IRC-Galleria

Kun toiset päivät ovat ihania ja aurinkoisia ja edellinen ilta sujui suloisesti, on sitä tultava ilmeisesti alas taas ennenpitkää.
Mielialaa saattaa tietty laskea se, että herätin itseni yölypsylle kahdesti (lisää maidoneritystä) joten olen nukkunut hiukan liian vähän ja ollut sisällä taas useamman päivän putkeen.
Huomenna olenkin sitten ekaa kertaa vauvasta erossa kun käyn tapaamassa paikallista kantoliinatukihenkilöä. Pelottaa vähän miten osaan yleensäottaen keskittyä mihinkään.

Sukelsimme jo yhdeksän jälkeen petiin pojan kanssa. Olin juuri lypsänyt ja pikkuinenkin oli skruudannut, mutta silti hän alkoi mönkiä ja tapitti minua silmiin "se tietty ilme" naamallaan. En paljon ajatellut vaan tyrkkäsin tissin suuhun ja vaikka vähän kirpaisi niin aika hyvä ote löytyi heti. Ei lapsella ollut oikeastaan nälkä, mutta hän katseli minua siinä onnellisen näköisenä kunnes muutaman imun jälkeen nukahti. Tuli kovin hyvä mieli itselle - ei siinä vaiheessa tullut mieleen että epäonnistuminen tuntuisi seuraavana aamuna vieläkin paskemmalta.

Aamulla vietimmekin mukavaa aika sängyssä. Annoin pojan potkutella ilman vaippaa, juteltiin ja tutustuttiin pieniin käsiin ja jalkoihin. Hän alkoi sitten näyttää nälän merkkejä joten päätin koittaa imettää kun oltiin vielä molemmat niin rauhallisia ja hyväntuulisia.
Vaan tappeluksihan se meni. Hän jaksoi kokeilla tasan pari kertaa ja kun ei saanut kunnon otetta, alkoi huuto taas. Koitin sitkeästi molemmilta rinnoilta, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja pyytää Lauria tuomaan pullo.

Nyt on jälleen "huono äiti" -fiilis päällä. Tuntuu ettei pysty täyttämään lapsensa tarpeita. Kun kuitenkin tuossa tissilläolossa ei ole niinkään aina kyse ruokkimisesta vaan imemisentarpeesta ja rauhoittumisesta. Mutta tuttia en pojalle haluaisi kuitenkaan pistää. Täytyy nyt katsoa miten oma identiteetti tästä eteenpäin.