IRC-Galleria

Tazzalla oli tänään palautumispäivä ja ajattelin tehdä pienen maastolenkin. Ikävä kyllä venäytin käteni sisällä juuri ennenkuin piti lähteä tallille joten käveltiin sitten kentällä ilman satulaa parikymmentä minuuttia.
Heti oli se kaunein, taivas hohti kultaisena, syksyn lehdet, omenat tuoksuivat.
Koitin hakea vähän sellaista meditatiivista tilaa jotta pystyisin rentoutumaan ja pyyhkimään negatiiviset ajatukset ja stressin pois.
Osittain onnistuin, mutta huomasin että hengitysilma ei aivan virtaa vapaasti. Eilisestä on pieni ahdistus päällä koska näin yöllä pahaa unta enkä oikein saanut nukuttua. Rintakehässä on ikäänkuin möykky joka pitää saada hengitettyä, psyykattua pois. Ottaa aikansa mutta sulatan sen kyllä. Asiat tarvisevat etäisyyttä jotta ne näkee oikeassa valossa.
Hetket ovat vain hetkiä, kokonaisuudet tärkeämpiä.

Niin me Tazzan kanssa kävelimme, otimme illan vastaan.
Tamma vaihtoi suuntaa pitkällä ohjalla, pelkällä istunnalla ja liikutuin melkein kyyneliin. Kerroin sille miten se on satuhevoseni, hieno tyttö. Fiilikset on vähän pinnassa.
Kävelimme puun alle syömään omenoita. Tassu poimi ne maasta ja itse sain puusta niin hyvät kun näin hämärässä ottaa. Tarhan ohi ratsastaessa tallille nakkasin Sampsankin eteen yhden.

Nyt kun iltatalli on tehty, on ulkona jo sysipimeää.
Syksyn yöt ovat kauniita ja viimeyön pienenä verenpunainen kuutamo teki syyspäiväntasauksesta etapin kohti uudenkuun vieläkin pimeämpää rauhaa.