IRC-Galleria

Olimme Juliuksen kanssa reissussa eilen koko päivän. Ja se näkyy nyt, kun poika nukkuu niin makeasti makkarissa ja äitikin nuokkuu tässä koneella ;) Kun on ollut pitkään vain kotinurkissa niin tuollainen lyhkäinen reilun 100km ajomatka suuntaansa ottaa jo voimille.

Kymmenen aikaan heitin Hallan hoitoon faijan luokse jotta sen ei tarvitsisi olla koko päivää yksin kotona ja sitten suuntasimme nokan kolmostielle.

Kävimme ensin Ulla-tädin luona, jonne tuli minun enoni sekä ukki ja mummo jotka ovat nyt siis saaneet kunniakkaan iso-etuliitteen *krhm* ;)
Muutenkin oli hupaisaa, kun oli suvun miehiä kolmessa polvessa: Ukki, Hannu-eno, serkkuni Juho sekä sitten pieni Julius joka kovasti killisteli uusia ihmisiä ja ratsasti mummon polvella innoissaan. Karjalaista kansanperinnettä runoineen aina perinteisestä "körö körö kirkkoon" -hokemasta sellaiseen hauskaan tamma-runoon joka olisi sopinut hyvin meidän Matleenaan ;)
En löytänyt googlestakaan miten tämä runo meni.. surullista että osa perinteistä taitaa kuolla suvun vanhojen ihmisten mukana. Mutta ehkä jouluna kuullaan se sitten uudelleen ja pitää painaa muistiin. Vaikka minussa sitä karjalan verta onkin aika vähissä määrin enää jäljellä, niin pitää sieltäkin jotain vaikutteita ottaa. Ei mene liian snobailuksi tämä elämä.

Oli kyllä helpottavaa kun Julle kiersi sylistä syliin, eikä itse tarvinnut häntä pidellä kokoajan. Jo 15min keventää oloa huomattavasti. Poikahan ei todellakaan ole enää mikään pieni. Huomenna neuvolassa selviää tämänhetkinen paino mutta veikkaan että siinä 8kg tietämissä ollaan.

Ajelin sitten vielä Annan luokse jossa viivyimme muutaman tunnin myöskin. Annalla on laskettu aika reilun kuukauden kuluttua ja mietiskelimme miten meidän kundit vilistää tulevina vuosina kaksistaan ja miten saadaan juosta perässä ;)
Vein muovikassillisen sellaisia vauvajuttuja (+ vähän extraa) mitä en itse tarvitse, mm. äitiyspakkauksen vaipat joita ei tullut käytettyä ja sitten kun olisi kertiksiä tarvittu varavaipoiksi, olivat nämä jo jääneet pieniksi kun eka 3kk mentiin pelkillä kestoilla.

Minulle on iskenyt täti-kriisi. Tai siis tädittömyys-kriisi ;)
Minusta ei tule koskaan ikinä ihan oikeaa tätiä :( Kun ei ole sisaruksia, niin tälläisissä asioissa on vaan niin yksin. Ei ole ketään verisukulaista joka olisi kanssani samassa tilanteessa, joka voisi hoivata joskus Jullea jonka lapsille voisin antaa ne pieneksi jääneet vaatteet joita en itse tarvitse...
Niin sitten ompelin täti-kriisissäni Annan tulevalle pojalle pienet fleece-housut ja pipon. Meillä sitä tavaraa on yllinkyllin, mutta Anna ei välttämättä oikein nyt jaksakaan lähteä shoppailemaan kun lääkäri oli määrännyt lepoa viime aikoina ja laskettukin on niin lähellä.
Ja ehkä saan sitten edes olla varatäti ;)

Jotenkin haikeaa sekin että Juliuksella ei välttämättä ole koskaan serkkuja, ellei Laurin pikkubroidi tuosta rupea jollain tasolla skarppaamaan.
Itse olen viettänyt serkkujeni kanssa aikaa ja vietämme välillä vieläkin. On ollut elokuvaprojektit sun muut hauskat hommat vielä ihan viime vuosina, joten toivottavasti Julle löytää edes sen verran ystäviä että ei saa vallan yksinäiseksi pieneksi pojaksi vaan on erilaisia ihmisiä joiden kanssa voi puuhata ja harrastaa lasten juttuja.

Syötin pojan vielä viiden aikaan Annan sohvalla ja sitten lähdimme hakemaan Hallaa hoidosta. Lapsi oli jo mennyt liian väsyneeksi, eikä osannut nukkua. Hän oli juuri saanut ummistettua silmänsä kun Halla yhtäkkiä takapenkillä haukahti kovaäänisesti. Takanamme ajoi joku moottoripyörällä ja muutaman kilometrin jälkeen oli pakko vetää bussipysäkin kautta ja päästää se ohi koska en saanut koiraa pitämään kitaansa kiinni. Loppumatka sitten mentiinkin särkyneellä äänellä väsymystään itkevän lapsen kanssa, joka nukahti paria kilometriä ennen kotipihaa ja heräsi TAAS kun irroittelin turvakaukaloa.

Nukutus olikin sitten levotonta. Poika itki ja piipitti hiljaa, kun ääntä ei flunssan jälkimaininkien ja pitkän päivän vuoksi enää meinannut lähteä. Silittelin ja otin kainaloon. Välillä poika torkahti säpsähtäen taas vaimeaan itkuun. Ensimmäisen kerran hän söikin jo klo 1 ja ajattelin että tuleekohan meille ylimääräinen syöttö, mutta tämän jälkeen nukkui normaalisti klo 6 asti jolloin halusi jälleen lisää maitoa. Nyt on päiväunta takana jo tunti.

Mainittakoon että alkuviikosta J nukkui omassa sängyssään ensimmäisen syöttövälin, kun me tarvittiin sänky "omiin puuhiimme". Siirsin nyt pinniksen aivan kiinni parisänkyyn, joten hänet voi välillä nostaa sinne nukkumaan jos muuten uni on rauhallista.