IRC-Galleria

Nyt on pakko linkittää yksi hevostalli.netin keskustelu :D
Voiko tämmösiä olla?
*Repskops*

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5340428&t=5340428

Päänsärky on palannut.
Ootellaan, väsyttää. Aamuiset supistukset ovat muisto vain.
Tylsyyksien tylsyys.

Mulla ei ole edes moottoripyörää, mutta silti tuntuu tältä :D

"I Ain't Waitin To Get Old I'm Runnin Hot I'm Never Cold
Kiss My Ass If You Don't Like Me I Don't Care
I Got My Wheels Got My Friends We're On The Road Again
We're All Crazy Gonna Ride Until We Die

Time To Burn You Losers Better Learn
No One Controls Our Goddamn Life
We'll Do Just What We Feel Riding Horses Made Of Steel
We're Here To Burn Up The Night "

http://www.youtube.com/watch?v=PSPxTHP02Ww

ps. en vietä aprillipäivää tänä vuonna

Kukkuu!

Onhan tuossa tuota jo senverran että eroon tarttis päästä.
Mutta ei huomenna kun on aprillipäivä.
Kuten naamasta näkee niin turvotustakin on vaikka muille jakaa (ei kukaan sattuisi tarvitsemaan?)

Odotuspaita ei piisaa enää mahan päälle, jatkuvasti saa olla nykimässä sitä alaspäin, ainoat odotustrikoot on tietty pesussa ja lappuhaalareita ei kestä käyttää. Underbellyt piti hylätä jo kaksi kuukautta takaperin kun vatsa alkoi silloin olla alhaalla. Ihan mukavasti nyrkki sopii tuonne rintojen ja mahan yläosan väliin, eipä ole ollut pelkoa että vauva potkisi tälläkertaa kylkiluihin kun on niin alhaalla ettei sinne yletä ;)

Kohta on kesä, saas nähdä saako sitä jätskiä syödä vai tuleeko meille toinen maitoallergikko ;) Olen ottanut kyllä jo tänään uutuuksien kanssa varaslähdön kun Classicilta löytyi metsämansikka. Sanomattakin selvää että oli hyvää!

Roki kävi eilen tutustumassa traileriin.
Vähän kuten arvelinkin etukäteen, utelias ja rohkea varsa seurasi minua samantien koppiin, söi vähän prixejä sangosta ja sitten peruutin sen ulos.
Sama temppu sen jälkeen Meijun kanssa. Näytti vähän harmittavan kun prixit jäivät koppiin, mutta ehkä ensi kerralla sinne mennään sitten vielä reippaammin ;)
Ami ei ole moiseen vielä läheskään valmis, muutenkin protestoi edelleen päivisin karsinassa olemista sen 10min jonka joutuu välillä odottamaan kun Rokia hoidetaan.
Pitäisi jotenkin saada riippuvuutta hiukan pois, todella rasittavaa kun yksi hulluilee turhan päiten. Tarhassakaan eivät ole varmaan metriä kaueampana toisista kun Ami on jatkuvasti kaverin kyljessä kiinni.

Ei mitään tapahdu. Päinvastoin, tuntuu että mahakin vaan pienenee ;)
Käytiin ostamassa jätskiä ja ulkoiltiinkin vähän. Paula on hoitanut hevosia tosi hyvin ja Sampsa vaikuttaa mukavalta ruunapojalta. Ei enää jahtaa varsojakaan samaan malliin, saa molemmat nakuttamaan pelkällä korvankännöksellä ;)

Höh, tänä aamuna jo melkein uskalsin toivoa että lähtö tulee. Kuuden aikaan heräsin kipuihin jotka jatkuivat vaikka nousin hetkeksi ylös. Makailin sängyssä ja kellotin kolmisen kappaletta mukavan napakoita supistuksia vartin aikana. Mutta sitten lähdin tallille viemään hevosia pihalle, kahlaamaan lumessa ja repimään heiniä paalista.. ja liikunta helpotti oloa siinä määrin että supparit loppuivat.
Nämä olivat kuitenkin "niitä", Juliusta odottaessa sellaisia ei tullut ennenkuin synnytyksen käynnistyttyä, mutta näköjään tälläkertaa varoitellaan enemmän.

