IRC-Galleria

On ollut aikast ihana pitkä viikonloppu.
Kivut alkaa vähitellen hellittää, siitä on yli vuorokausi kun vetäisin viimeisen panadolin. Kurkkukipuun auttanee parhaiten kuivahko ruisleipä (jälkiuuni, tottakai) ja kupliva sima. Vesi pahentaa.
Päänsärky on taka-alalla, mutta ei enää niin raastava. Ajattelin kuitenkin tropata vielä kun lähdetään Solstrandiin tänään syömään hirvipaistia.

Olen nyt nukkunut kuukauden-pari sohvalla, mutta satunnaisesti myös poikien kanssa. Eilen illalla oli jostain syystä harvinaisen kevyt olo vatsankin seudulla joten änkesin ekaa kertaa piiiitkään aikaan kunnolla niitten viereen ja saman peiton alle. Kyllä oli ihanaa kun pääsi halimaan rakkaitaan. Mulla on ollut makuuasennossa niin hankala olo viimeaikoina että se on pakottanut etsimään kaikkia muita asentoja ja nukkumapaikkoja mutta toivottavasti nyt loppuraskaudesta saisi vähän tankattua lisää hellyyttä ennenkuin eristäydytään vauvan kanssa muusta maailmasta yöksi ;) Pari viikkoa aikaa.

...Ja kyllähän se saa mielen hyväksi että itse tuntee itsensä ihan elefantiksi ja sumopainijaksi mutta silti saa toisen käymään kuumana ihan pelkän halailun vuoksi ;) Viimeraskaudessa ihailin nättiä pientä mahaani ja jaksoin meikata vielä ihan loppuvaiheessakin jos mentiin johonkin. Nyt vaan väsyttää ja tuntuu että kroppa leviää käsiin turvotuksineen. Kilojahan ei ole merkittävästi tullut enempää mutta kun vatsalihakset eivät välillä ole palautuneet ja elämä on muuten vähän rajoittuneempaa plus kaikenmaailman kremppaa niin kyllähän sitä uupuu. Mutta eipä tämä tälläkään kertaa tullut kuin loppupuoliskolla. Ja nyt toisaalta kun olen ajatellut että tämä on mun viimeinen raskaus (todennäköisesti) niin on jollain tavalla haikea olo vaikka en mitenkään nautikkaan muumilta näyttämisestä.

Saatiin muuten web-kamera talliin, mutta infrapunan kanssa on vielä ongelmia.
Tämä tarkoittaa sitä että siellä ei ole mitään katseltavaa, koska hevoset ovat päivällä ulkona ja yöllä on liian pimeää jotta ne näkyisivät. No, kyllä minä tuossa ennen aamutallille menoa kurkkasin mitä varsa puuhailevat ennen klo 7. Katselivat omista ikkunoistaan pihalle ja haaveilivat ilmeisesti ulospääsystä. Nukuin harvinaisen pitkään ja aamutallille tosiaan vasta klo 7... valon vuoksi on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus että olen pari viikkoa herännyt kuudelta ja yöunet jää 6-7h mittaisiksi. Ihmeellisesti se on jotenkuten jopa riittänyt.

Hienoa:

-Giittan ohjasajo sujuu hienosti! Se kuulemma peruuttaa, kääntyy ja toimii muutenkin kuten pitää

Huonoa:

-Päänsärkyni äityi flunssaksi. Olen kuin haudasta noussut, kurkkuun sattuu, vituttaa ja elämä tuntuu olevan ohi

Good morning headache.

Mersu meni muuten melkein katsastuksesta läpi, ainoastaan oikea etupallonivel oli niin väljä että se pitääpi vaihtaa. Muuten vanhus oli hienossa kuosissa eikä hitsattavaakaan ollut (Lauria melkein harmitti kun olisi sitten tehnyt muita vastaavia hommia samalla).
Laittavat Jannen kanssa auton lauantaina kuntoon, koko tukivarsi vaihdetaan eikä maksanut montaa kymppiä.

