IRC-Galleria

Heräsin pahoista unista siinä neljän jälkeen itkemään.
Käperryin Laurin viereen ja puhuin hänelle Severistä ja sen hetkisistä fiiliksistäni. Täytyy vaan yrittää jaksaa. Kokoajan on pelko että menettää vielä jotain lisää. On huoli isästä miten tämä jaksaa ja kokoajan tarkkailee omaa kroppaa että masussa olisi kaikki hyvin.

En ole vielä tänäaamuna pystynyt menemään tallille. Lauri aamuruokki hevoset ennen töihinlähtöä. Sain vielä torkuttua ja näin unessa Severin, sitten muistin että se on poissa. Jäi sinne klikan karsinaan letkuihin kun minun piti mennä kotiin huolehtimaan muista eläimistä.

Klo 18 jälkeen ne soittivat että tila on mennyt huonommaksi ja ruuna yrittää väkisin makuulle, kyljet ovat täyttyneet kaasusta. Sanoin heille että mitä pikemmin sen parempi ja puhelun jälkeen lähtivät lopettamaan rakkaani. Olo on niin epätodellinen.

Kunnaneläinlääkäri ja klinikan henkilökunta teki tämän vuorokauden kestäneen taistelun aikana kaiken voitavansa. En vielä lauantaina jaksanut uskoa menettäväni ruunan. Mutta toisinaan joutuu luopumaan vielä enemmän, kuin mihin pystyisi. Tuntuu että tästä joulusta tulee elämäni pahin. Joulu ilman rakkaitani. Joulu jolloin käydään haudalla repimässä haavoja auki ja eletään murhe pinnassa vuoden loppuun.

Severi lopetettiin tänään klinikalla n. klo 18:15 vaikean päivän päätteeksi.

Seve ei puolen tunnin kävelystä alkanut toeta.
Koitin viedä sitä välillä karsinaan, mutta pisti sinnekin maaten. Melkein porua vääntäen talutin väsynyttä hevosta pimeässä. Välillä se pysähtyi, kääntyi minua kohti ja sanoi silmillään ettei jaksaisi kävellä enää, kun on kierretty jo pari tuntia.
Lämpöinen pellavansiemenlima jäi koskematta, heinäkasa inhotti ja ruuna käveli pää roikkuen.

Soitin eläinlääkärille joka lupasikin tulla katsomaan. Juuri 10min ennen kuin lekuri ajoi pihaan, heitti Seve kurat lumeen ja alkoi vähitellen piristyä. Käytävällä ei kuopinut enää niin paljon, vatsaäänet olivat ok mutta väsynyt se oli. Todella.
Eläinlääkäri antoi sitten kipupiikin ja laskutti 84e ja sanoi että seurailkaa vointia. Vähän heinää, lämpöistä vettä ja pellavaa saa antaa.

Jo ennen lääkärin lähtöä pihasta alkoi maahan varisseet heinänkorret kiinnostaa ruunaa ja karsinassa se ensin joi muutaman kulauksen lämpöistä vettä ja sitten kävi pienen heinäannoksensa kimppuun.

Käyn kohta tarkistamassa ruunan voinnin vielä kerran, mutta hyvältä toistaiseksi näyttää. Itse sain kyllä raitisilmamyrkytyksen.

-14 astetta meidän mittarissa.
Suunniteltu ajoretki toteutettiin silti. Severin vuokraaja Sanna ratsasti Hetalla ja Anne oli Severin puikoissa. Itse olin kyydissä maisemia katselemassa ja varalla jos jotain ongelmaa tulisi.

Mutta Seve näytti meille että on sitä oltu kärryjen edessä ennenkin. Siinä missä Heta pöhköili ja pörisi autoja, ruuna vaan tallusti tottuneesti eteenpäin mitään sen enempää tuijottamatta. Ihmiset kärryillä ja selässä hytisivät palellen, eikä hevosillekkaan tullut edes hiki pintaan sillä tunnin lenkillä mikä tehtiin. Ilma oli pakkasesta huolimatta kaunein mahdollinen.

Nyt illemmalla olen seurannut Severiä hieman huolissani. Se makailee tarhassa eikä heinä maistu. Luulen että täytyy mitata kuume, jos moinen jatkuu. Ei piehtaroi, hikoa tai muuten osoita ähkyn merkkejä mutta makaa vaihtaen välillä paikkaa.
Pitää seurata tilannetta. Onneksi hevoset ovat melkein tuossa ikkunan alla niin voi useasti käydä tarkastamassa ruunan vointia.

