IRC-Galleria

Höh, tänä aamuna jo melkein uskalsin toivoa että lähtö tulee. Kuuden aikaan heräsin kipuihin jotka jatkuivat vaikka nousin hetkeksi ylös. Makailin sängyssä ja kellotin kolmisen kappaletta mukavan napakoita supistuksia vartin aikana. Mutta sitten lähdin tallille viemään hevosia pihalle, kahlaamaan lumessa ja repimään heiniä paalista.. ja liikunta helpotti oloa siinä määrin että supparit loppuivat.
Nämä olivat kuitenkin "niitä", Juliusta odottaessa sellaisia ei tullut ennenkuin synnytyksen käynnistyttyä, mutta näköjään tälläkertaa varoitellaan enemmän.

Tuo painontunne ja pikkukivut jäivät päälle, mutta lähetin Laurin töihin. En jaksa uskoa että tämä nyt tästä edistyy taas hetkeen. Minullahan tuo makuuasennossa oleminen lisää supistuksia ja muita nuljumisia aika lailla joten nyt päivällä tuskin mitään kovin ihmeellistä tapahtuu. Katsotaan menikö kokonaan ohi vai joko tässä viikonlopun aikana päästäisi itse asiaan. Synnytys tuntuu jotenkin kovin kaukaiselta, mutta printtailin silti synnytystoivelistan. Siitä tuli tälläinen:

Jos kaikki sujuu hyvin ja äidille tai lapselle ei koidu haittaa, niin minulla on synnytyksen suhteen seuraavia toiveita:

ALUKSI
-Mikäli mahdollista, polikliininen synnytys on meille vaihtoehto, tietysti mahdollisuuksien ja edellytysten mukaan.
-En halua että liikkumistani rajoitetaan. Tämä tarkoittaa sitä ettei käyrää mitattaisi kokoajan enkä joudu sidotuksi johtoihin.
-Peräruiskeen otan mielelläni
-Haluan että mieheni on paikalla myös toimenpiteiden aikana mikäli hänestä ei ole henkilökunnalle haittaa

AVAUTUMINEN
-Haluan välttää makuuasentoa. Toki tutkimukset tehdään kuten on tarpeen.
-Ei ilokaasua tai muutakaan lääkkeellistä kivunlievitystä elleivät kivut ylly niin pahoiksi että haittaavat synnytystä
-Vietän mielelläni avautumisvaiheessa aikaa omissa oloissani

PONNISTUSVAIHE JA VAUVA
-Toivon että minua opastetaan ponnistamaan pystyasennossa, esimerkiksi jakkaralla tai kyykyssä mikäli en ole aivan väsyksissä
-Ei episiotomiaa tai oksitosiinia ellei ole aivan välttämätöntä
-Jos vauva jaksaa niin imetys salissa ennen pesua. Mahdollisimman pitkään kuitenkin rinnalla heti synnyttyään.
-Napanuoran leikkauksella ei ole kiire.
-Isä seuraa vauvan mukana mikäli se joudutaan viemään pois salista (hätätilanteet toki erikseen)
-Haluan pitää vauvan ihokontaktissa ompelun ajan

--

Aika peruskamaa, ei siis mitään kauhean yksityiskohtaista listaa kuten olen nähnyt monien tekevän. Kun ei synnytystä voi kuitenkaan hallita sen kummemmin niin tyydyn siihen että voisin vaikuttaa tapahtuman pääpiirteisiin ja ehkä tehdä pari asiaa toisin jotka jäivät edellisessä synnytyksessä kaihertamaan.

Tällähetkellä suurin huoli on ehkä se miten synnytys tulee alkamaan.
Neuvolassakin peloteltiin että koska edellinen synnytykseni oli ensikertalaiselle nopea (8h alusta loppuun) niin sairaalaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin.
Mietinkin tässä että jos supistuksentunteet ovat näin epämääräisiä kuin tänäaamuna (kipeitä kyllä!) niin tuleeko sitä lähdettyä riittävän aikaisin. Toisaalta toivon että synnytys alkaisi vesien menolla, mutta sitten en kyllä pysty itse ajamaan autoa mikäli Lauri ei ole kotona. Ainakin viimeksi olin vesien menon jälkeen senverran kipeä että suurin keskittyminen meni lähinnä hengittämiseen. Nyt olisi jees jos voisi hoitaa muutaman asian alta pois ja vaikka ajella itse Jorviin niin L voisi tulla sinne suoraan töistä.

