IRC-Galleria

Tämä muistelo on ensikosketuksen Vihtiin. En olisi uskonut että jo vuoden kuluttua asumme siellä hevosten kanssa ja lämmitämme yli satavuotiasta hirsitaloa seinistä revityillä lastulevynpalasilla.

Oli sunnuntai-aamupäivä, Neukkulassa ei jaksanut venyä kun oli komea alkukevään ilma, joten päätimme lähteä Laurin kanssa ajelulle. Suuntasimme aluksi Johtotähden kohti Malminkartanoa ja kiipesimme jätemäelle tähyilemään talviunestaan heräävää Helsinkiä kohti.

Vanhempani olivat juuri ostaneet talon Lopelta, Pilpalasta, joten päätimme hiukan ajella sinnepäin vaikka talolla ei käytäisikään. Muuttokin tapahtuisi vasta vapun tietämillä. Niinpä Mercedes käännettiin ensi kertaa Vihdintielle ja annettiin mennä niin kauan kuin baanaa riittää pohjoiseen :)

Kuuntelimme levyjä, tähyilin tohkeissani maisemia ja juttelimme niitänäitä. Meillä molemmilla oli päällä valkoiset kauluspaidat ja siniset farkut, olo oli kuin vastarakastuneilla ja sellaisiahan toki olimmekin.

Kakkostien risteyksestä emme kuitenkaan kääntyneet Karkkilaan vaan lähdimme takaisin, Helsinginsuuntaan. Jo ennen kylän risteystä näin kirkontornin ja mainoksen Pyhän Birgitan raunioista ja tahdoin edottomasti poikeita sinne kun oli niin lähellä tietäkin.

Pieni unisen näköinen kylä keväisen sunnuntain kuulaassa paisteessa. Kuljimme rauniokirkon salissa, jossa oli taivas kattona ja vertailin sitä innoissani Pälkäneen ja Messukylän harmaakivisiin jotka olivat samalta aikakaudelta.

Päätimme vielä käydä mäen päällä katsomassa uuden kirkon kirkkomaata. Sitä ennen kuitenkin tutustuimme kyläkauppaan (Silloinen Vikseri) ja haimme molemmille Batterytölkit sekä yhteisen paketillisen kylmäsavulohta jotka söimme autossa kirkon kupeessa.
Kiertelimme katselemassa vanhoja paasia ja lukemassa nimiä, enkä olisi oikeastaan välittänyt edes lähteä pois.

Matkalla takaisin pyörähdimme vielä Nummelan keskustan kautta. Silloin oli uuden liittymän remontti meneillään. Vuoden kuluttua tästä Meritien ylikulku oli ollut jo hyvän aikaa valmis.
Sanoin Laurille että muutetaan jonain päivänä Vihtiin, mutta hän oli sitä mieltä että se on ehkä vähän liian kaukana pääkaupunkiseudusta. Tänä päivänä, kun asumme Vihdin pohjoisimmissa perukoissa, olen hetkittäinen samaa mieltä, mutta toisaalta meillä on täällä oma rauha ja kohtuumatka ihan minne vaan.

Päivän extrat olivat viellä Veikkola ja Bodom, jonka jälkeen palasimme Paloheinään ja jatkoimme elämää vastarakastuneina. Ei se ole tainnut loppua vieläkään ;)