Nyt sitten se odotettu uutinen. Viikkoja on tällähetkellä eilisen NP-ultran mukaan tasan 13 ja tyyppi vaikutti kaikin puolin normaalilta sekä on noin 6,5cm pitkä päästä persuksiin.

Sain jälleen kivoja kuvia, kiitos mukavalle tädille Jorvissa. Sen jälkeen menimme Laurin kanssa Mäkkiin syömään ja iltapäivä ja ilta lorvittiin ja katsottiin vuokravideoita. Jossain välissä kipaisin tallityöt ja illalla naulattiin varsan repimä ovi kiinni.

En tiedä kummalta puolelta näillä täysveljeksillä tulee tuo murtovaras-taipumus. Luulen että olisi ollut hyvä veto myydä varsat jollekin rosvoliigalle. Saku oli todella julma ja periksiantamaton lukkojen ja repimisen kanssa ja taisteli itsensä väsyksiin ja hikeen sinä yönä, kun olimme naulanneet oven sisältä ja ulkoa kiinni. Aamulla se vain höyrysi märkänä pakkasessa kun menimme ruokkimaan hevosia.
Spiidi on taas aloittanut helpommalla ovella joka oli vain säpissä, mutta jo 6kk iässä se oli repinyt koko oven paikoiltaan ja syönyt siitä osan.
Matleena on varmaan ylpeä pojistaan, mutta Lauri laskee päiviä että Spiidikin vihdoin lähtee uuteen kotiin. Siihen onkin alle kuukausi, jos rauha palaisi taas meidän pihaan kun varsat ovat loppu.

En tiedä tuleeko ensi kesänä Jasperilaista varsaa. Eläinlääkäri ei koskaan ilmoittanut itsestään ja ajattelin odottaa muutaman kuukauden että tiineyden merkit tulisivat itsestään näkyviin jos ovat tullakseen. Jos Matleena ei luonut alkusyksystä varsaa (niinkuin epäilen), niin meillä on laskettu aika kesäkuun viimeisellä puoliskolla molemmilla.

Tajusin tänäaamuna että olen buukannut taas menoja päällekäin, eli pitää vähän säveltää. Aloitekykyä saisi olla enemmän mutta tuo pihalla riehuva myrsky on lamauttanut minut peiton alle tähän sohvalle koneen ääreen.

Eilen Heinäsissä pitkästä aikaa ja ylihuomenna palailen sinne taas. Hommia jouduin perumaan ikvien sattumusten vuoksi edellisviikolla, mutta en ole saanut aikaiseksi sopia uusia aikoja. Ajattelin että tammikuun teen enää korkeintaan noita hommia ja sitten saa turvallisuuden vuoksi loppua, joten uusia asiakkaita hoidan vähän nihkeesti, kun ei kunnon hoitosuhdetta oikein saa enää koottua.

Piha on taas kuin luistinrata. Ilmeisesti saadaan kuitenkin uudet lumet loppuviikosta, joten asiaan tulee parannusta. Jännittää vähän lauantai, kun oli puhetta että koitettaisi ajaa Severillä :)

On ollut ihan gay pynppy viikonloppu. Kelit on aunukselaisia, synkkää ja väsyttävää ja eilen nukahdin PÄIVÄLLÄ kesken elokuvan.

Mitään ei huvita tehdä, mitään ei jaksa. Eipä kauheasti edes olla koitettu.
Jouluun pari viikkoa, eipä tosn ole varallisuutta lahjoihin.
Eilinen meni vähän penkin alle Severin vuokraajan osalta, mutta eiköhän tästä nousta taas. Aina kaikki ei suju putkeen.

Meni tämä perjantai sitten ajantapoksi.
Ukko tulee duunireissulta vasta ennen puoltayötä, eikä meikäläisellä ole likviditeettiä, joten kauppareissu jäi tälle päivällä. Nyt lähinnä lyön pökköä pesään ja koitan lämmittää tämän kämpän asuttavaan kuntoon.

