IRC-Galleria

Meillä kontataan ja kiipeillään.
Kiva yrittää nukuttaa vauvaa kun liikkuminen tulee uniin. Vauva seisoo etunojassa minua vasten raajat suorana, heiluu ja nauraa kun pitäisi koittaa pistää unta palloon.
Saa olla kärppänä koska herää ettei kiipeä sohvatyynyjen yli ja putoa sängystä. Ja yöheräilyt on kahden tunnin välein.

Lauri lähti duunin pikkujouluristeilylle ja Julius menee yöksi Ukille. Me jäädään Severin kanssa kaksin kotiin ja vihdoin pääsen kunnolla nauttimaan vauvan seurasta. Kun on molempien kanssa kotona niin ei ehdi täydestä sydämestä antaa kunnolla huomiota vain toiselle kun aina pitää katsoa että veljellä on myös kaikki ok.

Lisäksi meinasin kirjoittaa pinon kertyneitä meilejä JOS Seve suostuu nukkumaan ajoissa. Se nyt ei ole näiden uusien asioiden ilmettyä ollenkaan varmaa.
Ihan kiva relata välillä kotona kaksin vauvan kanssa, mutta vähän menee viikonloppu lyhyeksi kun ei pääse länkättämään Laurin seurassa kun vasta lauantaina.

Tazzakin lomaili alkuviikon. Mä tein kaksiosaista duunipäivää ja omaa tallia siinä rinnalla joten aikamoinen väsymys kaiken normiarjen lisäksi. Etenkin kun töissä on nyt ollut vähän tavallisuudesta poikkeavia juttuja kun on yksi tilapäisvierashevonen ja uusi arka varsa jota opetetaan talutukseen. kyllähän se narussa kulkee emän takana mutta kiinni saaminen nätisti karsinasta vie aikaa.
Ihanaa että kohta kaikki hevoset saadaan uudelle puolelle ja ovat sitten samassa rakennuksessa niin hommakin helpottuu. Viihtynyt olen, muutama päivä viikosta on oikein hyvä työtahti ja kuntokin kasvaa!

Ei ehdi paljon kirjoitella ja kaikki muutkin hommat on kesken.
Julius kyselee "mikä" "mikä" "mikä" "mikä" ja mä sählään kaikki hommat niin että menee puolet pitempi aika.

Puuha Pete? Halinallet? Japanilaisten sinikeltaiset muumit? Myyrä?
En jaksa tajuta että joku aikuinen ihminen on keksinyt ja tuottanut nuo tarinat, niitä on levitetty maailmalaajuisesti ja dubattu vammaisen kuuloisesti eri kielillä.
Toiset aikuiset ostaa ihan himona lapsilleen niihin liittyvää krääsää ja tuntuu että omat arvot unohtuu kokonaan.

Siis kai pienet lapset tuollaisista tykkää kun niille niitä markkinoidaan, mutta eikö lapsille voisi luoda sellaisiakin fiktiivihahmoja joitten ei tarvitse olla niin karikatyyrimäisen ällöttäviä?
Vai onko todella niin että jonkun aikuisen mielestä Puuhis on OIKASTI hyvä ja joku aikuinen katsoo ITSEKIN mielellään sitä homonnäköistä laiskaa länkättäjää ja kuuntelee miten ne hahmot vittuilevat toisilleen ja häpeävät jos eivät osaa jotain kun pelkäävät että muut nauravat.
ONKO TÄMÄ JUMALAUTA SE SANOMA JONKA HALUATTE LAPSILLE ANTAA?

On lastenjutuissa oikeasti laadukkaitakin pätkiä. Pixarin elokuvista olen löytänyt järkeä ja ne ovat kiinnostaneet tuollaista parivuotiastakin. Väkivaltaakaan ei näissä ole sen enempää kuin jossain helkkarin muumeissa, tavallaan varsinaisia pahoja tyyppejä ei myöskään ole. Ja miksi pitäisikään tehdä vastakkainasettelua perinteisten kristillisten arvojen mukaan?
Tässä voisi hakea sanomaa vaikka hindulaisuudesta - vanha ruoho on poltettava jotta uutta voi kasvaa.

Jahas, kahden pojan show keskeytti taas mietintäni. Potta lentää ja viereisessä huoneessa kajahtaa parkuminen. Aivot narikkaan ja paluu maanpinnalle.

Teininä ysärillä ei voi olla hymyilemättä tälle
http://www.youtube.com/watch?v=X5wCh383yVs

Päivitetty oikeita vastauksia ;)

Nämä kaikki liikkuvat taivaalla, mutta mitähän ne ovat?

Ratakki
Kyntä
Komankki

Nämä ovat ruumiinosia

Limpa
Lala=Jalka

Syötäviä taas ovat

Lankku
Apakki
Kess=Keksi

Lunkissa voi lukkuu mutta sankussa on tunkku.

Selvällä suomenkielellä kajahtaa kuitenkin: Yäk! Paskaa!

...kun pelkkää tajunnanvirtaa on mielessä.
Vähän on väsyneet fiilikset kun tuo Severi on ruvennut kiinteiden syötön myötä heräilemään öisin kahden tunnin välein. Tosin viimeyönä kolmelta hätistin Laurin nukkumaan vauvan kanssa ja painelin Jullen viereen. Kun maitoa ei ole mahdollista saada niin vauva nukkuu ihan hyvin. Herää kyllä tarkastamaan että joku on vieressä mutta rauhoittuu eikä ala karjua korvaan.

Koska L käy tänään duunin jälkeen vaihdattamassa pakun renkaat vanteilta, käytiin poikien kanssa jo aamupäivällä kaupassa. Kun ajelin kotiin, niin mieleen välähti että hei! Tänään on keskiviikko! Seurojentalolla persekerho, ehkä Julius tykkäisi käydä leikkimässä!
No törttäsin sinne pihaan ja painelin tunniksi kuuntelemaan mammailua.

En sitä sano, ihan mukavaa porukkaa ja näin, mutta jotenkin vaan en tunne kuuluvani tuolla porukkaan. Nämä ovat sellaisia perusmammoja ja meikäläinen kipaisee sinne armeijatakissa ja mustissa silmämeikeissä. Istuskelin sivummalla, söin pullaa ja välillä vaihdoin pari sanaa jonkun kanssa. Ehkä Juliuksen takia tuonne tulee mentyä, mutta muuten ei ole ehkä minun paikkani. Autoakaan ei ole vakkarina käytössä joten... nojoo, ensviikolla olisi ollut kuvaukset ja olisihan tuo kiva saada pojista "kerhokuvat".

Mulle menee nykyään lähes samat vaatteet kuin viimeisinä Tampereaikoina. Paino on hitusen päälle sen 67kg ja olen alle suomalaisen keskiarvopainoindexin \o/
Kun M-koon takki ei kiristä niin fiilis on hyvä. Mut sen saa mitä tahtoo jos tarpeeksi kusipää toteuttaakseen halunsa.