IRC-Galleria

Mihin perkeleeseen eilinen entryni on kadonnut?
En edes enää muista mitä siinä luki, mutta tuskin oli mitään niin loukkaavaa että kenenkään natsipoliisin olisi sitä tarvinnut poistaa.
Samaa paskanlänkätystä ketään moittimatta kuten ennenkin! :(

Pitipä vaan tulla sanomaan että tänään on semmonen päivä että Nick Cave on ihana, mutta eiköhän se mene ohitse.

Mutta joo.
Kukkaniittu on taas online ja vanhoilla käyttäjillä on mahdollisuus saada pwd. Uusia käyttäjiä ei tällähetkellä oteta vaikka kuinka kauniisti pyytäisi.
Meiliä voi pistää minulle hevitutti@nic.fi ja sieltä sitten lisäohjeita.

Pitäisi purkaa kuvat kameralta ja katsoa olisiko siellä yhtään kelvollista liinakuvaa. Eilen nimittäin sain pienen ekaa kertaa pystysidontaan ja kävimme siinä pykäämässä vähän aitaa pihalle ja säätämään rehukirjanpidon kanssa tallilla.
Kehtosidonnassa lapsi ei viihtynyt ollenkaan johtuen varmaan tuosta voimakkaasta puklailutaipumuksesta. Pystysidontaan (kietaisuX2) taas nukahti minuutissa ja nukkui niin pitkään kunnes kaivoin hänet syöttöä varten pois siitä. Liinailun suhteen näyttää siis hyvältä ja tämä tarkoittaakin meille ihanaa vapautta ja helpottaa lastenhoitoa kotona.

Huomenna kohtaamme johdattelevan totuudenhengen neuvolassa. Mikäli paino ei ole noussut tarpeeksi niin sitten poika on läpikusija koska harsoja kastuu ihan käsittämätön määrä vuorokaudessa... luulisi ainakin että syö tarpeeksi.

Nyt alkaa olla tilanne jo parempaan päin ja pahin stressi poissa.
Kerrottakoon lyhkäisesti tämä juttu.

Keskiviikkona heräiltiin aamuimetykselle puoli viiden aikaan. Vauvalta otti rintaa suuhun mutta imu puuttui kokonaan. Koitin saada häntä syömään muutaman tunnin, hieman lypsin suuhun jne. Hän ei vaan napannut kiinni millään. Soittelin neuvolaan heti puoliltapäivin ja sain ohjeeksi mennä pesimään ilman paitoja peiton alle.

Pesittiin pari tuntia ja sain lypsettyä taas vähän suuhun. Lyhyitä muutaman imun settejä jne. Soittelivat neuvolasta ja kyselivät miten menee. Sovittiin että tulen perjantaina käymään ja yritän tavalla tai toisella saada maitoa alas. Tuntui että sitä oli kaikkialla muualla paitsi vauvassa, tissit räjähtämispisteessä ja vauva huusi kuin tapettava. Itse itkin ja yritin. Torstai oli samaa hommaa paitsi poika söi pari kertaa molemmista rinnoista. Yöllä sain väkisin herätellä syömään ja hörppyytin hieman lypsymaitoa joka meni alas.

Perjantaina neuvolassa paljastui että 11 päivän ikäisen lapsen paino oli vain 3300g, eli 50g vähemmän kuin tiistaina. Tilanne oli huolestuttava. Otettiin koeimut ja jostain syystä vieraassa paikassa lapsi söi ihan hyvin. Siitä se lähti, perjantain jälkeen hän on jo imenyt.

Koko lauantai meni imettäessä ja maitoa "tilatessa", sunnuntaina tilanne jo vähän rauhoittui mutta väsynyt poika on edelleen. Jouduin 3h välein edelleen herättämään hänet syömään. Tänään neuvolassa oli paino perjantaista lisääntynyt 60g, eli vielä on 100g syntymäpainoon, mutta sain "siunauksen" yrittää edelleen pelkällä tissillä.

Jos torstaihin mennessä ei ole tullut riittävästi painoa niin sitten on otettava vaan kylmästi korvikkeet kehiin. Kyse ei ole siitä ettei maitoa olisi tarpeeksi vaan siitä ettei lapsi ime sitä riittävästi. Ja minulla taas ei ole aikaa pumpata tuntikausia vuorokaudessa sitten kun Lauri menee kahden viikon päästä töihin. Julius on jo nyt tilanteesta ahdistunut kun en ole voinut muuta kuin olla vauvan kanssa - homma pitäisi saada toimimaan jotenkin ennen sitä.

Tilanne ahdistaa ja masentaa. Jotenkin sitä ajatteli että toista kertaa tämä homma ei voi epäonnistua, mutta nyt tuntuu taas siltä että tuleekohan tästä mitään. Noin pieni painonlisäys kolmessa päivässä oli pettymys, mutta todennäköisesti parin päivän heikko käyttö oli jo vaikuttanut maidontuloon ja siksi painokaan ei lähtenyt heti ylöspäin. Toivotaan kovasti niin... Maito tulee kyllä riittämään jos se saadaan oikeaan osoitteeseen. Se ja sen syyt ovat sitten kinkkisempi juttu. Mutta pidetään peukkuja ja toivotaan että imut jatkuu.

