IRC-Galleria

Meidän lapsillamme ei tule olemaan yhtään tätiä tai enoa. Setiäkin on vain yksi, Laurin pikkuveli joka ei ainakaan tällähetkellä ole vielä innostunut setäilystä - oli kuitenkin kuulemma hoitanut Hallaa kun olimme synnärillä joten pisteet siitä Jaskalle.

Äitini siskot kävivät eilen tapaamassa ja lupasivat täteillä senkin edestä :) Ja mikäs siinä, Ulla kaappasi pojan tottuneesti syliinsä. Tosi hienoa että kerrankin joku joka uskaltaa ja osaa häntä pidellä. Tuntuu että ihmiset pelkäävät vauvaa (kuten minäkin alkuun) ja sitä että se menee rikki. Hanna lupasi että sylittelee sitten kun poika vähän kasvaa ja osaa itse kannatella päätään.

Lahjojakin saatiin jo, vaikka nimenantopippalot on kuukauden päästä. Hienoin lahja oli kuitenkin se että Ulla lupasi että voidaan joskus tuoda pikkukundi hoitoon. Ehkä äiti ja isäkin pääsevät joskus käymään kaksin jossain :) ...ainakin jos liikumme Hämeenlinnan suunnalle.
Mutta ihan vielä ei raaski. Kyse ei olisi siitä etteikö vauva pärjäisi jonkun muun hoidossa hetken, vaan siitä että äiti ei kestä olla erossa. Ikävä ajatus olla niin kaukana ettei kuule jos toisella on hätä ;) Kai tämä on taas tätä biologiaa...