Pitihän sitä taas yrittää itsepäisesti. Tarve on niin kova saada lapsi tissille, kumpuaa varmaan jostain hormonien syövereistä. En pysty hyväksymään itseäni pulloruokkijana vaikka samaa maitoa olisikin.
Lapsi oli rauhallinen joten minulla oli aikaa ohjata häntä rinnalle sopivaan asentoon. Nänni tuntui kohtuuttoman isolta, mutta loppujenlopuksi sainkin sen mielestäni riittävän ylös kohti kitalakea ja imun päälle. Ensin kaikki alkoi täysin kivuttomasti ja olin jo aivan onnessani että tästä olisi hyvä jatkaa, sitten poika hölläsi omatoimisesti otetta ja alkoi imeä kapeammalta alueelta -> kipu. Lopuksi sylkäisi suustaan melkein koko rinnan ja nyppi nännin päätä -> poistin välittömästi suusta, mutta rintaa jomotti seuraavat 2h ja vanha parantunut haava eritti jotain epämääräistä skeidaa. Jos jotain positiivista niin kahdessa seuraavassa pumppauksessa huomasin että heruminen olisi saattanut parantua jo yhdestä imetyskerrasta.
Mietin vaan pääni puhki MIKÄ oli vialla ettei poika pitänyt hyväntuntuista otetta vaikka kuulosti siltä että sai maitoa ihan hyvin. Asento oli mukava meillä molemmilla ja tilanne muutenkin rento ja rauhallinen. Ehkä uskallan vielä joskus yrittää, mutta tuon tissin parantelemiseen menee ainakin viikko. Ei mennyt niin pahasti kuin silloin viimeksi kun rintakumi repäisi sen verille.