IRC-Galleria

Pienessä mökissä, aivan kaupungin laidalla eli pieni robotti parhaana ystävänään pikkuinen tietokone. Ne pelasivat päivät pitkät shakkia, tammea, ristinollaa ja kaikkea sellaista mitä pikkuiset robotit ja tietokoneet tykkäävät yhdessä tehdä.

Eräänä päivänä pieni robotti sanoi pienelle tietokoneelle. "Minä olen kyllästynyt ainaiseen pelaamiseen, tahtoisin nähdä mitä muuta tässä maailmassa on, kuin meidän pölyiset nurkkamme." Pieni tietokone printtasi syvän huokauksen ja naputti: "Ehkä sinä pääset toteuttamaan unelmiasi, minä tulen keräämään pölyä poweriini niin kauan että tuuletin leikkaa kiinni ja konkkani ylikuumenevat. Se on minun kohtaloni." Pienen robotin mielessä kuitenkin kuumotteli kovasti nähdä olisiko maailmalla sille jotain tarjottavaa ja se totesi: "Kuule! Minä tulen ehkä katsomaan sinua joskus, mutta maailmalla voi olla minulle jotain sellaista mitä sinä et pysty minulle tarjoamaan." Sitten pieni robotti raahusti toiseen huoneeseen boottaamaan itseään.

Sattuman sormet puuttuivat kuitenkin peliin. Pienen robotin ollessa tiedottomassa ja avuttomassa tilassa, sattui pari murtovarasta huomaamaan pimeänä olevan talon nurkassa hohtamassa pienen tietokoneen ledit. "Hahaa! Tuon rohjakkeen myynnistä voisimme saada huomisen ruokarahat!" totesi finninaamainen roisto veljelleen Keltakynnelle. "Ja täysin vartioimatta!", veli totesi, "sen me viemme Erkin Elektroniikkaan heti huomenaamulla!"


Kun pieni robotti oli saanu itsensä bootattua ja puhdistettua paineilmalla pahimmin pölyttyneet komponentit, se päätti mennä ehdottamaan pienelle tietokoneelle erää shakkia. Huoneeseen astuessaan sen oli ajettava kamera-ajurinsa uudelleen ennenkuin uskoi että siinä missä pieni tietokone oli vielä illalla maannut, oli nyt vain muutama pölypallo ja yksinäinen verkkokaapeli väkivalloin keskeltä revittynä. "Voi minua", nyyhki pieni robotti, "Minä se vain unelmoin maailmasta ulkopuolella ystäväni unohtaen. Nyt hän on lähtenyt ja se on oikein minulle!"
Pieni robotti avasi ulko-oven ja astui aamuhämärän tihkusateeseen. "Nyt minulla ei ole enää mitään joka estäisi minua etsimästä onnea..."

Mutta missä ikinä pieni robotti kulkikin, se tunsi olonsa yksinäiseksi. Sen diodit narisivat maanteiden hiekasta eikä kukaan antanut sille paineilmaa niiden puhdistamiseen. Ihmiset tönivät sitä ja pian se sai huomata toisten tietokoneiden ja robottien olevan ihmisten orjuuttamia, eikä niillä ollut aikaa edes jutella pienen robotin kanssa. Kerran se jo luuli löytäneensä ystävän eräästä rahapeliautomaatista, mutta syydettyään viimeisen kolikkonsa sen uumeniin, automaatti mykistyi eikä enää vastannut pienen robotin ystävällisistä jutteluyrityksistä huolimatta.

Eräänä päivänä pieni robotti sattui kulkemaan erään liikkeen ohitse ja sille tuli vastustamaton halu poiketa sisään. Tämä kyseinen liike oli, kuten varmaan jo arvaatkin, nimeltään "Erkin Elektroniikka" ja siellä pieni robotti näkikin pikkusen tietokoneen lepäävän hyllyssä niin seesteisen näköisenä että sen prosessori oli pakahtua. Pieni robotti käveli hyllyn luokse ja kosketti tietokoneen pintaa. Samalla sen kamerat kohdistuivat hintalappuun joka sanoi: "100 yksikköä".

