IRC-Galleria

Diudiu!

Hevitutin uudet sivut online! Vielä olisi tehtävänä vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun olin saanut korjattua linkit niin pää meni aivan tyhjäksi. Pitää pitää taiteellinen paussi ja miettiä ja katsella.
Ärsyttäviä juttuja oli se että näitä lienee mahdotonta saada aivan samanlaisiksi kaikilla selaimilla. Myöskään lisää grafiikkaa ei ollut oikein aikaa (ja intoa, plaaah) tehdä joten borderit ja muut on nyt mitä on. Laurin sivuilla on samanlaiset menut kun niitäkään ei vielä jaksettu muuttaa.
Pitää vaan etsiä nyt rauhassa ideoita jostain ja jossain välissä paukauttaa jostain ostoskorikin. Nyt sentään loma toimii itsenäisesti ilman että se on riippuvainen käyttäjän koneesta.

Pääasia kuitenkin että saatiin vähän siistimpi ja toimivampi layoutti, henkistä tehdasta ei juuri tarvittu koska tuotetiedot olivat valmiina ja käytin sitä kuvamateriaalia mitä mulla ennestään oli. Kiitos css-muotoilun, sivuja on hyvin helppo muutella ja lisätä vaikka on siinäkin kirouksensa kun kaikki on sitten samanlaista. Ainakaan ei tarvinnut mitään valmiita raskaita sovelluksia ottaa käyttöön. Henkilökohtaisesti vihaan kasaan rutistettuja kuvia jotka latautuvat sen mitä isokokoisetkin ja muutenkin hidasta sivustoa. Tämä ei ole sellainen. Kärsin kurjuutta ja väänsin thumbnailit käsin.

Tänään haettiin turvetta ja sain eilen onnellisen päätöksen tuolle maanantaina ketuttaneelle asialle. Maksut on hoidettu, ei enää kontakteja sinnepäin. Riimunnaru on sivuseikka, jos se tekee jonkun onnelliseksi niin so not. Periaate harmittaa, mutta tärkeintä kuitenkin ettei sen suhteen enää tarvitse vaivata itseään.

Iloinen asia taasen on se, että 25. päivä meille muuttaa uusi hevonen, jonka omistaja tekee tallihommilla suuren osan vuokrasta. Saan hyvällä omallatunnolla mammailla.

Vielä olisi yksi iso päätös tehtävä: Lähteekö Hevitutti Lumouksen Dark Marketiin vai ei?
Se vaatisi koko perheen panostusta. Lauri ei ainakaan toistaiseksi ole sulkenut ajatusta pois, mutta asia pitää miettiä hyvin läpi. Vauva olisi noin 3kk ikäinen silloin ja voisi hyvin jo olla useampia tunteja liinassa. Lisäksi siltä suunnalta voisi yrittää saada jonkun vanhan tutun jeesaamaan myynti- ja näytteillepanohommissa... jos vaan ketään kiinnostunutta löytyisi.

Eilen neuvolassa 36+0 ja vauva on täysin laskeutunut. Se on vielä hieman "irti" mutta ei siis pysty enää nousemaan lantiosta. Näin Juliuskin oli muutamaa päivää ennen synnytystä.
Eli periaatteessa sen puolesta pikkuinen on valmis syntymään. Nyt vielä pari viikkoa kasvattelisi kokoa ja sitten voisikin jo tulla.

Menin sanomaan että sukupuolen saa sanoa jos näkyy (Nummelassa oli muuten hienompi ultra) ja nuori mieslääkäri parka yritti sihdata ja sihdata mutta ei saanut selvää. Ei nyt olisi minun takiani tarvinnut niin kovasti yrittää, useasti vaan kokeneilla ultraajilla riittää että jalkoväli vilahtaa. No, tämä vauva säilyttää salaisuutensa saliin asti jos ei mitään ihmeempää tule. Nyt alkoi kuitenkin epäilyttää että olisikohan se sittenkin tyttö kun ei palleja näkynyt ;) Ei se oo... no voi se olla. Mahdollisuudet 50-50. Ja minä olen kokoajan menossa synnyttämään poikaa.

Kohdunsuuta ei päässyt kokeilemaan kun vauvan pää oli siinä edessä, aikamoista runttaamista, mutta ilmeisesti paikat kuitenkin pehmenneet. Hyvähyvä.
Hemoglobiinia ei enää otettu, painoa olisi periaatteessa tullut ihan liikaa, mutta mulla oli lappuhaalarit jalassa ja kuulemma Nummelan neuvola näyttää enemmän kuin se mikä on kirkolla.
Vauva vaikutti just sen kokoiselta mitä näillä viikoilla ovat yleensä, alle kolmikiloinen. Käsikopelolla tehty arvio, mutta mulle riittää tieto ettei ole megaluokan yksilöä tulossa.