Lauantaina haetaan myöskin se meidän uusi hella, mutta toistaiseksi tuonne ulkokatokseen kun se pitää puhaltaa ja laitella ennen sisään tuomista.
Oikeastaan mitään muuta uutta ei kuulu, söin tuossa juuri rullan Lakrisaleja, verenpaine on vähän liiankin alhaalla joten suolaa naamariin vaan.

Tänään mulla on perjantai kun huomenna on pyhä ;)
Join sen kunniaksi lasillisen simaa ja jestas että on hyvää.
Sanoin Laurille eilen että pidetään meillä sitten bileet kesällä 2009, kaikki kaverit sinne ja lapset hoitoon. Vielä ensi kesänä ei vauvaa voi pistää yöksi pois kotoa mutta vuoden päästä jo onnistuu. Joo! Näin tehdään! Ja tämä oli kutsu.

Katseltiin tuossa Manowarin Return of the Warlord -videota.
Ken on sen nähnyt, tietää miten paljon testosteronia voi yhdessä pikkupätkässä olla.
Juliuksen silmät olivat nauliutuneet kiiltäviin moottoripyöriin ja jossain vaiheessa kun lähikuvassa Eric Adams ajoi pyörällä ohi, poika totesi päättäväisesti: "KÄTS!" (joka edelleen tarkoittaa iskää).
Nyt Laurin vaan pitäisi hankkia jostain iso moottoripyörä jotta voittaisi pojan takaisin omakseen ;)

Ei sillä, kyllä tuollainen mies mullekin kelpaisi, saisi olla vaan hiukan nuorempi.
Mutta en omaa sitten kuitenkaan pois vaihtaisi. Ehkä me pidetään meidän "käts" kuitenkin mielummin ja katsellaan vaan ihaillen niitä moottoripyöriä ja kiiltäviä haboja sekä rintalihaksia jotka peittoavat koollaan keskivertosuomalaisnaisen boobsit mennentullen ;)

Päänsärky jatkuu eikä ole yhtään parempi.
Kävin neuvolassakin eilen sen vuoksi tarkistuttamassa itseäni mutta ei löytynyt mitään selitystä. Verenpainekin oli 99/74 eli ei todellakaan korkealla. Hemoglobiini oli pudonnut ja kävin hakemassa Kräuterblutsaftia luontaistuotekaupasta. On kuulemma ihan samanvertaista noitten apteekin pillereitten kanssa. Mulle riittää jo tuo Panadolin napsiminen joten mielummin otan 20ml päivässä rautalisän nesteenä eikä ärsytä mahaakaan niin paljon.

Kaikki siis neuvolassa hyvin. Vauvaa ei paljon liikutella enää, on just siellä missä pitääkin. Käytiin hakemassa Jullelle kesäisemmät kengät (tennarit tietty).

Ensimmäinen kirosanakin tuli lapselta sunnuntaina, enkä todellakaan ole ylpeä siitä mutta luulen että sain tilanteen pelastettua ;)
Sunnuntaina (kuten tänään ja eilen jne.) oli hermot kireällä kuin viulunkieli ja sitten keittiöön illalla mennessäni pudotin lapsen jäähtymässä olevan puurokupin. Automaattisesti sieltä pääsi se V-alkuinen. Välittömästi kuului olkkarista kovaääninen toisto: "VITTI!"
Kyllä äitiä hävetti ;)

Nyt kuitenkin olen saanut vitti-sanan väännettyä "vettä" -sanaksi. Lapsi eilen käytti sitä ja tarjottiin välittömästi juotavaa. Parin kerran jälkeen Julle osaakin jo pyytää itse "vitti" ja se alkaa muodostua suussa jo enemmän "vittä"-muotoon. Eli hyvällä säkällä sana on menettänyt pian sen huonomman merkityksensä ja muuttuu arkiseksi ja mukavasti vielä käyttöön tulevaksi sanaksi ;)

Vanhemmuus edellyttää isoa annosta kekseliäisyyttä.

