Sain tänään vähän paremman ratsastajan Tazzan selkään.
Jep, tamma osaa! Se on kuulemma huonosta lihaskunnostaan huolimatta miellyttävä, kevyt ja todella yhteistyöhaluinen ratsastettava. Katsoin silmät pyöreänä kun iso tamma tanssi raviväistöt ja helpon näköiset siirtymiset, sulutkin sujuivat käynnissä ja erilaiset tehtävät tamma otti syvällä hartaudella. Kulki samantien oikein päin ja kun vertyi niin myös se vaikeampi jalka tuli hyvin alle.
Vaikuttaa siltä ettei Tazzalla ole enää mitään muuta fyysistä estettä kuin lihaksettomuus ja huono kunto. Ratsastaja sanoi että oli ensin vähän katsellut sillä silmällä että tamma saattaisi olla jäykkä ja raskas ratsastaa, mutta ne ajatukset karisivat melkein heti kun pääsi sen selkään :D
Voi että mä olen onnellinen ja ylpeä ja opin itsekin paljon kun vaan istuin katselemassa sen tunnin mitä tahkottiin. Nyt näin myös sen miten Tazza oikeasti liikkuu ja sen oikean takasen kiertoliikkeen jota olen ihmetellyt selästäkäsin.
Toissapäiväinen kengityksenjälkeinen arkominen on jäänyt pois ja kantahokit varmaankin helpottaa vähän tuota tarhassa liukastelua.
Huomenna On the road again! Minä tosin Sampsan selässä.
Elsan suhteen on uudet suunnitelmat - se jäi nimittäin tyhjäksi - mutta ei siitä vielä enempää.