Sain tämän läppärin minun ja vauvan makkariin joten jos nyt tässä maatessani yritän sitä synnytyskertomusta... johan tässä on jo 1,5kk kulunut.
Sanoin Laurille sunnuntaina 20.4. että huomisesta jäisi sitten joka tapauksessa talvilomalle. Olin itse niin väsynyt ja kipeä ettei mistään tullut mitään ja Juliuskin tarvitsi seuraa. Lisäksi yliaikaiskontrollit olisivat ilmeisesti melko tiheään joten menisi aikamoiseksi säätämiseksi lapsen kanssa, joka kerralla kun menee kuitenkin tunti-pari.
Maanantaina 21.4. on viikkoja 41 ja 5. Soittelen heti kahdeksalta ekan kontrolliajan. Vauva on liikkunut melko vähän eilisen illan ja yön aikana joten otan suoralta kädeltä ajan 8:40 ja hyppäämme samantien autoon jossa lappaan Juliukselle aamupalat naamariin ja kampaan tukkani. Seuraava aika olisi saatu vasta keskiviikoksi. Sairaalakassin nappaan varuiksi Mersusta jonne se jäi siltä reissulta kun olin yön tarkkailussa jäätyäni hevosen telomaksi.
Yliaikaiskontrollissa otetaan vajaa tunti käyrää ja tehdään sisätutkimus. Kanava on poissa ja kolme senttiä auki, kalvorakkula ekana vastassa. Eipä anna minulle sen enempää toivoa kaksi viikkoa sitten oli 2cm auki joten sama sen väliä. Tutkimus käy kyllä tosi kipeää enkä meinaa liitoskipuineni päästä plintiltä ylös. Myöskin vanha nivusvaivani nuljahtaa ilkeästi ja hoitaja joutuu kippaamaan minua kyljelleen ja auttamaan siitä istumaan. Klo 11 homma on ohi ja Lauri hakee minut Jorvin edestä. Lupailevat että keskiviikkona käynnistetään jos ei ole sitä ennen tullut. Vauvan painoarvio on 3550g ja se potkii virkeästi ultratessa - nyt tunnen taas itsekin liikkeet normaalisti.
Matkalla kotiin alkaa tulla suht kipakoita supistuksia, mutta minua se lähinnä naurattaa. Vitsailen että mahdetaanko päästä himaan asti. Haluan syömään ja päätetään mennä Nummelassa johonkin. Lauri on sitä mieltä että haetaan pizzaa tai hesesatsi mutta minä kinuan kunnon ruokaa. L kysyy että mitäs jos rupean synnyttämään. Olen sitä mieltä että ei se nyt heti synny, kyllä tässä on aikaa käydä syömässä. Päätämme (L vastahakoisesti) mennä San Pietroon.
Porin tielle käännyttäessä alan olla sitä mieltä että käydään safkalla ja sitten takaisin Jorviin, supparit nimittäin tuntuvat niin että kuopat tiessä saavat puremaan hammasta. Nummelassa otan hissin 3. kerroksessa sijaitsevaan raflaan kun pojat tulevat portaita. Tilaamme ja jäämme odottamaan. Käyn vessassa ja huomaan että paperiin jää hieman vaaleanpunaista. Jes! Tänään syntyy, mutta syödään ensin :)
Klo 11:43 päätän kellottaa supistusten väliä. Julius saa nakkinsa pöytään, Seuraava supistus tuleekin alle 5min päästä mutta aiheuttaa kireän napsahduksen. Totean Laurille "voi paska" ja hyppään vessaan. Lapsivettä tulee reilusti mutta pääsin senverran haipakkaan ylös etten ehtinyt kastella ravintolan tuolia ;) Tungen puoli rullaa paperia housuihin ja palaan saliin. Lauri on ehtinyt pyytää sapuskat mukaan ja vaapun autolle, suojaan penkin fleecehuovalla ja lähdetään kohti Jorvia. Supparit ovat melko melleviä tämän jälkeen ja reilusti alle 5min välillä.
Delegoin automatkalle seuraavien päivien hevostenhoidon ja huomaan harmikseni että ruoka-annoksessani ei ole haarukkaa joten syön inkiväärihärkääni puolittain sormin ja koitan syöttää Juliukselle nakkeja etupenkille. Olo on melko kipeä mutta helpottunut, vihdoinkin! On tätä jumaliste odotettu! Saavumme Jorviin joskus 12:15 ja aikani odoteltuani pääsen käyrille, Lauri lähti viemään Juliusta Karkkilaan hoitoon. Supparit alkavat ottaa otettaan ja menen aika hiljaiseksi. Lapsivettä lorahtelee aina välillä ja keskityn olemiseen. Makaaminen tuntuu paskalta. Täytellään esitiedot.
