IRC-Galleria

Juliuksen kehitys on iänmukaista sekä osaamistasoltaan että fyysisesti.
Pituuskäyrä on pikkuisen keskitason alla, mikä kuulemma johtuu todennäköisesti ihan siitä että minä ja Lauri ei olla kovin pitkiä. Painoltaan poika on myös pikkuisen keskikäyrän alapuolella mikä taas on nykyään positiivista koska lasten keskipaino on noussut...
Eli nuo on keskiarvoja, ei ihannearvoja. Käyrät kulkivat tasaisesti - allergiat eivät siis vaikuta enää tuohon kehitykseen kuten vuosi sitten kun käyrällä oli rajuakin heittelyä välillä.

Itse olin neuvolassa viime viikolla ja hemoglobiini oli laskenut, se oli ainoastaan 120. En kuitenkaan vielä ala syömään rautoja tai muuta vaan pitää ehkä skruudata enemmän ruisleipää, en usko tuon olevan ongelma enkä huonovatsaisena muutenkaan haluaisi ottaa rautaa purkista kun ei viimeksikään tarvinnut. Muuten kaikki kohdillaan ja oma kuntokin on taas parempi kuin tuossa kuukausi-pari takaperin. Ilman kasvanutta vatsaa en varmaan huomaisi olevani raskaana ellei villikko potkisi hurjasti aina välillä. Huomenna viikkojakin on tasan 24, kävin viemässä paperit Kelaan tänään.

Puuh. Tamperereissu takana. Lomaa ja lomaa. Pääasia että sai olla pois kotoa ja ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa vanhoja kavereita vaikkakin pikaisesti.
Saitte mut inspaantumaan ja tein päivän hyvän työn erään tarkentamattoman wikin kanssa :) Ehkä tässä tulee satuiltua vielä enemmän kun jaksaa kaivella messuja.

Joulumyynti Hevitutissa on loppunut ja talli oli hoidettu aivan järjettömän hyvin kun olin pois.. kyllä kelpas tulla takaisin kun Marinka ja Meiju olivat siivonneet viimeisen päälle ja kaikki oli tiptop. Olin melkein liikuttunut kun itsellä ei ole niin aikaa ja voimia laitella kaikkea hienoksi.
Mutta nyt on joulufiilis ja mieli hyvä lämmin hellä. Kiitos kiitos kiitos <3

Palaillaan asiaan ja elämään. Nyt on pakko varmaan nukkua vähän. Lauri tuli eilen hotellillekin vasta joskus 1:30 maissa kun työt levisivät käsiin n+1 kertaa ja muutoinkín meni suht huonolla unella koko reissu. Julius näköjään pärjää aivan hyvin hoidossa ja Auli oli kivaa seuraa parin tunnin ajan, olivat riehuneet niin että poika nukahti itsestään viereeni sängylle tunti siitä kun Auli lähti. Ostettiin ekat Dublot ja Marko oli niin hassu että lasta nauratti.

Selailin eesti sporthobus-juttuja netistä ja löysin Giittan kasvattajan valokuva-albumin! Jee!
http://fotoalbum.ee/photos/Christe/sets/

Giittan isä esiintyy albumissa Gernanec ox ja emä albumissa Rikana. Lisäksi Giittalla on täyssisko tai veli viime kesältä ja sen sisko Pyttega esiintyy monissa kuvissa :) Ihanaa!

Hevitutissa on kunnon jouluhulina päällä :) Hieno juttu!
Mutta ilmat eivät suosi. Jos tämä kaikki olisi tullut lumena (jota ei ole tullut hiutalettakaan vaan keli on +5 tienoilla...) niin meillä olisi jo upeat hanget. Vaan paskanmarjat, nytkin satoi koko yön.
Tein aamutallin vasta klo 8 kun ei huvittanut viedä elukoita säkkipimeään kastumaan.
Ja pimeää siellä on nytkin, pojatkin nukkuvat vielä.

