IRC-Galleria

..en kerrokkaan vielä. Tsihihi ;)

Tein omppupiirakkaa. Noi takapihan happamat omenat on sikahyviä siinä.

Pahoittelut paskaisesta peilistä... ;) Oli vaan ihan pakko hehkuttaa kun vanhat farkut menivät hyvin jalkaan. Paita ei sensijaan vielä peitä tuota Extrafull-kokoista vatsanahkaa joka tilanteessa, mutta se nyt vaan on hyväksyttävä kun on ollut pari raskautta niin lyhyen ajan sisään. Ottaa toki aikansa että vetäytyy.

Onhan tässä vielä työmaata mutta ennenkaikkea iloinen olen siitä että alkaa tulla inhimillisempiä muotoja esiin ja muutenkin olo on energisempi ja jaksavampi. Viihdyn paremmin tälläisessä "vanhanmallisessa" kropassa. Lukemia en tiedä kun vaaka on rikki, mutta varmaankin siinä 68kg tienoissa ollaan nyt.

Vielä 5kg voisin pudottaa ja sitten keskittyä siihen että pystyn pitämään tämän ruokavalion - nimittäin sitten kun imetys loppuu niin energiankulutuskin pienenee reilusti. Senverran pitää puolustautua että alkuraskauden pahoinvointiin auttoi napostelu ja siitähän jää sitten syömiskierre päälle, etenkin kun sitten loppuraskauden hormonit tekee sen että on kokoajan nälkä. Ihminen ei kuitenkaan elä enää luonnossa, joten yllinkyllin on tuota sapuskaa tarjolla eikä sitä vararavintoa suinkaan tarttis kerätä...

Tuossa kuvassa mulla on sama paita päällä ja painoa vähän päälle 60kg Zelex&image_id=136458
Sen alle en halua mennä, pitää sitä kuitenkin pysyä jalat maassa kun hevosia käsittelee. Riittää että näyttää normaalilta ja kaupastakin löytää päällepantavaa.

Severi on nyt 5,5kk ja sai viikonloppuna ensimmäiset maissinaksut.
Olisin toki voinut odottaa sen pari viikkoa vielä, mutta kun lapsella tuntuu nyt olevan hyvä herkkyyskausi menossa (pyrkii minun ja isänsä lautasille ja vie kaiken suuhunsa) niin ajattelin että ei sitä periaatteiden vuoksi viitsi heittää hukkaan.
Muutenkin S tuntuu olevan iältään enemmänkin alkuperäisen lasketun ajan mukainen. Ja miksi ei olisi kun tiedän ovulaatioajankohdan 100% varmasti. Viihtyi vaan mahassa pari viikkoa pitempään ;)

Jumppamatto kiinnostaa, tuossa se heiluu sen alla innoissaan. Hampaita on todennäköisesti kovasti tulossa ja pientä eroahdistusta tuntuu olevan jo välillä. Laurin sylissä saattaa huutaa kunnes tulen itse ottamaan. Poika on edelleen kovin liikunnallinen, ollut jo pienestä asti. Heiluu konttausasennossa niin lujaa että välillä lentää nokalleen ja saattaa jäädä makailemaan ja katselemaan sellaiseen pystympään kylkiasentoon. Myös Juliuksen touhut kiinnostavat tosi paljon.

Sylissa tuo ei malttaisi kovin paljon olla, mutta ei pitkään lattiallakaan. Vähän ongelmaksi on muodostunut se että pitäisi makailla sängyllä seurustelemassa mutta isoveli taas tulee siihen pomppimaan ja riehumaan ja pari kertaa on jo sattunut. Siitä riitelystä tulee vaan uhmikselle paha mieli ja sitten loppupäivä menee kitinän merkeissä.

Kai tämä kahden lapsen kanssa eläminen on kompromisseja kun yhden kanssa sai olla juuri niin täydellinen kuin jaksoi. Semikä tässä on hauskaa on se, että on paljon enemmän omaa aikaa ja vähemmän stressiä nyt kun on terve vauva ja terve taapero. Vaikean vauvan kanssa eläminen pari vuotta sitten oli ihan täyspäiväistä raatamista.

Tässä fiiliksiä Jullen kanssa about samoilta ajoilta:
Zelex#blogcomments ja Zelex#blogcomments

pikkuponikuumepikkuponikuumepikkuponikuume.
Näen silmieni edessä pienen söpön ponin ja Juliuksen siellä selässä.
Ja pienen söpön ponin seisomassa pihatossa pusuttelemassa Giittan kanssa.
Ja pienen söpön ponin harjattavana käytävällä..
...ja leikkaamassa meidän nurmikkoa...
...ja kulkemassa pienenpienten kärryjen edessä...
...ääääääääääääääääääääääääh...

Giittalla oli ekaa kertaa satula selässä tänään!
Ei se siitä kyllä mitään tuumannut, kävimme kentällä juoksuttamassa lyhyesti ja oli kyllä taas niiiin mahtava ja kiva. Kävelikin nätisti molempiin suuntiin, jopa taisi vähän laiskottaa ravissa.

Salamoita selkärankaan
Ihon ilotulitusta
Tanssin myrskyn vierelleni
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.

Hypomaniasta löytyy käsittämättömän vähän tietoa mistään.
Aina tarjotaan vain kaksisuuntaista kun koittaa googletella.
Mulla ei ole ollut masennuskautta ööö.. viiteen vuoteen?
Joten uskon että tuo vanha diagnoosini on ihan puppua.

Mutta nyt olen huomannut että jatkuva ylikierroksilla käyminen on alkanut väsyttää. Tulee oikeasti välillä tehtyä aika tyhmiä juttuja. Ei osaa lopettaa, pitää vaan kaivaa, säätää, olla niin helvetin erinomainen että oikein pakahtuu siihen.
Montakohan vuotta TÄMÄ on jatkunut. Rouva Super-Ego ei osaa pysähtyä vaikka joskus haluaisi.
Ja mikään, ei mikään voi järkyttää tätä yltiöpositiivista yksilöä.

Ratsastettuani tänään Tazzan, päätin käydä vielä sateen ja mudan kunniaksi kentällä Giittan kanssa.
Otin Sampsan sisään ja hain ponin naruriimun kanssa laiskana suoraan kentälle.
Oikeastaan kaikki perusasiat juoksutuksesta oli muistissa. Päätin jo etukäteen että kunhan menee nätisti molempiin suuntiin niin se riittää. Päästiinkin alta kymmenen minuutin pois.

Mulla on jotenkin itselläni kauhea kynnys juoksuttaa suitset päässä ja eikai tuossa mikään kiire olekkaan. Poni toimii todella hyvin kaikinpuolin ja naruriimu sopii säpäkälle neidille kuin nenä päähän. Jospa löytäisi jonkun kouluttajan joka ohjasajon kautta osaisi briiffata ratsujuttuja jo valmiiksi sisään niin olisi hienoa. Ihmisen kanssa kentällä oleminen ei selvästikkään ole mikään ongelma. Toki se vähän jännittää, mutta poni tottelee eikä selvästi ole unohtanut puolen vuoden aikana minua ja kotitalliaan :)

Mahduin tänään niihin farkkuihin jotka oli päällä kun mentiin naimisiin vuonna 2004.
Vähän sai vetää vatsaa sisään että sai napin kiinni, mutta edistys on huomattava siihen verrattuna että kuukausi sitten ei ollut toivoakaan ;)

Toki sitä edelleen ylipainon puolella ollaan, mutta ei ihan kauhean montaa kiloa enää :)
Tämän aamun paino 68,5kg!!