Kahden maissa olen 4cm auki ja lähdetään saliin. On pakko pysähdellä kesken matkan ja keskittyä hengittämään syvään ja rauhallisesti, laskea kymmeneen ja ajatella u-boateja ja laiduntavia hevosia. Pötkähdän keinutuoliin ja vastaan kätilön kyselyihin aina suppareitten välillä. Puhumaan en juuri muuten pysty ja jokainen liikahdus aiheuttaa todella kipeän supistuksen. Jopa keinutuolissa keinuminen pahentaa oloa joten koomaan paikoillani ja hengitän syvään ja rauhallisesti kivun läpi. Alan torkahdella aina supistuksen välillä, tuntuu että tajunta häipyy ja se tuntuu melko pelottavalta. Kun kätilö palaa takaisin niin kysyn voisinko päästä plintille kokeilemaan makaamista kun luulen nukahtavani. On siis päivä ja olen ollut aivan virkeä ja pirteä ennen tätä.
Liikkuminen metrin matkan sattuu niin satanasti. Kätilö kysyy olenko kokeillut ilokaasua johon pudistan päätäni. Koitan kallistua plintille mutta se tuntuu niin pahalta että luulen kuolevani joten pyydän että pääty nostetaan. Äkkiä kipu alkaa tuntua paineena alaspäin, kysyn ihmeissäni että eihän nyt voi vielä ponnistuttaa, vastahan me vähän aikaa sitten sitten tulimme saliin! Kun suppari on ohi niin kätilö kokeilee, täysin auki! Jes! Alle tunnissa 4cm -> 10cm.. kieltämättä tunnelmat ovat olleetkin sen mukaiset ;)
Skarppaan kun saan luvan ponnistella omia aikojani kun siltä tuntuu. Senverran olen kuitenkin väsynyt että kelpuutan toivomani pystyasennon sijaan puoli-istuvan jossa olen jo valmiiksi. Ponnistus vie kipuja pois ja suuntaa ne "oikein", juttelen kätilön kanssa välillä ja pusken aina kun supistus tulee. Minulla ei ole tietoa kauanko ponnistusvaihe kesti, max ehkä vartin verran, mutta sitten tulee pitempi tauko supistusten välillä. Tämän jälkeen yhdellä supparilla vauvan pää syntyy kasvot kattoa kohden ja kuulen valitusta jalkojen välistä jo ennen kropan työntämistä pihalle. Kivut loppuvat kuin seinään ja nyyhkyttävä poika nostetaan vatsani päälle klo 14:58. Napanuora on niin lyhyt ettei hän yllä pitemmälle mutta yllän sentään paijailemaan häntä siinäkin. Kätilö leikkaa napanuoran ja sitten saan oksitosiinit reiteen. Lauri paukkaa harjoittelijan kanssa ovesta niihin aikoihin kun jälkeiset syntyvät ja saadaan kuva masun päällä köllivästä poikasesta joka pissaa päälleni kastellen sairaalakaavun. Saan pari pikkutikkiä ja sitten kömmin suihkuun. Vauva ei halua imeä vaan nukkua, joten tyrkytyksen jälkeen hänet pestään ja kapaloidaan.
Olo on muuten oikein hyvä, mutta jokin vatsalihakseni on todella kipeässä krampissa. Ei juuri heikota mutta pystyasento tekee todella kipeää vasemmassa kyljessä. Syömme leipiä ja juon pari mehulasillista salissa jonka jälkeen pääsen pyörätuolikyydillä osastolle kun en lihaskrampin vuoksi pysty kävelemään ;) Ihmettelemme vauvaa joka näyttää ihan Juliukselta ja kaivan hänet sairaalan muovilootasta viereeni jossa hän tulee olemaankin osastoajan. Panadolia syön parina päivänä jälkisupistuksiin mutta muuten selvisin tosi vähällä. Vatsakramppikin on iltaan mennessä poissa, liitoskivut vaivaavat noin viikon lähinnä noustessa tai makuulla asentoa vaihtaessa.
Summa Summarum. Noin 3-4h synnytys, tuloksena poika 51cm/3450g. Sattuihan se niin saatanasti, mutta ei niin paljon etteikö olisi sitä kestänyt. Hieno kokemus ja hyvä mieli jäi molemmista synnytyksistäni, enempää tuskin tulee. Kätilö oli haltioissaan miten kuulemma heidän työnsä olisi helppoa jos kaikki olisivat tälläisiä. Hoidin oman hommani ja hän hoiti omansa. Molemmat tunnollisesti ja valittamatta ;)
