IRC-Galleria

Tuon kliseisen lauseen olen nähnyt miljoona kertaa joka paikassa ja se on lähinnä ärsyttänyt - miksi eivät voi keksiä jotain omaperäisempää!
Nyt tajuan. Ovat niin fakin väsyineitä ettei yksinkertaisesti mielikuvitus pelaa joten on helpompaa tarttua valmiisiin hokemiin. Minäkin sanoin pojalle tänä aamuna niin, lipsahti ihan sitten vahingossa. Itse olisin mielelläni nukkunut vielä ainakin pari tuntia mutta minkäs teet kun toinen ei viihdy makuu-asennossa vaikka olisi masu täynnä ja kuiva vaippa yllä.

Eilisilta oli hiukan tragikoominen. Minulla oli masu hiukan kipeänä, samoin pojalla joka puklaili enemmän kuin normaalisti eikä ollut oikein missään asennossa tyytyväinen.
Lauri kanniskeli lasta edestakaisin, minä valitin päänsärkyä joka ei lähtenyt kahdellakaan panadolilla pois ja sitten vielä koira pöydänalla oksensi ;) Aivan täydellistä!

Olin varmaan syönyt jotain mikä aiheutti minulle masunpuruja ja Jullelle puklailua mutta Halla oli ollut anoppilassa hoidossa enkä tiedä mikä sillä oli. Lauri päästi sen ulos ja tunnin verran se laattaili nurmikolla ja välillä lämmitteli roskanpolttonuotion ääressä.
Minä taas koitin rauhoittaa itkevää lasta ja samalla saada meidän nukkumaan. Syötin, röyhtäytin, silittelin, juttelin, nostin välillä pystyyn. Pikkuinen meni välillä ihan kaarelle ja urheasti vain kitisi kunnes itku alkoi uudelleen.

Jossain vaiheessa annoin pojan vielä isälleen kanniskeltavaksi jonka jälkeen päätin *vielä kerran* ottaa tissille. Koira makasi sängynvieressä käpertyneenä ja nukkui ja niin vaan mekin nukahdettiin kun lapsi vielä kerran imi maitoa ja lohtua vatsavaivoihinsa. Yösyötöt onnistuikin sitten normaalisti, eli ruokailun jälkeen uni jatkui samantien mutta nyt aamulla on vähän kitinää taas ollut ilmassa.
Vahvasti epäilen suklaakakkua jota söin perjantaina ja lauantaina.

Ja tosiaan tänään on taas puklailtu, mutta nyt on jo tunninverran nukuttu liinassa suht rauhassa. Mikään maailmassa ei ole niin kauheaa kun katsoa oman lapsen kipuja ilman että voi niitä mitenkään lievittää. Jo tässä asiassa perhepeti on minulle äitinä henkisesti todella tärkeä asia. En millään pystyisi laittamaan kipuilevaa lasta yksin nukkumaan, kun tiedän että äidin lämpimässä sylissä nekin on helpompi kestää.