Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää
Missä lintuset laulaa
metsäkanatkin ne pauhaa
Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa
Katsoin minä alas vetten puoleen
näin rannalla tytön ihanan ja nuoren
joka istui ja itki
katsoi aaltoja pitkin
Ja hän oli niin surullinen joka hetki
Miksi itket sinä rannalla yksin?
Sinun silmistäs vedet vierivät nytkin
Mikä tuska ja vaiva
sinun sydäntäsi painaa?
Kun se ei anna sydänyölläkään rauhaa
Ja hän vastas: "sepä suru mua painaa"
kun ei koskaan tule takaisin se laiva
kussa kultani kulki
yli aaltojen julki
Minut jätti ja surun sydämeeni sulki
Ja hän katseli hetken aikaa vielä
näki kaukana pilven punertavan siellä
Pilvi ei ollut lainkaan
tunsi kultansa laivan
Ylistetty nyt herra maan sekä taivaan!