IRC-Galleria

Pappa saapui minun, Paulan ja lasten iloksi viettämään pihattoelämää.
Ikää herralla jo on, mutta kavio vielä nousee reippaasti ja elämä tuntuu maistuvan.
http://www.sukuposti.fi/fakta.php?Numero=47662

Severi täyttää viikon kuluttua 6kk ja on tänään ja eilen syönyt ensimmäistä kertaa lusikkaruokaa.
Luumusosetta on ollut tarjolla ja se vaikuttaisi olevan tosi hyvää. Ei mitään sellaista yökkäilyä mitä Juliuksella oli ensimmäisellä maistelukerralla - tosin Jullen lautasella oli parsakaalia joten se ehkä selittää ;)

Jotenkin vaan tuntuu niin tyhjältä ja oudolta näin aluksi kun vauva hymyilee leveästi ja maistelee jotain muuta kuin omaa maitoa. Heti saatiin syötettyä kaikki mitä oli tarjolla, eli ekakerralla reilu ruokalusikallinen ja nyt tänään hiukan enemmän. Huomenna annan sitten loput tuosta purkista.

Varmaankaan enää ikinä en täysimetä ketään tai mitään.
Pienoinen luopumisentuska on tässäkin, mutta ei herätä kuitenkaan sen suurempaa vauvakuumetta. Aikansa kutakin vaikka vähän kirpaisee.
In other hand... IHANAA että lapset kasvaa ja elämä tasoittuu.

Mennyt idlatessa.
Välillä käytiin Karkkilassa hakemassa hevosille ja itsellemme ruokaa ja kävin myös siivoamassa tallin kun odottelin että Atec lähtee ajoon.
Sitten on taas jumitettu sisällä, leikitty ja luettu lasten kanssa, katsottu kun iskä tekee puolellateholla remppaa ja mietitty syntyjä syviä.

Nyt ei taida enää taivaalta tulla mitään mutta synkkää tuolla pihalla silti on. Ne upean värikkäät syyskelit ovat ohi, puut ovat pian lehdettä ja sateet alkaneet - tuskin enää kuivia kelejä on kuin randomisti.

Ratsastin eilen pitkästä aikaa Tazzan kunnon hikeen.
Sillä oli senverran energiaa pellolla että mentiin reipasta ravia ja muutama laukkaympyrä melko vapaassa muodossa mutta silti hyvässä kontrollissa. Tänään olis vähänniinku kenttäpäivä koska taidan lähteä vasta sitten kun saan hevot suoraan sisään ja pimeä tulee todennäköisesti suht aikaisin.

Kiitos Paulalle, sain Giittan juoksutettua eilen päivällä. Sillä on kyllä kunto aivan pohjalla ja lisäksi se on kamalan läskissä kunnossa. Varoen pitää tehdä, nytkin hikosi melko vähästä ravailusta. Eikun väkirehut pidetään edelleen poissa ja tehdään satunnaisesti hommia rauhalliseen tahtiin. Hyvin se kyllä toimii enkä tiedä onko tuossa juoksuttelussa kauheasti opittavaa sinällään. Lähinnä jos sanalliset käskyt opettaisi niin niitä saisi hyödyntää sitten selästä.

Huomenna olisi tarkoitus mennä maastoon Johannan ja issikkaponin ;) kanssa. Saas nähdä miten nuo aikataulut sujuu kun mulla ja Paulalla on yksi tyttöjen juttu hoidettavana. Täytyis varmaan käydä hakemassa metri vaaleanpunaista silkkinauhaa ;) Vai olisko vaaleansininen sittenkin parempi?

Raspun arvaus meni väärin. Ei tule kolmatta kersaa meille (kiitos imetyksen, ollaan sokeasti luotettu siihen) varmaan ikinä jos minä saan päättää.

Mutta "kolmonen" ymmm... joo, tavallaan ;)

..en kerrokkaan vielä. Tsihihi ;)

Tein omppupiirakkaa. Noi takapihan happamat omenat on sikahyviä siinä.

Pahoittelut paskaisesta peilistä... ;) Oli vaan ihan pakko hehkuttaa kun vanhat farkut menivät hyvin jalkaan. Paita ei sensijaan vielä peitä tuota Extrafull-kokoista vatsanahkaa joka tilanteessa, mutta se nyt vaan on hyväksyttävä kun on ollut pari raskautta niin lyhyen ajan sisään. Ottaa toki aikansa että vetäytyy.