"Minulla olisi ollut 100 yksikköä vielä pari päivää sitten", pieni robotti meinasi vajota epätoivoon, "mutta koitin ostaa sillä ystävyyttä ja löytää jotain parempaa kuin elämä on eteeni tuonut!"

Pitkään ei pieni robotti saanut seistä sammuksissa olevan ystävänsä rinnalla, kun Erkki saapasteli paikalle. "Jos sinulla ei ole varaa ostaa mitään, niin häivy täältä tai kutsun robottirankkurin viemään sinut romuttamolle!" Pieni robotti putosi polvilleen Erkin edessä ja rukoili tätä auttamaan jotta voisi pelastaa ystävänsä. Jopa Erkin alumiinisydän heltyi ja se sanoi, "Katsotaan mitä voin tehdä hyväksesi.. minulla on kyllä eräs ystävä joka kenties voi auttaa sinua!"
Tietenkin Erkin mielessä oli ensisijaisesti saada rahaa pienen tietokoneen myynnistä, koska niin antiikkista vehjetta olisi vaikea kaupitella ihmisille. Mutta kauppiaankin sydämessä elivät lapsuudenmuistot joissa hän kirmaili kedoilla oman pienen robottinsa kanssa ja juotti yhteen sen palaneita piirejä niin pitkään kuin hänen taitonsa riittivät pitämään robottia kunnossa.

Mikä voisi olla pienelle robotille kamalampi paikka kuin Rankka-Sakarin Suolakaivos?
Kuitenkaan hetkeäkään empimättä se marssi syvälle syövyttäviin höyryihin ja raatoi ruosteen vallatessa sen pinnat, kokonaista kaksi kuukautta tienatakseen 150 yksikköä.
Sen liikkeet kävivät hitaiksi ja kankeiksi, pari sormea lakkasi toimimasta ja sen ääni muuttui narisevaksi, mutta se ei hellittänyt ennenkuin oli valmis nostamaan ansionsa ja nousemaan punaruskeaksi muuttuneena takaisin aurinkoon.

Varmaan ihmettelet minkä vuoksi se teki ylimääräistä työtä? Eihän pienen tietokoneen hinnaksi oltu sovittu kuin 100 yksikköä, eikä edes Erkki ollut niin julma että olisi ottanut epätoivoiselta robotilta ylihintaa, niin helppoa kuin se olisi ollutkin.

Kotona pieni robotti asetti pienen tietokoneen pöydälle, avasi hellävaroen sen kotelon ja alkoi suolahuurujen korroosioimilla sormillaan tehdä toimenpiteitä koneen uumenissa. Se asetti uutuudenkarhean pumppuyksikön tietokoneen viereen, kaatoi jäähdytinnesteet putkiin ja ilmasi ne. Sen jälkeen se jännittyneenä painoi tietokoneen käynnistysnappulaa.

Tietokoneen bootatessa pieni robotti otti esiin Erkilta kaupanpäälisiksi saamansa öljykannun ja alkoi hieroa sitä itseensä, jotta pahimmat ruosteet lähtisivät pois. "Ne ovat kuin arpia, kunniakkaassa taistelussa ystävyyden puolesta", printtasi pieni tietokone kun se ensimmäisen kerran kuukausiin heräsi ja huomasi ajastimensa hypänneet ison loikan sitten viime käynnistyksen. Vielä iloisemmaksi se tuli havaitessaan siihen integroidun uutuudenkarhean vesijäähdyttimen ja sen tuoman viileyden pölyisten väsyneiden tuulettimien sijaan.

"Suuri maailma ei ole minua varten!" totesi pieni robotti, "Minä tyydyn siihen mitä minulla täällä kotona on, eikä se ole edes kovin vähäistä se! Minulla on ystävä jonka kanssa jokainen hetki on arvokas, sillä koskaan ei tiedä saako enää uutta tilaisuutta."

Ja niin pieni hieman ruosteinen robotti ja olonsa nyt kevyemmäksi tunteva pieni tietokone jatkoivat shakin, tammen ja ristinollan pelaamista tyytyväisenä eksistenssiinsä. Ja varmasti pelaavat siellä vielä tänäkin päivänä.