IRC-Galleria

...kun pelkkää tajunnanvirtaa on mielessä.
Vähän on väsyneet fiilikset kun tuo Severi on ruvennut kiinteiden syötön myötä heräilemään öisin kahden tunnin välein. Tosin viimeyönä kolmelta hätistin Laurin nukkumaan vauvan kanssa ja painelin Jullen viereen. Kun maitoa ei ole mahdollista saada niin vauva nukkuu ihan hyvin. Herää kyllä tarkastamaan että joku on vieressä mutta rauhoittuu eikä ala karjua korvaan.

Koska L käy tänään duunin jälkeen vaihdattamassa pakun renkaat vanteilta, käytiin poikien kanssa jo aamupäivällä kaupassa. Kun ajelin kotiin, niin mieleen välähti että hei! Tänään on keskiviikko! Seurojentalolla persekerho, ehkä Julius tykkäisi käydä leikkimässä!
No törttäsin sinne pihaan ja painelin tunniksi kuuntelemaan mammailua.

En sitä sano, ihan mukavaa porukkaa ja näin, mutta jotenkin vaan en tunne kuuluvani tuolla porukkaan. Nämä ovat sellaisia perusmammoja ja meikäläinen kipaisee sinne armeijatakissa ja mustissa silmämeikeissä. Istuskelin sivummalla, söin pullaa ja välillä vaihdoin pari sanaa jonkun kanssa. Ehkä Juliuksen takia tuonne tulee mentyä, mutta muuten ei ole ehkä minun paikkani. Autoakaan ei ole vakkarina käytössä joten... nojoo, ensviikolla olisi ollut kuvaukset ja olisihan tuo kiva saada pojista "kerhokuvat".

Mulle menee nykyään lähes samat vaatteet kuin viimeisinä Tampereaikoina. Paino on hitusen päälle sen 67kg ja olen alle suomalaisen keskiarvopainoindexin \o/
Kun M-koon takki ei kiristä niin fiilis on hyvä. Mut sen saa mitä tahtoo jos tarpeeksi kusipää toteuttaakseen halunsa.

Kuten kuvista näkyy olen ajatellut heitellä satunnaisia historiallisia tapahtumakuvia blogiin ainakin nyt tämän viikon ajan.
Harmi sinänsä, noita olisi niin paljon että valitsemanani ovat vain jäävuoren huippu.

Kuvilla on merkitystä ehkä vain muutamalle ihmiselle tai ne ovat tilanteesta joka sisältää muuten ikimuistoisia elementtejä. Ken itsensä tunnistaa niin muisteloita voi pistää kehiin.

Sarjan ykköskuvassa poseeraavat siis tulivaunut ja kakkososa on kesältä 2005.

Ainiin.. OT
Eilen oli NAMIPÄIVÄ. Tazzan vesiastiaan oli hukkunut joko iso metsis tai rotanpoikainen.
Mulla ei ollut kameraa valitettavasti mukana mutta pari muuta kivaa kuvaa raatogalleriaan olisi kun saisi otettua tuolta ulos. Toinen on oikeastaan avuuttelutehtävä ja toinen taas harvinaisen verinen räpsäkilli. Sen verran tasteria että jos loukku laukeaa niin että se rutistaa hiiren pään niskan asemasta niin veret tulee suusta pihalle. Kauniin heleänpunaiset samettiveret <3

No nyt tääkin oppi sen. Ei meinaa pokka pitää ;)
Konttausharjoitukset päättyvät masentuneeseen narinaan kun varpaat ottavat solmuun keskenään eikä jalkojen eteenpäin siirto onnistu vaikka kädet toimisivatkin ihan hyvin.
Mittarimatona eteneminen on nopeampaa mutta ei näköjään yhtä hauskaa..

Elsa saapui uuteen kotiinsa rauhallisena ja tyytyväisenä kuten aina.
Heini oli pitänyt tammasta erinomaista huolta ja se olikin pullea ja kauniissa karvassa. Oli ilo nähdä tamma sellaisena, vaikka pieni pisto sydämessä onkin siitä että se ei jäänyt tiineeksi.

Nyt vaan Riitalle ja tammalle tsempitykset! Tulen ihan lähiviikkoina katsomaan ja kokeilemaan ihanaista kaunokaista. Jos enää ollenkaan osaan sillä ratsastaa ;)
Sinne se jäi tarhailemaan kun me Severin kanssa ajeltiin takaisin kotiin. Nyt enää 30km matkaa joten pääsen aina välillä rapsuttelemaan.

Tänään mittarissa 67,5kg.
Aika hyvin, kun heinäkuun lopulla painoin 10kg enemmän. Tosin alkuun onkin aina helpompi pudottaa kun nämä eivät ole mitään jämähtäneitä kiloja vaan raskauksien aikana salakavalasti tulleita. Voi olla että painonpudotus nyt hidastuu, mutta tavoitekkaan ei ole kaukana. 63kg riittää, vaikkakin 60kg olisi ihanne jonne tähtään.

Raspun vinkistä rekisteröidyin kiloklubiin (http://kiloklubi.fi/) koska olen aina tykännyt taulukoista ja kontrolloiduista jutuista. Tuolla on hyvä seurata myös viikottaisi liikuntamääriä syömieni kaloreitten lisäksi. Ihmeen paljon tuota tulee ihan hyötyliikuntana tehtyä ja mun laittamat ruuat ovat mitä ilmeisimmin suht oikeaoppisia koska pallot menevät helposti vihreiksi päivällisen jälkeen ;)

Tänään syötiin tomaattipohjaista hevosmureketta salaatin kanssa, sekin oli ok, mutta ihan superruokaa oli joskus alkuviikosta laittamani linssi-kukkakaali-hevos-muhennos. Kiva että hyvätkin ruuat ovat terveellisiä. Mä kun lähinnä ruokaa laittaessani mietin mikä maistuisi kaikille ja tietty ruuan pitää olla sellaista jota voi lapsikin syödä. Sitten vaan mätän omasta päästä sapuskan kokoon. Tuurilla tungetaan käsi pakastimen "heppahyllylle" ja tehdään seuraavana päivänä siitä lihasta mikä on ongittu esiin ;)

Mulla annoskoko on aika oleellinen asia, koska perusenergiankulutukseni on alle 1900kcal (minkä olen kyllä itsekin vuosien varrella huomannut...). Herkkuja ei enää mene paljon kun vedin tuon elokuun VHH-dietillä ja sokeririippuvuus katosi sen ansiosta. Ei vaan tee mieli kovin paljon makeaa. Välillä joku jätski tai pikkupatukka suklaata. Ainoa heikkous on lakritsi mutta sitä nyt ostaa sen pari kertaa kuussa.

Eli joo, tästä jatketaan ainakin vielä toistaiseksi alaspäin.
Sitten en tiedä mitä painolle käy kun imetys lakkaa, pitää etsiä balanssi. Ehkä kuitenkin siinä vaiheessa olisi se tilanne että ei ole enää laihdutustarvetta joten sillä selviäisi tuosta huolesta. Syö normaalisti eikä liho eikä laihdu. Kuitenkin imetän varmaan vielä pitkälle ensi kevääseen jos Severille kelpaa.

Ihanaa kun kroppa huutaa armoa. Mikään ei ole parempaa kuin kunnon duuninteosta väsynyt fiilis ja paskaset kädet :)