Kerrostalon kokoinen Sampsa ruuna muutti eilen tallille ja kakarat saivat kyytiä.
Tekee oikein hyvää tuolla nuorelle oripojalle että vanhempi laittaa sitä vähän ruotuun. Muutenhan ruuna onkin kiltti ja helppo tapaus. Aamulla jo huuteli aluksi tarhaan päässeille varsoille kun puin loimea käytävällä. Täällä on koko aamupäivän ollut hirveä myräkkä joka alkaa nyt sitten viimein hellittää. Muutenkaan suurempaa dramatiikkaa ei ole ollut. Eilen tarhasta meni alalanka ja Roki ajettiin väärälle puolelle, mutta onneksi muut eivät huomanneet sitä pahemmin ja lauma pysyi koossa vaikka yksi kulkikin tarhan ulkolaitoja.

Mukava saada eloa tallille ja etenkin apu rutiineissa on tervetullutta. Oikein hirvittää kun katsoo kalenteria, kuinka minulla ei ole karsinansiivouksiakaan kuin muutaman kerran viikossa ;) On tottunut hoitamaan hevoset pitkään lähestulkoon yksin ja nyt sitten puolet hommista delegoituu eteenpäin. Miten ihmeessä tässä osaa edes olla? ;)

Mutta täytyy vaan nauttia näistä päivistä, kohta sitä ei ehdi ajatella taas omia juttujaan ollenkaan. Vielä olisi hetki aikaa.

Tänäänkin on ollut kohtuumukava aamu.
Kävin neuvolassa 7:30, hemppa nousee hyvää vauhtia (nyt 116) ja kaikki kunnossa. Toivotettiin maanantaina uudelle visiitille joko yhtenä kappaleena tai vauvan kanssa. Siellähän tuo lantiossa nököttää. On tosin ollut sellaisia tuntemuksia parina päivänä että se meinaa tässä tosiaan vielä tänä keväänä syntyä!

Noin miljoonan soittokerran jälkeen onnistuin varaamaan Mersulle uusintakatsastusajan, käydään tuossa tunninperästä hoitamassa se pois päiväjärjestyksestä. Sitten saa taas vuoden ajella kaikessa rauhassa. Petaria pitäisi tsekata sohvaan ja käydä hoitamassa yksi vähän ikävämpi velvollisuus Karkkilassa muutenkin. Ja ruokakauppaan tietty.

Eilen vihdoista viimein kävi Lehtosen Mirkka ihailemassa Amatsoania ja olisi vienyt sen kotiinkin jos olisin antanut ;) pikkutamma vierasti vähän ja pysytteli Rokin takana joka taas leikki isoa miestä ja koitti tulla väliin. Ami oli muutenkin vähän näreissään talutusharjoituksista kun olin joutunut komentamaan sitä. Varsat olivat ylipäätään kireinä kun harjailtiin niitä niin kauan ja ruoka-aikakin oli lähellä. Ei ongelmia sinänsä mutta sellaista pientä häsläämistä ilmassa.

On ollut aikast ihana pitkä viikonloppu.
Kivut alkaa vähitellen hellittää, siitä on yli vuorokausi kun vetäisin viimeisen panadolin. Kurkkukipuun auttanee parhaiten kuivahko ruisleipä (jälkiuuni, tottakai) ja kupliva sima. Vesi pahentaa.
Päänsärky on taka-alalla, mutta ei enää niin raastava. Ajattelin kuitenkin tropata vielä kun lähdetään Solstrandiin tänään syömään hirvipaistia.

Olen nyt nukkunut kuukauden-pari sohvalla, mutta satunnaisesti myös poikien kanssa. Eilen illalla oli jostain syystä harvinaisen kevyt olo vatsankin seudulla joten änkesin ekaa kertaa piiiitkään aikaan kunnolla niitten viereen ja saman peiton alle. Kyllä oli ihanaa kun pääsi halimaan rakkaitaan. Mulla on ollut makuuasennossa niin hankala olo viimeaikoina että se on pakottanut etsimään kaikkia muita asentoja ja nukkumapaikkoja mutta toivottavasti nyt loppuraskaudesta saisi vähän tankattua lisää hellyyttä ennenkuin eristäydytään vauvan kanssa muusta maailmasta yöksi ;) Pari viikkoa aikaa.

...Ja kyllähän se saa mielen hyväksi että itse tuntee itsensä ihan elefantiksi ja sumopainijaksi mutta silti saa toisen käymään kuumana ihan pelkän halailun vuoksi ;) Viimeraskaudessa ihailin nättiä pientä mahaani ja jaksoin meikata vielä ihan loppuvaiheessakin jos mentiin johonkin. Nyt vaan väsyttää ja tuntuu että kroppa leviää käsiin turvotuksineen. Kilojahan ei ole merkittävästi tullut enempää mutta kun vatsalihakset eivät välillä ole palautuneet ja elämä on muuten vähän rajoittuneempaa plus kaikenmaailman kremppaa niin kyllähän sitä uupuu. Mutta eipä tämä tälläkään kertaa tullut kuin loppupuoliskolla. Ja nyt toisaalta kun olen ajatellut että tämä on mun viimeinen raskaus (todennäköisesti) niin on jollain tavalla haikea olo vaikka en mitenkään nautikkaan muumilta näyttämisestä.