Tänään meillä vähenee klaffilaumasta yksi pois. Jasso lähtee uuteen kotiin.
Lauri sai maalattua välihuoneen katon eilen ja nyt seuraavaksi lätkitään panelit seiniin. Uskomaton työvoitto tämäkin :)

Tämä on parhaus!
http://www.youtube.com/watch?v=AugzgP1I-z4&feature=related

Ihan ekaksi: ONNEA MEIJU JA ROKI!
Meiju siksi että sillä on tänään synttärit, Roki siksi että se sai viivakoodin tänään. Ja molemmat siksi että yhteiset omistajanvaihdospaperit lähtivät Hippokselle.

Lauantaina haimme turvapaalin tönöttämään pihalle. Vähän aikaa sain taistella verkon kanssa, mutta hyvältä vaikuttaa. Paali sattui sopivasti peräkärryyn ja tulevaisuutta ajatellen mahtuu toinenkin. Annoimme lisäksi Marinkan kanssa kaikille hepoille tupla-Strongidin.

Tänään sitten tuli Hannu Rantala tunnistamaan varsat. Giittasta tuli ruunikonkimo kuten pitikin ja Roki kuulemma tulee väriltään todennäköisesti syvemmän punaiseksi kuin Elsa. Elsa nyt onkin niin perus Suikkupunainen että ei voi erehtyä suvusta ;)
Varsat käyttäytyivät hienosti ja sirutuskin onnistui pienin ponnisteluin. Roki pysyi hienosti hanskassa.

Nyt näyttäisi siltä että mulla ei ole enää pahemmin stressinaiheita. Joulu saa tulla :)
Lahja-asiatkin ovat hyvällä mallilla, ainoastaan pientä viilaamista on, mutta ei mitään fataalia. Tosin kotihoidontuki onkin melkein käytetty jo - ostin Jullelle talvihaalarin ja maksoin itseni kipeäksi. Se on kyllä Lassie Tec, eli kohtuullisen laadukas ja menee sitten tulevaisuudessa seuraavallekin muksulle. Kun nyt vaan tulisi sellaiset kelit että lasta voisi tuolla ulkona pitää vapaana. Ei oikein viitsi märälle liukkaalle jäätikölle pistää kaatuilemaan. Viikonlopun ihana talvikeli on nyt taas vain muisto...

Vapon suurpaalit ovat saapuneet Agrimarkettiin! Viikonloppuna sitten päästään peräkärryn kanssa hakemaan vihdoin kunnon turvetta.

Heh, kyllä alkaa vähitellen helpottaa kun asiat saa yksi kerrallaan hoidettua.

Lisäksi joululahjaongelma on Laurin kohdalta ratkaistu, mutta siitä en viitsi julkisesti jutella sen enempää. Ties vaikka lukisi täältä ennenaikojaan mitä hankintoja olen tehnyt. Senverran paljastan että ihan halvaksi ei tullut ;)

Sain soitettua viimein Suville Amatsonin asioista :)
Tunnistaja olisi tulossa ennen joulua ja sen jälkeen ruvetaan järjestämään varsalle kuljetusta Raumalta tänne etelämmäksi. Täytyy koittaa saada se johonkin ravireissaajien kyytiin tms, koska menee vähän hankalaksi lähteä hakemaan. On kuitenkin koko päivän reissu, en pysty tekemään sitä jo ihan turvallisuussyistä yksin ja Julius ei varmasti viihdy penkissä kokoaikaa...
Mutta tämä on sitten varmaan vuodenvaihteen asioita enempikin. Katsellaan sitten. Varsa kuitenkin kuulostaisi olevan hyvällä mallilla kaikin puolin. Aasinristi ja siima kuulemma näkyy edelleen. On tummahko ruunikko mutta kyljistä ikäänkuin kulottunut... jännä nähdä sitten kun on niin vaikea kuvitella tuo väri!