Sairaalakassi on melkein pakattu, omia kotiutumisvaatteita vaille valmis.
Vielä nuo Hevitutin uudet sivut kasaan ja menox! :D

Ei siinä kyllin että hevospuolella huitelee huonosti. Nyt sitten faija ja Marika ovat menossa vielä naimisiinkiin. Hiton karkauspäivä, tuollaisia typeriä perinteitä ei saisi olla... Mitäpä siinä mies voi vastata kun toinen saisi varmaan vuosisadan kriisin ja menettäisi sen kuuluisan "varovaisesti rakennetun itsetunnon" joka saattaa sillä ihmisellä pettää minä hetkenä hyvänsä kun joku sanoo väärän sanan.

Kaikki on järjestelty ja varattu... ja meidän lasten juhlat jäävät taas jalkoihin. Kiitos vaan.
Tuntuu että nyt saa joka asiassa pitää kynsin hampain kiinni omista ja "omiensa" oikeuksista kun toiset yrittävät hankaloittaa asioita.
Tämä vuosi on ollut epäonneltaan toistaiseksi samaa luokkaa kuin traumaattinen 2005, olkoonkin että kukaan ei ole (vielä) kuollut. Toivottavasti niin ei käykkään.

Heräsin tänään kuudelta enkä saanut nukuttua kun ulkona oli valoisaa.
Hevitutin uusien sivujen kasaaminen on tuotelisäyksiä vaille valmis, oikeastaan puuttuu lähinnä se paskamaisin osuus eli kuvankäsittely. Uusi systeemi on selkeä ja toimivampi, joskin ostoskoria ei saatu vieläkään kun Lauri ei ole ollut tyytyväinen mihinkään löytämäänsä valmiskikkareeseen.
Hiontaa tuo toki vaatii, mutta haluan ASAP uudet sivut linjoille. Mitä enemmän katselen niitä, sen vaikeampi on elää vanhojen kanssa ;)

Tänään on viimeinen lääkärineuvola - Nummelassa kun kirkolta ei saatu aikoja.
Olen ihan täysin PA, tilillä 6,67e, onneksi hevosille on kaksi paalia pihassa ja säkit täynnä sapuskaa. Meni vähän penninvenytykseksi tämä elämä ennen kuun puoltaväliä.
Ja eilen käytiin katsomassa hienoa vanhaa puuliettä, joskus 50-luvulta. Massaa on nelisensataa kiloa ja alustavasti sovittiin siitä kaupat nyt. Tulee meille keittiöön. Ruletz!

...ihmisestä joka vaihtaa omia rikkinäisiä tavaroita toisen ehjiin lähtiessään?
Joka lupaa hoitaa loput velvollisuutensa menneellä viikolla, mutta mitään ei ole kuulunut?
Ja josta oli varoitettu etukäteen, mutta itse olen taipuvainen uskomaan muista lähinnä hyvää?

Oliko oma vika vai pitäisikö jatkossakin koittaa vaan luottaa ihmisiin?
Tämä ei kyllä jää tähän, mutta pakko "ihan pikkusen" purkaa huonoa fiilistä tästäkin.

Hevosihmiset on "sanonko mistä".

....mutta reissusta väsynyt. Oli ihan mukavaa mutta kunto pettää vähitellen ;)

...että me mennään taas Tampereelle :)
Ollaan to-pe yö siellä, ihan hotellissa vaan kun Laurille tuli vähän yllättäen työkeikka.
Mutta jokainen päivä jossain muussa ympäristössä on aina plussaa kun tiedän että vauvan kanssa olen taas kotiin aika sidottuna ensimmäiset kuukaudet.
Ylihuomenna lähdemme siis! Eipä tuossa paljon ehdi ihmisiä varmaan nähdä mutta ajatus on tärkein - ja kaupunki ;)

Giitta oli potkaissut toista hevosta niin että se toinen oli joutunut saikulle... mun "hieno poni", "äidin ylpeys"...
Sattuuhan sitä kun elukat on keskenään mutta en tosiaan olisi uskonut että se pystyy isompaa vahingoittamaan. Roppakaupalla huonoa tuuria mukana. Onneksi toinen oli ollut jo tänään parempi eikä tule pitkää seisomista. Poni on kuulemma kotiutunut jo noin muuten tosi hyvin :)

Nyt on pakko mainostaa kun sain niin miehekkäitä kuvia Juliuksesta. Tässä on meidän uutta paitavalikoimaa. Tytöille löytyy vaan pinkkiä heppaa, mutta voisin pukea sellaisen omallenikin jos sellainen olis, kun sekin on aika hieno.