Saatiin muuten web-kamera talliin, mutta infrapunan kanssa on vielä ongelmia.
Tämä tarkoittaa sitä että siellä ei ole mitään katseltavaa, koska hevoset ovat päivällä ulkona ja yöllä on liian pimeää jotta ne näkyisivät. No, kyllä minä tuossa ennen aamutallille menoa kurkkasin mitä varsa puuhailevat ennen klo 7. Katselivat omista ikkunoistaan pihalle ja haaveilivat ilmeisesti ulospääsystä. Nukuin harvinaisen pitkään ja aamutallille tosiaan vasta klo 7... valon vuoksi on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus että olen pari viikkoa herännyt kuudelta ja yöunet jää 6-7h mittaisiksi. Ihmeellisesti se on jotenkuten jopa riittänyt.

Hienoa:

-Giittan ohjasajo sujuu hienosti! Se kuulemma peruuttaa, kääntyy ja toimii muutenkin kuten pitää

Huonoa:

-Päänsärkyni äityi flunssaksi. Olen kuin haudasta noussut, kurkkuun sattuu, vituttaa ja elämä tuntuu olevan ohi

Good morning headache.

Mersu meni muuten melkein katsastuksesta läpi, ainoastaan oikea etupallonivel oli niin väljä että se pitääpi vaihtaa. Muuten vanhus oli hienossa kuosissa eikä hitsattavaakaan ollut (Lauria melkein harmitti kun olisi sitten tehnyt muita vastaavia hommia samalla).
Laittavat Jannen kanssa auton lauantaina kuntoon, koko tukivarsi vaihdetaan eikä maksanut montaa kymppiä.

Lauantaina haetaan myöskin se meidän uusi hella, mutta toistaiseksi tuonne ulkokatokseen kun se pitää puhaltaa ja laitella ennen sisään tuomista.
Oikeastaan mitään muuta uutta ei kuulu, söin tuossa juuri rullan Lakrisaleja, verenpaine on vähän liiankin alhaalla joten suolaa naamariin vaan.

Tänään mulla on perjantai kun huomenna on pyhä ;)
Join sen kunniaksi lasillisen simaa ja jestas että on hyvää.
Sanoin Laurille eilen että pidetään meillä sitten bileet kesällä 2009, kaikki kaverit sinne ja lapset hoitoon. Vielä ensi kesänä ei vauvaa voi pistää yöksi pois kotoa mutta vuoden päästä jo onnistuu. Joo! Näin tehdään! Ja tämä oli kutsu.

Katseltiin tuossa Manowarin Return of the Warlord -videota.
Ken on sen nähnyt, tietää miten paljon testosteronia voi yhdessä pikkupätkässä olla.
Juliuksen silmät olivat nauliutuneet kiiltäviin moottoripyöriin ja jossain vaiheessa kun lähikuvassa Eric Adams ajoi pyörällä ohi, poika totesi päättäväisesti: "KÄTS!" (joka edelleen tarkoittaa iskää).
Nyt Laurin vaan pitäisi hankkia jostain iso moottoripyörä jotta voittaisi pojan takaisin omakseen ;)

Ei sillä, kyllä tuollainen mies mullekin kelpaisi, saisi olla vaan hiukan nuorempi.
Mutta en omaa sitten kuitenkaan pois vaihtaisi. Ehkä me pidetään meidän "käts" kuitenkin mielummin ja katsellaan vaan ihaillen niitä moottoripyöriä ja kiiltäviä haboja sekä rintalihaksia jotka peittoavat koollaan keskivertosuomalaisnaisen boobsit mennentullen ;)

Päänsärky jatkuu eikä ole yhtään parempi.
Kävin neuvolassakin eilen sen vuoksi tarkistuttamassa itseäni mutta ei löytynyt mitään selitystä. Verenpainekin oli 99/74 eli ei todellakaan korkealla. Hemoglobiini oli pudonnut ja kävin hakemassa Kräuterblutsaftia luontaistuotekaupasta. On kuulemma ihan samanvertaista noitten apteekin pillereitten kanssa. Mulle riittää jo tuo Panadolin napsiminen joten mielummin otan 20ml päivässä rautalisän nesteenä eikä ärsytä mahaakaan niin paljon.

