Ajoimme viime viikolla seurojentalon ohi ja Lauri huomasi että Vanjärven kesäjuhlat olivat taas tuloillaan. Olisivat nyt lauantaina. Viikonlopuksi oli luvattu kuitenkin sadetta joten ajateltiin että katsotaan kelien mukaan mennäänkö käymään. Kilometrin verran on vielä ihan asiallinen vaunuttelumatkakin.
Perjantai ja lauantai - kerrassaan luxusta minulle kun L otti kerrankin vähän rennommin mikä tarkoitti sitä että oli aikaa katsoa välillä pojan perään. Etenkin lauantaina hän ei nimittäin juuri nukkunut. Olisi pitänyt seurustella kokoajan ja vaippaa vaihdettiin alvariinsa kun vaativa rääkyminen alkoi välittömästi sen kastuttua. Poika on oppinut selvästi komentamaan äitiä! Napitti isän sylistä meikäläistä silmiin välillä itkien käskevästi parin sekunnin ajan ja sitten taas tuijotus. Kun vaippa saatiin pois niin ilme kirkastui välittömästi. Jokapäiväisten ilmekylpyjen ajankin tosin pitää olla seuraa.
Perjantaina katsoimme Die Blechtrommelin iltapuhteiksi. Vallan mainiota.
Lauantaina pääsimmekin lempipuuhaani: punaviiniä ja musiikkia! Lauria en saanut tälläekertaa lauleskelemaan mutta itse hoilasin nuotinvierestä ja tanssahtelin pojan kanssa.
Pitäisi pestä suu saippualla, huomasin nimittäin että nyt kun en ole enää raskaana ja seesteinen niin kiroilen entiseen tapaan ja riekun pahemmin kuin ennen. Scheisse.
Päätimme sitten lähteä Vanjärven kesäjuhlille, koska illalla olikin jo nätti keli. Puin oikein Manowarin Kings of Metal-paidan joten että olin miltei parhaimmissani - vain tennarit puuttui. Lapselle laitettiin villatakki vaunuihin illan viileyttä vastaan ja Lauri teki historiaa vaihtamalla puhtaan paidan. Tukkani oli likainen, mutta lippis korvasi suihkussakäynnin. Näin lähdimme taapertamaan seurojentalolle päin.
Matkalla heräsi kysymys että olikohan ne juhlat tosissaan nyt. Itse en ollut nähnyt koko mainosta, mutta Lauri sanoi että jos oli kerran sanonut että olisivat lauantaina niin eiköhän ne nyt sitten ole. Puolessamatkaa näimmekin että viereinen pelto oli parkkipaikkana tuttuun tapaan ja ihmisiäkin oli pihalla kun päästiin lähemmäksi. J alkoi rattaissa huutaa ja saatiin tilapäisesti hiljentymään heiluttamalla. Ei kuitenkaan täysin rauhoittunut. Meillä on näköjään vauva joka ei kärryttelystä perusta - autokyyti sen olla pitää.
Kovasti oli juhlavan näköistä porukkaa seurojentalon pihassa. ja kun tulimme lähemmäs näimme banderollin jossa mainostettiin Vanjärven kesäjuhlia... 5.8. :D
Hääthän siellä oli menossa kuten monena kesälauantaina muutenkin. Vaunuilimme siis suvereenisti paikan ohi ja kävimme Hjeltin kohdalla kääntymässä. Sitten kotiinpäin. Jossain välillä älysin avata huutavan lapsen villatakkia ja ennenkaikkea ottaa myssyn pois korvien päältä. Se rauhoitti lapsen ja loppumatkan olikin sitten hiljaa. Menimme kotiin ja kuuntelimme vielä musiikkia (ja vaihdettiin vaipat n+1 kertaa) ennen nukkumaanmenoa.