Varsat ruletz. Hienoja ja parhaita. Ami kulkee narussa kuin vanha tekijä, väistää ja peruuttaa.
Mutta mulla on nyt niin kamala hedari jo neljättä päivää että tekisi mieli vetää itsensä kiikkuun. Oikeasti. Lisää Paranoidia naamaan ja peukut pystyyn että tää kidutus loppuu ennenpitkää.
Sen siitä saa kun istuu koneella.

Diudiu!

Hevitutin uudet sivut online! Vielä olisi tehtävänä vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun olin saanut korjattua linkit niin pää meni aivan tyhjäksi. Pitää pitää taiteellinen paussi ja miettiä ja katsella.
Ärsyttäviä juttuja oli se että näitä lienee mahdotonta saada aivan samanlaisiksi kaikilla selaimilla. Myöskään lisää grafiikkaa ei ollut oikein aikaa (ja intoa, plaaah) tehdä joten borderit ja muut on nyt mitä on. Laurin sivuilla on samanlaiset menut kun niitäkään ei vielä jaksettu muuttaa.
Pitää vaan etsiä nyt rauhassa ideoita jostain ja jossain välissä paukauttaa jostain ostoskorikin. Nyt sentään loma toimii itsenäisesti ilman että se on riippuvainen käyttäjän koneesta.

Pääasia kuitenkin että saatiin vähän siistimpi ja toimivampi layoutti, henkistä tehdasta ei juuri tarvittu koska tuotetiedot olivat valmiina ja käytin sitä kuvamateriaalia mitä mulla ennestään oli. Kiitos css-muotoilun, sivuja on hyvin helppo muutella ja lisätä vaikka on siinäkin kirouksensa kun kaikki on sitten samanlaista. Ainakaan ei tarvinnut mitään valmiita raskaita sovelluksia ottaa käyttöön. Henkilökohtaisesti vihaan kasaan rutistettuja kuvia jotka latautuvat sen mitä isokokoisetkin ja muutenkin hidasta sivustoa. Tämä ei ole sellainen. Kärsin kurjuutta ja väänsin thumbnailit käsin.

Tänään haettiin turvetta ja sain eilen onnellisen päätöksen tuolle maanantaina ketuttaneelle asialle. Maksut on hoidettu, ei enää kontakteja sinnepäin. Riimunnaru on sivuseikka, jos se tekee jonkun onnelliseksi niin so not. Periaate harmittaa, mutta tärkeintä kuitenkin ettei sen suhteen enää tarvitse vaivata itseään.

Iloinen asia taasen on se, että 25. päivä meille muuttaa uusi hevonen, jonka omistaja tekee tallihommilla suuren osan vuokrasta. Saan hyvällä omallatunnolla mammailla.

Vielä olisi yksi iso päätös tehtävä: Lähteekö Hevitutti Lumouksen Dark Marketiin vai ei?
Se vaatisi koko perheen panostusta. Lauri ei ainakaan toistaiseksi ole sulkenut ajatusta pois, mutta asia pitää miettiä hyvin läpi. Vauva olisi noin 3kk ikäinen silloin ja voisi hyvin jo olla useampia tunteja liinassa. Lisäksi siltä suunnalta voisi yrittää saada jonkun vanhan tutun jeesaamaan myynti- ja näytteillepanohommissa... jos vaan ketään kiinnostunutta löytyisi.

Eilen neuvolassa 36+0 ja vauva on täysin laskeutunut. Se on vielä hieman "irti" mutta ei siis pysty enää nousemaan lantiosta. Näin Juliuskin oli muutamaa päivää ennen synnytystä.
Eli periaatteessa sen puolesta pikkuinen on valmis syntymään. Nyt vielä pari viikkoa kasvattelisi kokoa ja sitten voisikin jo tulla.

Menin sanomaan että sukupuolen saa sanoa jos näkyy (Nummelassa oli muuten hienompi ultra) ja nuori mieslääkäri parka yritti sihdata ja sihdata mutta ei saanut selvää. Ei nyt olisi minun takiani tarvinnut niin kovasti yrittää, useasti vaan kokeneilla ultraajilla riittää että jalkoväli vilahtaa. No, tämä vauva säilyttää salaisuutensa saliin asti jos ei mitään ihmeempää tule. Nyt alkoi kuitenkin epäilyttää että olisikohan se sittenkin tyttö kun ei palleja näkynyt ;) Ei se oo... no voi se olla. Mahdollisuudet 50-50. Ja minä olen kokoajan menossa synnyttämään poikaa.