Tuo painontunne ja pikkukivut jäivät päälle, mutta lähetin Laurin töihin. En jaksa uskoa että tämä nyt tästä edistyy taas hetkeen. Minullahan tuo makuuasennossa oleminen lisää supistuksia ja muita nuljumisia aika lailla joten nyt päivällä tuskin mitään kovin ihmeellistä tapahtuu. Katsotaan menikö kokonaan ohi vai joko tässä viikonlopun aikana päästäisi itse asiaan. Synnytys tuntuu jotenkin kovin kaukaiselta, mutta printtailin silti synnytystoivelistan. Siitä tuli tälläinen:

Jos kaikki sujuu hyvin ja äidille tai lapselle ei koidu haittaa, niin minulla on synnytyksen suhteen seuraavia toiveita:

ALUKSI
-Mikäli mahdollista, polikliininen synnytys on meille vaihtoehto, tietysti mahdollisuuksien ja edellytysten mukaan.
-En halua että liikkumistani rajoitetaan. Tämä tarkoittaa sitä ettei käyrää mitattaisi kokoajan enkä joudu sidotuksi johtoihin.
-Peräruiskeen otan mielelläni
-Haluan että mieheni on paikalla myös toimenpiteiden aikana mikäli hänestä ei ole henkilökunnalle haittaa

AVAUTUMINEN
-Haluan välttää makuuasentoa. Toki tutkimukset tehdään kuten on tarpeen.
-Ei ilokaasua tai muutakaan lääkkeellistä kivunlievitystä elleivät kivut ylly niin pahoiksi että haittaavat synnytystä
-Vietän mielelläni avautumisvaiheessa aikaa omissa oloissani

PONNISTUSVAIHE JA VAUVA
-Toivon että minua opastetaan ponnistamaan pystyasennossa, esimerkiksi jakkaralla tai kyykyssä mikäli en ole aivan väsyksissä
-Ei episiotomiaa tai oksitosiinia ellei ole aivan välttämätöntä
-Jos vauva jaksaa niin imetys salissa ennen pesua. Mahdollisimman pitkään kuitenkin rinnalla heti synnyttyään.
-Napanuoran leikkauksella ei ole kiire.
-Isä seuraa vauvan mukana mikäli se joudutaan viemään pois salista (hätätilanteet toki erikseen)
-Haluan pitää vauvan ihokontaktissa ompelun ajan

--

Aika peruskamaa, ei siis mitään kauhean yksityiskohtaista listaa kuten olen nähnyt monien tekevän. Kun ei synnytystä voi kuitenkaan hallita sen kummemmin niin tyydyn siihen että voisin vaikuttaa tapahtuman pääpiirteisiin ja ehkä tehdä pari asiaa toisin jotka jäivät edellisessä synnytyksessä kaihertamaan.

Tällähetkellä suurin huoli on ehkä se miten synnytys tulee alkamaan.
Neuvolassakin peloteltiin että koska edellinen synnytykseni oli ensikertalaiselle nopea (8h alusta loppuun) niin sairaalaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin.
Mietinkin tässä että jos supistuksentunteet ovat näin epämääräisiä kuin tänäaamuna (kipeitä kyllä!) niin tuleeko sitä lähdettyä riittävän aikaisin. Toisaalta toivon että synnytys alkaisi vesien menolla, mutta sitten en kyllä pysty itse ajamaan autoa mikäli Lauri ei ole kotona. Ainakin viimeksi olin vesien menon jälkeen senverran kipeä että suurin keskittyminen meni lähinnä hengittämiseen. Nyt olisi jees jos voisi hoitaa muutaman asian alta pois ja vaikka ajella itse Jorviin niin L voisi tulla sinne suoraan töistä.

Kerrostalon kokoinen Sampsa ruuna muutti eilen tallille ja kakarat saivat kyytiä.
Tekee oikein hyvää tuolla nuorelle oripojalle että vanhempi laittaa sitä vähän ruotuun. Muutenhan ruuna onkin kiltti ja helppo tapaus. Aamulla jo huuteli aluksi tarhaan päässeille varsoille kun puin loimea käytävällä. Täällä on koko aamupäivän ollut hirveä myräkkä joka alkaa nyt sitten viimein hellittää. Muutenkaan suurempaa dramatiikkaa ei ole ollut. Eilen tarhasta meni alalanka ja Roki ajettiin väärälle puolelle, mutta onneksi muut eivät huomanneet sitä pahemmin ja lauma pysyi koossa vaikka yksi kulkikin tarhan ulkolaitoja.

Mukava saada eloa tallille ja etenkin apu rutiineissa on tervetullutta. Oikein hirvittää kun katsoo kalenteria, kuinka minulla ei ole karsinansiivouksiakaan kuin muutaman kerran viikossa ;) On tottunut hoitamaan hevoset pitkään lähestulkoon yksin ja nyt sitten puolet hommista delegoituu eteenpäin. Miten ihmeessä tässä osaa edes olla? ;)

Mutta täytyy vaan nauttia näistä päivistä, kohta sitä ei ehdi ajatella taas omia juttujaan ollenkaan. Vielä olisi hetki aikaa.