Piti tänään hakea kuivikkeita mutta Lauri tuli kotiin töistä vasta aika myöhään (ei päässyt aamulla ylös sängystä) ja sillä oli pää niin kipeä että jouduin käymään kaupassakin yksin.
Great... olen aivan rätti juoksemisesta ja pojan tämänpäiväisistä kiukkukohtauksista.
En tiedä kuuluuko se ikään vai onko takahampaita puhkeamassa, mutta pari veltoksiheittäytymis+huutosessiota jotka näyttivät tulevan aivan tyhjästä.
Äitinä olemisen haasteita... ja rusinatkin on loppu ;)

Varsat on uusintarokotettu (vuoden päästä seuraava tehoste). Selvittiin hengissä vaikka Julius olikin ulkona TODELLA vihainen. Sisääntulon jälkeenkin hän huusi ja huusi, valui lattialle, paiskasi banaanit kädestää. Mikään halittelu tai lelut eivät saaneet häntä rauhoittumaan.
Katsoin parhaaksi pistää pojan nukkumaan ja sillä tiellä on edelleen.

Nyt on yksi stressi taas vähemmän. Seuraavaksi odotetaan tunnistajaa ja venytetään penniä.. ostin uudelle vauvalle ensimmäisen tarvikkeen.. Minimundus merinovillafleecehaalarin. Huhtikuussa on todennäköisesti niin kylmä vielä että kotiutumisvaatteiden kannattaa olla lämpöiset.
Tuo oli vielä tarjouksessakin.. olin katsellut Ruskovillan vaatteita, mutta tämä oli pari kymppiä halvempi. Ymmärtääkseni samaa maailman ihaninta materiaalia kuin rakkaat rinnanlämmittimeni joita ilman olisin ollut vuosi sitten aivan neuvoton.

Varsat muuten rokotettiin molemmat ihan tarhassa, eikä kumpikaan huomannut mitään... Rokikin piikitettiin ilman emän henkistä tukea ja sehän olisi vaan tullut minun ja eläinlääkärin mukaan kun olimme lähdössä tarhasta. Elsa luumuili jossain nurkantakana pettyneenä kun emme olleet sittenkään tuomassa heiniä.

Ihan pakko nopeasti hehkuttaa että Elsa ja Meiju ottivat pari kierrosta laukkaa molempiin suuntiin! Hienosti nousi vaikka en muista koska tammalla olisi askellajia harrastettu selästäkäsin viimeksi :)

Hokit pitivät niin hienosti että jäisestä kökkärekentästä huolimatta tamma liikkui rennommin ja rytmikkäämmin kuin aikoihin. Oikeassa kierroksessa se on vielä aivan tavattoman jäykkä, mutta tekee töitä ja yrittää parhaansa 100% ajasta. Länkkärihommat ja matala muoto sopivat muutenkin erinomaisesti Elsan rakenteelle ja Meiju lämmittelee sen maastakäsin joka kerta ennen varsinaista työskentelyä. Tamma on oikein esimerkillinen oppilas.

Mutta ne laukat! Ooh! Kovaahan siinä mentiin ja mä en meinannut uskaltaa katsoa, mutta kun Vermo-vaihde antoi myöten niin jo askel nousi ja laukka pysyi ihailtavan hyvin yllä. Toisessa kierroksessa ei enää vaadittukaan montaa raviaskelta ja oltiin laukalla. Siitä tulee vielä hyvä - ellei paras!

Roki seisoi polleana emän vieressä käytävällä ja siinä harjattiin ja ja tehtiin jalkojen nostoon harjoittavia juttuja. Meiju taluttakoon varsaansa tästä lähtien itse ;) Saavat totutella nyt toisiinsa vielä lisää. Onhan tämä pikkuori kuitenkin älyttömän helppo ja fiksu tapaus, siitä on helppo aloittaa.