IRC-Galleria

Hullu ja tyhmä meininki päällä. Koitetaan selvitä. Vauva-arki näyttää juuri nyt mustat puolensa, mutta onneksi kaikki ollaan hengissä ja terveitä. Mitä nyt äidin pää meinaa välillä pettää...

...näitten melonien kanssa :( En tykkää. Tähän pätee vanha pirkanmaalainen sanonta "eiks noin iso oo joo kipee". Prkl.

Uusimmat imetysliivit jäivät pieneksi, pelkään saavani rintatulehduksen niitten kanssa joten pariksi kuukaudeksi nyt ainakin hyllylle. Imetys sattuu kun hyvää otetta on niin pirun vaikea vauvan saada ja maitoulvan alkaessa hän koittaa sylkeä sitä vielä pienemmäksi. Usein saankin hänelle hyvin rinnan suuhun aluksi, mutta sitten kun nenästä tulee puolet pihalle niin pieni ärsyyntyy ja pärskii ja repii siinä samassa. On tämä alkuvaihe vaan auvoista ;)

Muuten on sujunut hyvin, pyykkiä saa pestä alvariinsa ja uni on kortilla mutta se tiedettiin etukäteen. Julius on oletetusti hyvin närkästynyt ja välillä hankalakin, onneksi hänellä on isä jonka kanssa ovat näillä upeilla ilmoilla mm. ulkoilleet paljon.

Hevosetkin olivat viimeyön ekaa kertaa pihalla!

Synnytyssaaga pitäisi kirjuutella kun vielä muistaa mutta tarttisin mieluusti kaksi kättä siihen.
Eiköhän liina tule pian kaivettua esiin, pesin Econkin. Taidan laittaa Mobywrapin vaan suoraan myyntiin Babyhawkin tieltä.

21.4. klo 14:58, 3455g ja 51cm - poika kuten pitikin.
Synnytys kesti ruhtinaalliset kolmisen tuntia riippuen mistä sen laskee eikä sitä voi maratoniksi kutsua kun oli suht helppo joskin avautumisen viimeinen tunti tosi kivulias. No, sen sieti.

Pojalla tulehdusarvojen nousu viivästytti kotiinlähtöä mutta nyt nukkuu tuossa tissillä. Painoa pitää seurata, maito tuli taas hitaasti ja ne kolme päivää oli pitkiä odottaa.
Kuvia saadaan joskus.

Lisää sit kun ehdin :)

eipä palajon muuta.

Punainen aurinko, herätä linnut laulamaan
paljaat puut ilman lehvistöä hehkumaan
Kevään kirpeys, pakkasmieli meni menojaan
Kun tänään aamutallia lähdin pirteänä laittamaan

Trallallallaaa!

Ulkona on vaan kertakaikkiaan upea keli, nollassa vielä hetki sitten mutta päivästä tulee lämmin. Sampsa ja Ami astelivat tyytyväisenä tarhaan ja pääsin pitkästä aikaa siivoamaan niiden karsinat, ihanaa vaihtelua ja kevyttä pikkuliikuntaa. Huomenna tulee Meiju ja Roki kotiin ja innolla odotan kuulevani millaisia juttuja siellä on käyty läpi. Eilen tuli jo viestiä että Roki oli päässyt irtohyppäämään :) Kyllä sillä on paljon jänniä juttuja edessä ja leiri lähentää varmasti Meijua varsaan tosi paljon. Vielä lisää positiivista oli siinä että leirin ohjaaja oli sairastunut ja nyt sen vetää Lindströmin Minna, joten ovat oikein hyvissä käsissä siellä! Sakuhan oli Minnan luona pari kuukautta perusopissa kolme vuotta sitten ja muutenkin olen ollut tyytyväinen hänen kursseihinsa, oltiin mm. sellaisella Tampereella Matleenan kanssa vuonna 2003.