Tänäänkin on ollut kohtuumukava aamu.
Kävin neuvolassa 7:30, hemppa nousee hyvää vauhtia (nyt 116) ja kaikki kunnossa. Toivotettiin maanantaina uudelle visiitille joko yhtenä kappaleena tai vauvan kanssa. Siellähän tuo lantiossa nököttää. On tosin ollut sellaisia tuntemuksia parina päivänä että se meinaa tässä tosiaan vielä tänä keväänä syntyä!

Noin miljoonan soittokerran jälkeen onnistuin varaamaan Mersulle uusintakatsastusajan, käydään tuossa tunninperästä hoitamassa se pois päiväjärjestyksestä. Sitten saa taas vuoden ajella kaikessa rauhassa. Petaria pitäisi tsekata sohvaan ja käydä hoitamassa yksi vähän ikävämpi velvollisuus Karkkilassa muutenkin. Ja ruokakauppaan tietty.

Eilen vihdoista viimein kävi Lehtosen Mirkka ihailemassa Amatsoania ja olisi vienyt sen kotiinkin jos olisin antanut ;) pikkutamma vierasti vähän ja pysytteli Rokin takana joka taas leikki isoa miestä ja koitti tulla väliin. Ami oli muutenkin vähän näreissään talutusharjoituksista kun olin joutunut komentamaan sitä. Varsat olivat ylipäätään kireinä kun harjailtiin niitä niin kauan ja ruoka-aikakin oli lähellä. Ei ongelmia sinänsä mutta sellaista pientä häsläämistä ilmassa.

On ollut aikast ihana pitkä viikonloppu.
Kivut alkaa vähitellen hellittää, siitä on yli vuorokausi kun vetäisin viimeisen panadolin. Kurkkukipuun auttanee parhaiten kuivahko ruisleipä (jälkiuuni, tottakai) ja kupliva sima. Vesi pahentaa.
Päänsärky on taka-alalla, mutta ei enää niin raastava. Ajattelin kuitenkin tropata vielä kun lähdetään Solstrandiin tänään syömään hirvipaistia.

Olen nyt nukkunut kuukauden-pari sohvalla, mutta satunnaisesti myös poikien kanssa. Eilen illalla oli jostain syystä harvinaisen kevyt olo vatsankin seudulla joten änkesin ekaa kertaa piiiitkään aikaan kunnolla niitten viereen ja saman peiton alle. Kyllä oli ihanaa kun pääsi halimaan rakkaitaan. Mulla on ollut makuuasennossa niin hankala olo viimeaikoina että se on pakottanut etsimään kaikkia muita asentoja ja nukkumapaikkoja mutta toivottavasti nyt loppuraskaudesta saisi vähän tankattua lisää hellyyttä ennenkuin eristäydytään vauvan kanssa muusta maailmasta yöksi ;) Pari viikkoa aikaa.

...Ja kyllähän se saa mielen hyväksi että itse tuntee itsensä ihan elefantiksi ja sumopainijaksi mutta silti saa toisen käymään kuumana ihan pelkän halailun vuoksi ;) Viimeraskaudessa ihailin nättiä pientä mahaani ja jaksoin meikata vielä ihan loppuvaiheessakin jos mentiin johonkin. Nyt vaan väsyttää ja tuntuu että kroppa leviää käsiin turvotuksineen. Kilojahan ei ole merkittävästi tullut enempää mutta kun vatsalihakset eivät välillä ole palautuneet ja elämä on muuten vähän rajoittuneempaa plus kaikenmaailman kremppaa niin kyllähän sitä uupuu. Mutta eipä tämä tälläkään kertaa tullut kuin loppupuoliskolla. Ja nyt toisaalta kun olen ajatellut että tämä on mun viimeinen raskaus (todennäköisesti) niin on jollain tavalla haikea olo vaikka en mitenkään nautikkaan muumilta näyttämisestä.

Saatiin muuten web-kamera talliin, mutta infrapunan kanssa on vielä ongelmia.
Tämä tarkoittaa sitä että siellä ei ole mitään katseltavaa, koska hevoset ovat päivällä ulkona ja yöllä on liian pimeää jotta ne näkyisivät. No, kyllä minä tuossa ennen aamutallille menoa kurkkasin mitä varsa puuhailevat ennen klo 7. Katselivat omista ikkunoistaan pihalle ja haaveilivat ilmeisesti ulospääsystä. Nukuin harvinaisen pitkään ja aamutallille tosiaan vasta klo 7... valon vuoksi on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus että olen pari viikkoa herännyt kuudelta ja yöunet jää 6-7h mittaisiksi. Ihmeellisesti se on jotenkuten jopa riittänyt.