Sori kuvan huono laatu kun on peilin kautta napattu.
Vertailukohde:
Zelex&beid=13972504
Siirrän aamuisen tekstin tähän kun on tilaa:
Alan henkisesti valmistautumaan siihen että synnytys käynnistetään joskus viikon päästä kun siitä tulee yliaikainen.
Olen ankara itselleni ja tiedän että tämä tulee varmaankin vaikuttamaan jonkinverran omaan kehonkuvaan, tuntuu kuin olisin epäonnistunut ja kroppani pettäisi minut... Ja tämä koskee siis vain itseäni, en ajattele näin niistä muista joiden synnytys on käynnistetty.
Itsellä vaan on takana niin ihana ja täydellinen synnytyskokemus, 10 pisteen täysiaikainen (39+6) vauva, sitä toivoi että hommat sujuisi yhtä hyvin.
On pakko alkaa petaamaan pettymystä ajoissa. Ei kannata tulla sanomaan minulle että viikossa voi tapahtua vielä vaikka mitä, toki tiedän sen mutta helpompi on opetella hyväksymään se ettei kaikki aina mene kuten olisi toivonut.
Jokaisena aamuna olen herännyt ja todennut että ei tunnu mitenkään erilaiselta.
Jos se on niin, niin sitten se on.
Voi olla etten kirjoittele blogiin nyt joka päivä jos en keksi mitään järkevää aihetta. Ei se kuitenkaan tarkoita mitään muuta.
Meiju ja Roki lähtevät tänään varsaleirille, toivottavasti täällä ei synny Amin toimesta aivan hirveää kaaosta. Pitänee vielä ilmoitella Paulalle että tulee ajoissa tallille ja katsoo vähän noiden elikoiden perään. Tämän jälkeen olin suunnitellut ottavani varsat erilleen, pelottaa kyllä mitä siinä käy kun en pysty vieläkään mahan takia "liikkumaan vapaasti", eli tarhaaminen kentälle ei ole niitä asioita jotka koen turvalliseksi. Kahdesti olen ollut siinä mäessä perseelläni ilman hevostakin ja muutaman kerran on ollut lähellä. Saas nähdä.