Jotta jokin lohduttaisi, nautin mansikkamehua viinilasista. Koira on ollut hiton rasittava tänään, kävi selkäni takana piparkakkupussilla ja muutenkin juossut pahanteossa. Severiä kävi pyöräyttämässä ratsuttaja. Poika oli vähän hätänen, mutta hieno. Pitäisi kavuta selkään jokupäivä itsekin, mutta huomenna tulee vuokraaja. Saanpa vähän lomaa lannanheitosta.

Olo on vähän huono, ollut aamusta asti. Väsyttää kun en pystynyt nukkumaan enää Laurin lähdön jälkeen. Toisina aamuína se onnistuu, toisina ei. Ehkä pakkasilmassa juoksentelu piristää liikaa. En muista koska joku muu olisi tehnyt aamutallin. No, syyskuussa varmaan.

Aamusella alkoi action. Olin juuri saanut vaatteet päälleni, kun nuohooja ajoi pihaan 30min etuajassa. Halla ei pysynyt housuissaan vaan riekkui ja nuoli miehen naamaa ja käsiä. Otin koiruuden sitten aamutallille mukaan ja tottakai se lähti juoksemaan naapurin auton perään. Kirosin aika karkeasti alkavan päivän.

Severi oli taas yöllä heittänyt vesiastiansa pitkin karsinaa. Jaloissa vaan lotisi kun haeskelin pimeässä kauraämpäriä käteeni karsinan perältä kärsimätön hevosen puhina niskassa. 10min kuluttua kaikki koput söivät aamuheinää tarhoissaan ja lampsin sisään.

Kesken imuroinnin isä paukkasi Lunan kanssa paikalle ja alkoi taas koirashow. Kaiken hyvän lisäksi Lunaa oli vastassa ovella nuohoojan imuri, joka järkytti kovin. Vartin verran sain kuunnella räyhäämistä, sitten Luna uskoi että kannattaa pysytellä hiljaa viereisen huoneen sohvalla niin Halla jättää sen rauhaan.
Nyt onkin suht hiljainen hetki. Söin aamupalaksi pakastepizzan (terveellistä) ja pitäisi miettiä missä järjestyksessä päiväni käytän.

Kela on pantannut päivärahahakemustani jo yli 2kk. Työkkärin lausunto maksamisesta oli tullut jo syyskuussa ja kaikki tarvittavat paperit olin toimittanut lokakuun alussa. Alkaa olla reikä taskunpohjalla ja pitkä lista erittäin tarpeellisia ellei välttämättömiä ostoksia. Heinärahat olen saanut just säästettyä, mutta kuivikkeita pitäisi saada ja sitten vielä itse syödäkin.

Lauri hakkaa vielä viimeisiä johtokiinnikkeitä yläpuolellani. Vietimme vintillä pari tuntia sähkökaapeleita vetäen ja kerrankin minusta oli hyötyä näissä remonttihommissa. Kolme johtoa piti vetää, mutta kaapeli ei yllättäen riittänytkään joten taas tulee reissu rautakauppaan. Argh!

Aivan ihana viikonloppu pidennettynä versiona! Ollaan rötvätty sängyssä, hellitty toisiamme, ihan vaan tapettu aikaa yhdessä tekemättä juurikaan mitään hyödyllistä. Juuri sitä mitä keskellä pimeintä aikaa ihminen kaipaa. Ollaan varmaan rakastuneempia kuin koskaan ja katsottu lähes kymmenen elokuvaa muutaman päivän aikana.

Sunnuntaina oltiin isän luona syömässä hirvipaistia. Taas sai hävetä Hallan puolesta, joka alkoi kiukutella Marikalle ja pissasi kostoksi lattialle kun komensin sitä. Kerroin myös isälle salaisuuden, joka sai hänet liikutuksesta itkemään. Oli kyllä odottamaton reaktio, enkä aluksi tiennyt miten pitäisi suhtautua mutta Lauri oli sitä mieltä että varmaan ihan positiivinen tapa ottaa uutiset vastaan :)

Onneksi työviikko ei ole rakkaallani pitkä ja itsellänikin on taas tekemistä näiksi kolmeksi päiväksi. Huomenna nimittäin saadaan pitkään odotetut nastat hevosille ja pääsen ratsastamaan. Viime kerrasta on 2,5 viikkoa ja selkä onkin oireillut merkiksi siitä että satulaan pitäisi päästä. Mahtaa Severillä olla virtaa!