IRC-Galleria

Kun tulimme Annen kanssa reissusta viime lauantaina, tallin eteen oli vedetty letku josta pulppusi vettä alarinteeseen.
Virityksen syy selvisi hyvin pian, kun Lauri ilmestyi paikalle haalarit polvia myöten märkänä ja ilmoitti että pihaton salaojitus ei nyt sitten toimi, että osaakos Matleena uida.

Kävin kurkistamassa pihatton ovesta sisään ja koko alaosa lainehti vedestä, uppopumppu pyöritti sivukaukaloita tyhjäksi, mutta itse pihattoon sitä ei voinut laittaa koska vedessä oli niin paljon turvetta ja lantaa että se kuulemma tukki pumpun välittömästi.

Plussakelit vesisateineen tulivat aivan hetkessä. Niin äkkiä, että pihaton salaojitus on vielä roudassa ja jäässä, eikä tyhjennä sinne valuvia sadevesiä. Muina vuosina näin ei ole päässyt käymään, koska sulaminen on ollut paljon siistimpää ja hallitumpaa mutta nyt paikat olivat aivan veden vallassa. Sivukaukalot saatiin kuitenkin jotakuinkin tyhjäksi ja yöllä tuli pakkasta. Hevoset viettivätkin la-su yön huolellisesti loimitettuna pihalla.

Sunnuntaina tilanne näytti jopa paremmalta. Paikat olivat edelleen jäässä ja pihaton oleskelutilassa oli kuiva saareke jossa M mahtui oleskelemaan suht mukavasti. Koska päivällä oli tullut räntää otimme hevoset normaalisti sisään ja toivoimme että vedenpinta laskee edelleen kuten se oli nyt tehnyt.

Maanantai toi kuitenkin lohduttoman piiskaavan sateen mukanaan vaikka vielä aamulla kotoa lähtiessäni ennusteet lupailivat jotain aivan muuta.
Kun tulin kotiin ultratutkimuksista neljän jälkeen, minua odotti tarhassa kolme märkää ja surkeaa hevosta. Vielä lohduttomampi näky kohtasi kun kävin pahinta aavistellen kurkistamassa pihattoon. Se oli nyt kokonaan märkä.
Vettä oli parhaimillaan 20cm ja myös takaosan kuivan saarekkeen pohja oli pettänyt ja turve oli muuttunut märäksi lilluksi jonne hevonen vajoaisi.

Märät reppanat hörisivät minulle portilta turkit vettä tippuen ja teki mieli hakata päätä seinään hyvien neuvojen puutteessa. Matleena ei varmasti suostuisi menemään pihattoon mutta sateen vain jatkuessa ei ollut sitä vaihtoehtoa että hevosia olisi hyvin loimitettunakaan voinut jättää ulos.

Onneksi Lauri oli se innovatiivisempi osapuoli, joten paskartelimme tallin etukäytävälle turvallisen Matleenansopivan tilan. Pakkauslavoja, köysiä ja niin paljon heinää että syötävää riittäisi koko yöksi. Reppanat saivat kuivatusloimet niskaansa ja tulivat tyytyväisinä karsinoihinsa kaurojen eteen. Heta ja Matleena ihmettelivät hieman tutun tallinkäytävän muuttunutta ulkoasua, mutta pian rauhoittuivat syömään.

Aamulla kaikki oli kunnossa ja tammat löntystivät 6:30 aamupalansa eteen tarhaan. En tiedä kauanko tätä tilapäisjärjestelyä pitää jatkaa, mutta onni on, ettei meillä ole nyt pihatossa tämän enempää hevosia. Sen kolmannen karsinan tekemistä ei voi oikein lykätä enää ja odottaa mitä seuraava kevät kenties tuo tullessaan.