti on jotain mitä voi vaan arvostaa, ei voi sanoa että olisin tyytyväinen itseeni, enkä niin sanokkaan, koska tiedän että minussa on virheitä, paljon virheitä, tosin kun elää niiden kanssa oppii arvostamaan niitä virheitä mitä itellä on ja ehkä jopa kääntämään ne vahvuuksiksi.

Tosin tämä on taas minun yksi näkökulmista asioihin, en kiellä teitä tuomasta omaanne, ehkä ennenminkin pyydän että kertoisitte kantanne asiasta.

Ihmisen on kuitenkin loppujen lopuks yksin kannetava se taakka minkä se matkallansa kerää, ei sitä tule kukaan auttamaan enää loppumetreil.

You can't take me Yeah!
Got to fight another fight - I
gotta run another night
Get it out - check it out
I'm on my way and I don't feel right
I gotta get me back - I can't be
beat and that's a fact
It's OK - I'll find a way
It ain't gonna take me down no way yeah


Don't judge a thing until you know what's inside it
Don't push me - I'll fight it
Never gonna give in - never gonna give it up no
If you can't catch a wave then
you're never gonna ride it
You can't come uninvited
Never gonna give in - never gonna give up no
You can't take me I'm free

Why did it all go wrong?
I wanna know what's going on
And what's this holding me?
I'm not where I supposed to be
I gotta fight another fight
I gotta fight with all my might
I'm getting out, so check it out
you're in my way
Yeah you better watch out ohhh c'mon

Whii...Liput disturbedin keikal 2.11 varattu o/ Sitä siis odotamme =D.

Toinen hieno asia mitä tässä on tapahtunut niin alkaa tuo runokirja näyttää siltä että sen voi painattaa =D, tosin kuin jonkulle sanonut jo että sen piti mennä aikasemmin painoon muttä sitten se ei mennytkään, vähä pientä muokkausta viellä ja pitäs olla senkin valmis, tosin tarvis joku pikkupaino löytää mihin tuon sitten vie, ei viittis ihan mitää kauheit määriä viel ottaa painosta kun tiedä mite kirja käy =D.

Mut eipä siin mitää, taas alko miettii näitä elämän pieniä ihmeelisiä asioita, tosin lehtiä lukiessa.

Tais olla tuo seksin ostaminen, mikä nyt on ollu jo muutaman päivää lehdissäkin aiheena, alko miettimään et millanen ihminen ostaa seksiä? siis mitä vittua, ei mee meikäläisen kaalii sit millää.

Ei ainakaan itellä tulis iha heti mielee mennä ostaa, vaikka sinkku onkin =D.

Hassua viel se on asia et ne ketkä sitä ostaa, ovat joko pitkässä suhteessa taikka jotain hyväpalkkasia sinkku miehiä =D, en sitä tuomitse tietenkään koska jokasella meillä on elämämme eikö niitä voi juuri tuomita, mut silti miettii et osaako ne nähdä asian muiden kannalta? osaavatko ne ajatella ittensä muuhun tilanteeseen? Esimerkiksi ihmisen joka on elänyt koko elämänsä yksin, ilman minkäänlaista suhdetta, voisiko ihminen asettua hetkeksi muiden saappaisiin ja miettiä mitä hän on saanut elämänsä aikana ja mitä toinen ei.

Plaa plaa plaa...Mut tulipaha tämäki taas tänne skriivattua joten nyt saa ottaa unta kaaliin,

Hyvät yöt! =D


Skillet - Whispers in the darkness

Despite the lies that you're making
Your love is mine for the taking
My love is
Just waiting
To turn your tears to roses

I will be the one that's gonna hold you
I will be the one that you run to
My love is
A burning, consuming fire


No
You'll never be alone
When darkness comes I'll light the night with stars
Hear the whispers in the dark
No
You'll never be alone
When darkness comes you know I'm never far
Hear the whispers in the dark
Whispers in the dark

You feel so lonely and ragged
You lay here broken and naked
My love is
Just waiting
To clothe you in crimson roses

I will be the one that's gonna find you
I will be the one that's gonna guide you
My love is
A burning, consuming fire

Omituista miten sitä huomaa kuinka erillaisia ihmiset voivat olla, niiden tavat reakoida asioihin.

Töissä huomas ja alko miettiin et jotkut ottavat aika paljon paineita siitä mitä tekevät, vaikka vastuu ei juuri painakkaan, en silti ymmärrä sitä et siel rikotaan itsensä, ja kirotaan koneet syvimpää helvettiin.

Ihmisten pitäs osata rentoutua ja nauraa niille murheille ja huonoil päivil, emme tuntisi onnelisuutta jollei niitä huonoja päiviä olisi joukossa, tosin on niitäkin ketkä hymyilee sen 24/7, mikä on ihailtava piire ihmisessä samoin se että osaa ottaa asiat huumorilla, eikä mennä kyrpä ottas kohti huomista.

Love to be beside you and the way you smell
The way your lips feel and your fingernails.
The way your fingers crawl up my spine,
Though you always make me the last in line.

I carry the weight of the world as the past is unfurled, but I won't stop to
wonder.
Going through this life on my own made me cold as a stone; I'm a ship going
under.

And I'd tell you this, but I don't know how.
And I'm caving in, and I'm falling out.
And I can't resist, and I can't rebound.
with the weight of the world as the world falls down.

It's the way you thrill me, then pull away.
The way you seem to kill me, a little more each day.
And it's what you're thinking in your twisted mind.
The way your body trembles, when it's next to mine.

I carry the weight of the world as the past is unfurled, but I won't stop to
wonder.
Going through this life on my own made me cold as a stone; I'm a ship going
under.

And I'd tell you this, but I don't know how.
And I'm caving in, and I'm falling out.
And I can't resist, and I can't rebound.
With the weight of the world as the world falls down.

And I'd tell you this, but I don't know how.
And I'm caving in, and I'm falling out.
And I can't resist, and I can't rebound.
With the weight of the world as the world falls down.

(I feel the weight of the world as it's falling down)
(I feel the weight of the world as it's falling down)
(I feel the weight of the world as it's falling down)
(I feel the weight of the world as it's falling down)

This pain I think about it everyday,
it tells me I'm never gonna get away.
I know it's over, but I can't escape
memories and how to face another day.

Tyttö kysyi pojalta onko hän nätti?
Poika vastasi ei.
Sitten tyttö kysyi pitääkö poika hänestä?
Poika vastasi ei.
Viimeiseksi hän kysyi;
itkisikö poika jos hän lähtisi?
Poika vastasi ei.
Kyyneleet nousivat tytön silmiin, hän kääntyi poispäin,
mutta poika tarttui häntä kädestä ja sanoi:
Sinä et ole nätti, olet kaunis. Minä en pidä sinusta, minä rakastan sinua.
Minä en itkisi jos lähtisit, minä kuolisin.