IRC-Galleria

Ei näytä tamma vieläkään merkkejä kiimasta. Jos kierto on säännöllinen niin nyt niitä pitäisi jo olla.
Mutta ei mitään! Olen kuitenkin nyt kolmena päivänä peräkkäin viettänyt sen kanssa mukavasti aikaa joten olisin huomannut kun viimeksi näin jo kymmenien metrien päähän että oria tarttis ;)
Peukut pystyyn siis että masussa kasvaisi uutta elämää.

Tehtiin Paulan ja Sampsan kanssa tänään 2h lenkki. Kahteen vuoteen en ole sitä pitkää metsälenkkiä tehnyt, en muista itseasiassa olenko Elsan kanssa kertaakaan... sitten siitä olisi jo kolme vuotta (Oltiinkohan me kerran niin että Johanna oli mukana?) kun Severin, Annen ja Hemun kanssa käytiin siellä. Sama 2h meni vaikka taidettiin ainoastaan kävellä ;)
Nyt mentiin pitkiä ravipätkiä ja laukattiinkin muutamaan otteeseen. Tazzan huono kunto tulee noissa pitkissä vauhtipätkissä esiin. Se ei oikein jaksa. Luulen että hapenottokyky ei ole aivan parhaimmillaan. Kestävyyttä olis, käyntilenkkeily ei pistä hikeen.

Tamma on alkanut saada jo hieman lihasta kroppaansa.
Se on edelleen melko laiha ja kylkiluut paistaa läpi. Tulen nostamaan Peacemakerin annostukseen pian 2+2, iso hevonen tarvitsee paljon ruokaa. Nyt vihdoin lavanseudulla ja kankuissa alkaa olla täytettä ja selkä ei ole enää yhtä karsea. Lapakuopatkin ovat alkaneet kadota sitkeän maastoilun ansiosta. Eilen ja toissapäivänä teimme tosin vain puolentunnin verkkalenkit, kiipeilyä ministi ja sellaista iltafiilistelyä kun pääsin ratsastamaan vasta klo 20 jälkeen.

Viikonloppuna ajattelin taas jäädä jonain päivänä kentälle niin saadaan myös jumpattua hevosta välillä. Huomenna on hyvin ansaittu vapaapäivä ja perjantaina tädit tulevat maastoilemaan.
Sellainen 1 vapaa viikossa on tavoite vaikka niitä varmaan tulee väkisin välillä enemmän.
Ja Caritan sain huomenna kengittämään. Juhaa ei olla Johannan kanssa saatu kiinni hetkeen joten antaa sen parannella kylkiluitaan... pääasia että saa nyt (hyvin pysyneet) kengät alle. Pitäisi muistaa ottaa kuva että voi kajauttaa eläköön! -huudon noille kasvaneille klaffeille. Biotiinia on nyt annettu myös kuukauden päivät.

Giittan suhteen oli huonompi uutisia. Takaa-ajo sujui kuulemma ok, mutta kärryistä iski kauhu kun ne tuotiin lähelle.
Väsyttää ajatus siitä että tämä koulutustyö meni osin mönkään, homma jatkuu edelleen. Alkaa olla jo ponia ikävä ja haluaisin päästä valmistelemaan ensi kevättä kun aletaan nousta selkään.
Tavoite häämöttää! Saan todennäköisesti vieläpä aika pian painoni alle 70kg jolloin kehtaan itse nousta ponille. Siitä vielä vajaa kymppi pois ensi kesään mennessä niin olisin ihannemitoissani. Toki haaveita vaan, mutta ihan mahdollista toisaalta.