Puuha Pete? Halinallet? Japanilaisten sinikeltaiset muumit? Myyrä?
En jaksa tajuta että joku aikuinen ihminen on keksinyt ja tuottanut nuo tarinat, niitä on levitetty maailmalaajuisesti ja dubattu vammaisen kuuloisesti eri kielillä.
Toiset aikuiset ostaa ihan himona lapsilleen niihin liittyvää krääsää ja tuntuu että omat arvot unohtuu kokonaan.
Siis kai pienet lapset tuollaisista tykkää kun niille niitä markkinoidaan, mutta eikö lapsille voisi luoda sellaisiakin fiktiivihahmoja joitten ei tarvitse olla niin karikatyyrimäisen ällöttäviä?
Vai onko todella niin että jonkun aikuisen mielestä Puuhis on OIKASTI hyvä ja joku aikuinen katsoo ITSEKIN mielellään sitä homonnäköistä laiskaa länkättäjää ja kuuntelee miten ne hahmot vittuilevat toisilleen ja häpeävät jos eivät osaa jotain kun pelkäävät että muut nauravat.
ONKO TÄMÄ JUMALAUTA SE SANOMA JONKA HALUATTE LAPSILLE ANTAA?
On lastenjutuissa oikeasti laadukkaitakin pätkiä. Pixarin elokuvista olen löytänyt järkeä ja ne ovat kiinnostaneet tuollaista parivuotiastakin. Väkivaltaakaan ei näissä ole sen enempää kuin jossain helkkarin muumeissa, tavallaan varsinaisia pahoja tyyppejä ei myöskään ole. Ja miksi pitäisikään tehdä vastakkainasettelua perinteisten kristillisten arvojen mukaan?
Tässä voisi hakea sanomaa vaikka hindulaisuudesta - vanha ruoho on poltettava jotta uutta voi kasvaa.
Jahas, kahden pojan show keskeytti taas mietintäni. Potta lentää ja viereisessä huoneessa kajahtaa parkuminen. Aivot narikkaan ja paluu maanpinnalle.