Kohdunsuuta ei päässyt kokeilemaan kun vauvan pää oli siinä edessä, aikamoista runttaamista, mutta ilmeisesti paikat kuitenkin pehmenneet. Hyvähyvä.
Hemoglobiinia ei enää otettu, painoa olisi periaatteessa tullut ihan liikaa, mutta mulla oli lappuhaalarit jalassa ja kuulemma Nummelan neuvola näyttää enemmän kuin se mikä on kirkolla.
Vauva vaikutti just sen kokoiselta mitä näillä viikoilla ovat yleensä, alle kolmikiloinen. Käsikopelolla tehty arvio, mutta mulle riittää tieto ettei ole megaluokan yksilöä tulossa.

Sairaalakassi on melkein pakattu, omia kotiutumisvaatteita vaille valmis.
Vielä nuo Hevitutin uudet sivut kasaan ja menox! :D

Ei siinä kyllin että hevospuolella huitelee huonosti. Nyt sitten faija ja Marika ovat menossa vielä naimisiinkiin. Hiton karkauspäivä, tuollaisia typeriä perinteitä ei saisi olla... Mitäpä siinä mies voi vastata kun toinen saisi varmaan vuosisadan kriisin ja menettäisi sen kuuluisan "varovaisesti rakennetun itsetunnon" joka saattaa sillä ihmisellä pettää minä hetkenä hyvänsä kun joku sanoo väärän sanan.

Kaikki on järjestelty ja varattu... ja meidän lasten juhlat jäävät taas jalkoihin. Kiitos vaan.
Tuntuu että nyt saa joka asiassa pitää kynsin hampain kiinni omista ja "omiensa" oikeuksista kun toiset yrittävät hankaloittaa asioita.
Tämä vuosi on ollut epäonneltaan toistaiseksi samaa luokkaa kuin traumaattinen 2005, olkoonkin että kukaan ei ole (vielä) kuollut. Toivottavasti niin ei käykkään.

Heräsin tänään kuudelta enkä saanut nukuttua kun ulkona oli valoisaa.
Hevitutin uusien sivujen kasaaminen on tuotelisäyksiä vaille valmis, oikeastaan puuttuu lähinnä se paskamaisin osuus eli kuvankäsittely. Uusi systeemi on selkeä ja toimivampi, joskin ostoskoria ei saatu vieläkään kun Lauri ei ole ollut tyytyväinen mihinkään löytämäänsä valmiskikkareeseen.
Hiontaa tuo toki vaatii, mutta haluan ASAP uudet sivut linjoille. Mitä enemmän katselen niitä, sen vaikeampi on elää vanhojen kanssa ;)

Tänään on viimeinen lääkärineuvola - Nummelassa kun kirkolta ei saatu aikoja.
Olen ihan täysin PA, tilillä 6,67e, onneksi hevosille on kaksi paalia pihassa ja säkit täynnä sapuskaa. Meni vähän penninvenytykseksi tämä elämä ennen kuun puoltaväliä.
Ja eilen käytiin katsomassa hienoa vanhaa puuliettä, joskus 50-luvulta. Massaa on nelisensataa kiloa ja alustavasti sovittiin siitä kaupat nyt. Tulee meille keittiöön. Ruletz!

...ihmisestä joka vaihtaa omia rikkinäisiä tavaroita toisen ehjiin lähtiessään?
Joka lupaa hoitaa loput velvollisuutensa menneellä viikolla, mutta mitään ei ole kuulunut?
Ja josta oli varoitettu etukäteen, mutta itse olen taipuvainen uskomaan muista lähinnä hyvää?

Oliko oma vika vai pitäisikö jatkossakin koittaa vaan luottaa ihmisiin?
Tämä ei kyllä jää tähän, mutta pakko "ihan pikkusen" purkaa huonoa fiilistä tästäkin.

Hevosihmiset on "sanonko mistä".