Laitetaan tähän vielä urli jos joku haluaa ostaa moisen paidan.. kieroa piilomainontaa.
www.hevitutti.com

Ja ihan mielettömästi on meidän mies kasvanut, komistunut ja tullut kiukkuisemmaksi! Tänäänkin on komennettu mutsia niin että kämppä raikaa. Alkavan uhmiksen elämä voi sitten olla rankkaa, mutta on niitä hyviäkin hetkiä. Esimerkiksi noiden kuvaussessioiden aikana oli molemmilla hauskaa, kameran kanssa vaan oli hieman vaikeaa ehtiä hyviin posetuksiin.

Julius on tuota katoavaa kansanperinnettä, suhteellisen blondi - oikeastaan sellainen vähän pellavainen jossa häivähdys punaista. Sopivassa valossa hiukset näyttävät raidoitetulta (vaaleita, punertavia ja ruskeampia raitoja) vaikka eihän niihin tietenkään ole kajottu. Ehkä parin kuukauden kuluttua hiukset saa jo ponnarille. Nyt alkaa olla edestä niin pitkä ettei enää mene silmille vaan saa halutessaan myös kammattua sivuun.

Olisko mun äippäloma alkanut tänään?
Vielä pitäisi mersu tyhjentää, tehdä päivityksiä sivuille (myöhässä!) ja kirjanpitoa ensi viikonloppuna. Mutta ei mitään isompaa, ei ennen synnytystä.

Eilen automatkalla supisteli kivuttomasti mutta säännöllisesti alle 10min välein. Kroppa alkaa valmistautua. Palkaksi koko päivän seisomisesta sain uudet liitoskivut ja kävelen kuin ankka varmaan muutaman päivän.

Nyt varsoja viemään ja sitten vois laiskotella lisää.

Silmät punaisena väsystä pidän pientä breikkiä.
Aamu sujui kyllä totaalisen hyvin, Giitta oli hieno kuten aina ja tuli pientä jalkojen tutinaa lukuunottamatta melkein heti traikkuun.
Alastarolla se seurasi nätisti uusia käsittlijöitään ja ravaili aidanviertä jonkinaikaa toisten kanssa kunnes asettui syömään. Pari päivää joutuu tarhaamaan yksin ja sitten saa ikäseuraa. Viikonverran aikaa kotiutua ennenkuin aloittavat homman ihan siloihin totutuksella ja siitä vähitellen sitten myös ohjasajon kautta kärryille. Kolmessa kuukaudessa kerkiää fiksun varsan kanssa vaikka mitä ja mulla on kova luotto poniin.

Myös meidän varsat olivat pärjänneet hyvin silläaikaa kun oltiin pois. Meiju oli kaverinsa Leenan (eri Leena kuin "meidän tallin") kanssa päivätallilla ja olivat myös harjailleet kakarat. Toki ne olivat vähän olivat olleet enemmän hermona kun Pimukin lähti mutta nyt illalla vallan mainiosti jäivät kaksin vierekkäisiin karsinoihin syömään.

Kun päästiin kotiin hain pizzaa, sitten hinnaston väsäämistä, pakkausta ja hinnoittelua.
Vielä pitäisi aamulla pakata auto, etsiä rekin tanko jostain ja ehkä katsoa peiliinkin... aika hyvin mulla on kuitenkin tavarat järjestyksessa ja hommakin varmaan hanskassa jotenkuten.
Puoli lasia punkkua ajattelin tänään juoda eikä senttiäkään huonoa omaatuntoa. Se saa olla pisteenä päivälle, kunhan siis siihen pisteeseen päästään ;) Vielä on vähän puuhaa ennen lopullista hyytymistä.

Sanottakoon se vielä ties kuinkamonennen kerran. Giitta on hienoluontoinen poni ja olen siitä maailman ylpein. On ilo omistaa tuollainen varsa joka jaksaa positiivisuudellaan yllättää aina kun tehdään jotain uutta!

Jee, vauva oli kääntynyt kunnolla raivotarjontaan ja on jo tosi alhaalla. Suunta ei varmaan sillä ole enää kuin vähän vielä alaspäin. Muutenkin kaikki oli neuvolassa kunnossa.

Nyt pieni henkinen breikki. Traikku on haettu ja kohta iltatallin tekoon.
Sitten vähän unta jonka jälkeen tartutaan toimeen ja levätään vasta sunnuntai-iltana ;)

Muuta mainisemisen arvoista on se, että ekaa kertaa Julius teki kakat pyttyyn supistajan päällä istuen. Potalla ei suostu pysymään, mutta "valtaistuimella" katselee mielellään ympäristöään joten siellä on käyty päivittäin. Ja vihdoin tärppäs!