Kaikki siis neuvolassa hyvin. Vauvaa ei paljon liikutella enää, on just siellä missä pitääkin. Käytiin hakemassa Jullelle kesäisemmät kengät (tennarit tietty).

Ensimmäinen kirosanakin tuli lapselta sunnuntaina, enkä todellakaan ole ylpeä siitä mutta luulen että sain tilanteen pelastettua ;)
Sunnuntaina (kuten tänään ja eilen jne.) oli hermot kireällä kuin viulunkieli ja sitten keittiöön illalla mennessäni pudotin lapsen jäähtymässä olevan puurokupin. Automaattisesti sieltä pääsi se V-alkuinen. Välittömästi kuului olkkarista kovaääninen toisto: "VITTI!"
Kyllä äitiä hävetti ;)

Nyt kuitenkin olen saanut vitti-sanan väännettyä "vettä" -sanaksi. Lapsi eilen käytti sitä ja tarjottiin välittömästi juotavaa. Parin kerran jälkeen Julle osaakin jo pyytää itse "vitti" ja se alkaa muodostua suussa jo enemmän "vittä"-muotoon. Eli hyvällä säkällä sana on menettänyt pian sen huonomman merkityksensä ja muuttuu arkiseksi ja mukavasti vielä käyttöön tulevaksi sanaksi ;)

Vanhemmuus edellyttää isoa annosta kekseliäisyyttä.

Varsat ruletz. Hienoja ja parhaita. Ami kulkee narussa kuin vanha tekijä, väistää ja peruuttaa.
Mutta mulla on nyt niin kamala hedari jo neljättä päivää että tekisi mieli vetää itsensä kiikkuun. Oikeasti. Lisää Paranoidia naamaan ja peukut pystyyn että tää kidutus loppuu ennenpitkää.
Sen siitä saa kun istuu koneella.

Diudiu!

Hevitutin uudet sivut online! Vielä olisi tehtävänä vaikka mitä, mutta sen jälkeen kun olin saanut korjattua linkit niin pää meni aivan tyhjäksi. Pitää pitää taiteellinen paussi ja miettiä ja katsella.
Ärsyttäviä juttuja oli se että näitä lienee mahdotonta saada aivan samanlaisiksi kaikilla selaimilla. Myöskään lisää grafiikkaa ei ollut oikein aikaa (ja intoa, plaaah) tehdä joten borderit ja muut on nyt mitä on. Laurin sivuilla on samanlaiset menut kun niitäkään ei vielä jaksettu muuttaa.
Pitää vaan etsiä nyt rauhassa ideoita jostain ja jossain välissä paukauttaa jostain ostoskorikin. Nyt sentään loma toimii itsenäisesti ilman että se on riippuvainen käyttäjän koneesta.

Pääasia kuitenkin että saatiin vähän siistimpi ja toimivampi layoutti, henkistä tehdasta ei juuri tarvittu koska tuotetiedot olivat valmiina ja käytin sitä kuvamateriaalia mitä mulla ennestään oli. Kiitos css-muotoilun, sivuja on hyvin helppo muutella ja lisätä vaikka on siinäkin kirouksensa kun kaikki on sitten samanlaista. Ainakaan ei tarvinnut mitään valmiita raskaita sovelluksia ottaa käyttöön. Henkilökohtaisesti vihaan kasaan rutistettuja kuvia jotka latautuvat sen mitä isokokoisetkin ja muutenkin hidasta sivustoa. Tämä ei ole sellainen. Kärsin kurjuutta ja väänsin thumbnailit käsin.

Tänään haettiin turvetta ja sain eilen onnellisen päätöksen tuolle maanantaina ketuttaneelle asialle. Maksut on hoidettu, ei enää kontakteja sinnepäin. Riimunnaru on sivuseikka, jos se tekee jonkun onnelliseksi niin so not. Periaate harmittaa, mutta tärkeintä kuitenkin ettei sen suhteen enää tarvitse vaivata itseään.

Iloinen asia taasen on se, että 25. päivä meille muuttaa uusi hevonen, jonka omistaja tekee tallihommilla suuren osan vuokrasta. Saan hyvällä omallatunnolla mammailla.

Vielä olisi yksi iso päätös tehtävä: Lähteekö Hevitutti Lumouksen Dark Marketiin vai ei?
Se vaatisi koko perheen panostusta. Lauri ei ainakaan toistaiseksi ole sulkenut ajatusta pois, mutta asia pitää miettiä hyvin läpi. Vauva olisi noin 3kk ikäinen silloin ja voisi hyvin jo olla useampia tunteja liinassa. Lisäksi siltä suunnalta voisi yrittää saada jonkun vanhan tutun jeesaamaan myynti- ja näytteillepanohommissa... jos vaan ketään kiinnostunutta löytyisi.