Muutenkin homma on sujunut rauhallisesti ilman oripoikaa. Mukava nähdä Amia välillä omana yksikkönään eikä jatkuvasti toisen hevosen kylkeen liimautuneena. Se vaikuttaa jollain tapaa myös rennommalta vaikka kuvittelin asian menevän ihan päinvastoin. Sampsa kuitenkin on siinä lähettyvillä ja pitää vahtia joten yksin ei tarvi olla. Kyllähän Ami tuolla karsinassa oli kahdella jalalla sen ajan mitä vein Sampsaa ensin tarhaan, mutta tapansa mukaan rauhoittui kun tulin paikalle. Se on siitä kiva varsa että vaikka sillä on emänsä vatipäisiä taipumuksia niin vaarallinen ei ole missään suhteessa. Ei tarvitse pelätä että tulisi päin, ennemmin menee vaikka seinästä läpi.

Ei seuraavaa aikaa mihinkään.
Tuntuu kuin yhteiskunta olisi pudottanut kellumaan johonkin.

No, maanantaina sitten varataan ya-kontrolli Jorviin, neuvolassa käynnit on nyt loppu.
En tiennyt että näin menetellään, mutta toisaalta on ihan loogista ettei ole järkevää seurata samoja asioita kahdessa paikassa. Onhan tässä vielä toivoa ettei tuonne tarvitse mennä vaan homma hoituu itsellään ennen sitä.

Tänään tuli uutuusjätskeistä testattua Magnum Temptation. Törkeä ökyjäätelöpuikko pahvirasiassa. Se oli aivan sairaan hyvää! Harmi vaan että hinta on sellainen ettei sitä viitsi yhdestä puikosta maksaa.
Eilen söin Totally Brownin - liian makea mun makuun.
Viime viikolla Murueskimon hopealaku ja tryffeli (eri päivinä), jälkimmäinen ihan hyvä, eka muistutti liikaa salmiakkikingistä.
Edellisviikolla Classicin uutuudet metsämansikka ja aprikoosisuklaa. Ne olivat hyviä molemmat.
Ja Magnum minttu jossain tässä välissä, ihan jees, vaikkakin persoonaton.

Kaikkia uutuusjätskejä pitää päästä maistelemaan :)

..näette miten maha pienenee raskauden loppua kohti. Eihän tuosta ole pian mitään jäljellä verrattuna muutaman viikon takaiseen otokseen.
Sori kuvan huono laatu kun on peilin kautta napattu.

Vertailukohde:
Zelex&beid=13972504

Siirrän aamuisen tekstin tähän kun on tilaa:

Alan henkisesti valmistautumaan siihen että synnytys käynnistetään joskus viikon päästä kun siitä tulee yliaikainen.

Olen ankara itselleni ja tiedän että tämä tulee varmaankin vaikuttamaan jonkinverran omaan kehonkuvaan, tuntuu kuin olisin epäonnistunut ja kroppani pettäisi minut... Ja tämä koskee siis vain itseäni, en ajattele näin niistä muista joiden synnytys on käynnistetty.
Itsellä vaan on takana niin ihana ja täydellinen synnytyskokemus, 10 pisteen täysiaikainen (39+6) vauva, sitä toivoi että hommat sujuisi yhtä hyvin.
On pakko alkaa petaamaan pettymystä ajoissa. Ei kannata tulla sanomaan minulle että viikossa voi tapahtua vielä vaikka mitä, toki tiedän sen mutta helpompi on opetella hyväksymään se ettei kaikki aina mene kuten olisi toivonut.

Jokaisena aamuna olen herännyt ja todennut että ei tunnu mitenkään erilaiselta.
Jos se on niin, niin sitten se on.

Voi olla etten kirjoittele blogiin nyt joka päivä jos en keksi mitään järkevää aihetta. Ei se kuitenkaan tarkoita mitään muuta.

Meiju ja Roki lähtevät tänään varsaleirille, toivottavasti täällä ei synny Amin toimesta aivan hirveää kaaosta. Pitänee vielä ilmoitella Paulalle että tulee ajoissa tallille ja katsoo vähän noiden elikoiden perään. Tämän jälkeen olin suunnitellut ottavani varsat erilleen, pelottaa kyllä mitä siinä käy kun en pysty vieläkään mahan takia "liikkumaan vapaasti", eli tarhaaminen kentälle ei ole niitä asioita jotka koen turvalliseksi. Kahdesti olen ollut siinä mäessä perseelläni ilman hevostakin ja muutaman kerran on ollut lähellä. Saas nähdä.

Perkele. Keittiössä on hiiri.

(joo täällä ollaan edelleen)