Onhan tässä vielä työmaata mutta ennenkaikkea iloinen olen siitä että alkaa tulla inhimillisempiä muotoja esiin ja muutenkin olo on energisempi ja jaksavampi. Viihdyn paremmin tälläisessä "vanhanmallisessa" kropassa. Lukemia en tiedä kun vaaka on rikki, mutta varmaankin siinä 68kg tienoissa ollaan nyt.

Vielä 5kg voisin pudottaa ja sitten keskittyä siihen että pystyn pitämään tämän ruokavalion - nimittäin sitten kun imetys loppuu niin energiankulutuskin pienenee reilusti. Senverran pitää puolustautua että alkuraskauden pahoinvointiin auttoi napostelu ja siitähän jää sitten syömiskierre päälle, etenkin kun sitten loppuraskauden hormonit tekee sen että on kokoajan nälkä. Ihminen ei kuitenkaan elä enää luonnossa, joten yllinkyllin on tuota sapuskaa tarjolla eikä sitä vararavintoa suinkaan tarttis kerätä...

Tuossa kuvassa mulla on sama paita päällä ja painoa vähän päälle 60kg Zelex&image_id=136458
Sen alle en halua mennä, pitää sitä kuitenkin pysyä jalat maassa kun hevosia käsittelee. Riittää että näyttää normaalilta ja kaupastakin löytää päällepantavaa.

Severi on nyt 5,5kk ja sai viikonloppuna ensimmäiset maissinaksut.
Olisin toki voinut odottaa sen pari viikkoa vielä, mutta kun lapsella tuntuu nyt olevan hyvä herkkyyskausi menossa (pyrkii minun ja isänsä lautasille ja vie kaiken suuhunsa) niin ajattelin että ei sitä periaatteiden vuoksi viitsi heittää hukkaan.
Muutenkin S tuntuu olevan iältään enemmänkin alkuperäisen lasketun ajan mukainen. Ja miksi ei olisi kun tiedän ovulaatioajankohdan 100% varmasti. Viihtyi vaan mahassa pari viikkoa pitempään ;)

Jumppamatto kiinnostaa, tuossa se heiluu sen alla innoissaan. Hampaita on todennäköisesti kovasti tulossa ja pientä eroahdistusta tuntuu olevan jo välillä. Laurin sylissä saattaa huutaa kunnes tulen itse ottamaan. Poika on edelleen kovin liikunnallinen, ollut jo pienestä asti. Heiluu konttausasennossa niin lujaa että välillä lentää nokalleen ja saattaa jäädä makailemaan ja katselemaan sellaiseen pystympään kylkiasentoon. Myös Juliuksen touhut kiinnostavat tosi paljon.

Sylissa tuo ei malttaisi kovin paljon olla, mutta ei pitkään lattiallakaan. Vähän ongelmaksi on muodostunut se että pitäisi makailla sängyllä seurustelemassa mutta isoveli taas tulee siihen pomppimaan ja riehumaan ja pari kertaa on jo sattunut. Siitä riitelystä tulee vaan uhmikselle paha mieli ja sitten loppupäivä menee kitinän merkeissä.

Kai tämä kahden lapsen kanssa eläminen on kompromisseja kun yhden kanssa sai olla juuri niin täydellinen kuin jaksoi. Semikä tässä on hauskaa on se, että on paljon enemmän omaa aikaa ja vähemmän stressiä nyt kun on terve vauva ja terve taapero. Vaikean vauvan kanssa eläminen pari vuotta sitten oli ihan täyspäiväistä raatamista.

Tässä fiiliksiä Jullen kanssa about samoilta ajoilta:
Zelex#blogcomments ja Zelex#blogcomments

pikkuponikuumepikkuponikuumepikkuponikuume.
Näen silmieni edessä pienen söpön ponin ja Juliuksen siellä selässä.
Ja pienen söpön ponin seisomassa pihatossa pusuttelemassa Giittan kanssa.
Ja pienen söpön ponin harjattavana käytävällä..
...ja leikkaamassa meidän nurmikkoa...
...ja kulkemassa pienenpienten kärryjen edessä...
...ääääääääääääääääääääääääh...

Giittalla oli ekaa kertaa satula selässä tänään!
Ei se siitä kyllä mitään tuumannut, kävimme kentällä juoksuttamassa lyhyesti ja oli kyllä taas niiiin mahtava ja kiva. Kävelikin nätisti molempiin suuntiin, jopa taisi vähän laiskottaa ravissa.