Täällä on aivan hirveä tuuli. Julius nukkuu päiväunia, Lauri konffaa peeseeboardia (ah miten kotoisaa) ja pikkuinen höyhenenkevyt nukkuu sylissäni. Kovin usein tätä blogia en ehdi nyt pitemmin päivittelemään ja synnytysstoorikin on vielä työn alla ajukopassa hautumassa. Mutta jos tämä elämä tästä voittaisi niin sitten...

Kukkis elää pian, olkaa kärsivällisiä...

Hullu ja tyhmä meininki päällä. Koitetaan selvitä. Vauva-arki näyttää juuri nyt mustat puolensa, mutta onneksi kaikki ollaan hengissä ja terveitä. Mitä nyt äidin pää meinaa välillä pettää...

...näitten melonien kanssa :( En tykkää. Tähän pätee vanha pirkanmaalainen sanonta "eiks noin iso oo joo kipee". Prkl.

Uusimmat imetysliivit jäivät pieneksi, pelkään saavani rintatulehduksen niitten kanssa joten pariksi kuukaudeksi nyt ainakin hyllylle. Imetys sattuu kun hyvää otetta on niin pirun vaikea vauvan saada ja maitoulvan alkaessa hän koittaa sylkeä sitä vielä pienemmäksi. Usein saankin hänelle hyvin rinnan suuhun aluksi, mutta sitten kun nenästä tulee puolet pihalle niin pieni ärsyyntyy ja pärskii ja repii siinä samassa. On tämä alkuvaihe vaan auvoista ;)

Muuten on sujunut hyvin, pyykkiä saa pestä alvariinsa ja uni on kortilla mutta se tiedettiin etukäteen. Julius on oletetusti hyvin närkästynyt ja välillä hankalakin, onneksi hänellä on isä jonka kanssa ovat näillä upeilla ilmoilla mm. ulkoilleet paljon.

Hevosetkin olivat viimeyön ekaa kertaa pihalla!

Synnytyssaaga pitäisi kirjuutella kun vielä muistaa mutta tarttisin mieluusti kaksi kättä siihen.
Eiköhän liina tule pian kaivettua esiin, pesin Econkin. Taidan laittaa Mobywrapin vaan suoraan myyntiin Babyhawkin tieltä.

21.4. klo 14:58, 3455g ja 51cm - poika kuten pitikin.
Synnytys kesti ruhtinaalliset kolmisen tuntia riippuen mistä sen laskee eikä sitä voi maratoniksi kutsua kun oli suht helppo joskin avautumisen viimeinen tunti tosi kivulias. No, sen sieti.

Pojalla tulehdusarvojen nousu viivästytti kotiinlähtöä mutta nyt nukkuu tuossa tissillä. Painoa pitää seurata, maito tuli taas hitaasti ja ne kolme päivää oli pitkiä odottaa.
Kuvia saadaan joskus.

Lisää sit kun ehdin :)

eipä palajon muuta.

Punainen aurinko, herätä linnut laulamaan
paljaat puut ilman lehvistöä hehkumaan
Kevään kirpeys, pakkasmieli meni menojaan
Kun tänään aamutallia lähdin pirteänä laittamaan

Trallallallaaa!

Ulkona on vaan kertakaikkiaan upea keli, nollassa vielä hetki sitten mutta päivästä tulee lämmin. Sampsa ja Ami astelivat tyytyväisenä tarhaan ja pääsin pitkästä aikaa siivoamaan niiden karsinat, ihanaa vaihtelua ja kevyttä pikkuliikuntaa. Huomenna tulee Meiju ja Roki kotiin ja innolla odotan kuulevani millaisia juttuja siellä on käyty läpi. Eilen tuli jo viestiä että Roki oli päässyt irtohyppäämään :) Kyllä sillä on paljon jänniä juttuja edessä ja leiri lähentää varmasti Meijua varsaan tosi paljon. Vielä lisää positiivista oli siinä että leirin ohjaaja oli sairastunut ja nyt sen vetää Lindströmin Minna, joten ovat oikein hyvissä käsissä siellä! Sakuhan oli Minnan luona pari kuukautta perusopissa kolme vuotta sitten ja muutenkin olen ollut tyytyväinen hänen kursseihinsa, oltiin mm. sellaisella Tampereella Matleenan kanssa vuonna 2003.

Muutenkin homma on sujunut rauhallisesti ilman oripoikaa. Mukava nähdä Amia välillä omana yksikkönään eikä jatkuvasti toisen hevosen kylkeen liimautuneena. Se vaikuttaa jollain tapaa myös rennommalta vaikka kuvittelin asian menevän ihan päinvastoin. Sampsa kuitenkin on siinä lähettyvillä ja pitää vahtia joten yksin ei tarvi olla. Kyllähän Ami tuolla karsinassa oli kahdella jalalla sen ajan mitä vein Sampsaa ensin tarhaan, mutta tapansa mukaan rauhoittui kun tulin paikalle. Se on siitä kiva varsa että vaikka sillä on emänsä vatipäisiä taipumuksia niin vaarallinen ei ole missään suhteessa. Ei tarvitse pelätä että tulisi päin, ennemmin menee vaikka seinästä läpi.