Tazza on nyt lomaillut osin kelien ja osin huonon liikkumisen vuoksi. Tiistaina se kengitettiin hokkikenkään. Kauheasti paljon parempaan ei ole kavioiden tila muuttunut. Ihan pikkuisen saatiin kuitenkin taas muutosta oikeaan suuntaan.
Annoin pari päivää aikaa kenkien istua ja eilen katsoin juoksutuksessa liikkeet.
Ja tätä onkin odotettu viimeiset 2kk... nimittäin alkujäykkyyden jälkeen Tazza intoutui jopa irrottelemaan liinassa! Ihana nähdä tamman liikkuvan pitkästä aikaa kunnolla (priimaksihan sitä ei tietenkään näin pian saa) ja ennenkaikkea mielellään. Edelleen se väsyi kovasti oikeasta laukasta, enkä viitsinyt rassata sitä kovin paljon. Tänään se saa tunnin kävelylenkin kun Sampsan vuokraaja tulee tyttärensä kanssa. Olin alunperin ajatellut mennä itse mutta ehtii sitä huomennakin. Tästä olis taas hyvä jatkaa :)
Tamma myös raspattiin ja rokotettiin. Tälläkin kertaa se pelkästi Koiviston Penttiä niin paljon että hyvä ettei silmät kääntyneet ympäri kun näki hänet. Aika jännä sinänsä että ketään muuta vierasta ihmistä ei ole koskaan pelännyt mutta molemmilla kerroilla on kavahtanut Pentin nähtyään.
Päätimme siis sen enempää säätämättä rauhoittaa tamman raspaukseen, eikä sekään ollut ihan yksinkertaista koska Tazza ei olisi halunnut antaa Pentin koskea itseensä ;)
Pientä piikkiä oli, muttei mitään suurempaa.
Murheelliset uutiset sitten saatiin rektalisoinnissa. Oli ihan odotettavissa että tamma on tyhjä, mutta samalla tuli todettua että kohtu on jo todella ohut. Mikäli haluaisin astuttaa sen vielä niin suositeltiin biopsiaa että onko tamma ollenkaan enää hedelmällinen...
Olin siis liian myöhässä. 15-vuotias varsomaton tamma, aika on ajanut sen edelle. Olin ihan valmistautunut tähän, mutta kyllä tämä "lapsettomaksi jääminen" tietyllä tavalla kirpaisee. Etenkin kun tammalla on nuo kinnerpatit, ei sille sitten ole käyttöä jos jalat alkavat vaivaamaan liikaa.
Ensi kesänä olisi Giittan vuoro, 3-vuotiaan suhteen onkin vähän paremmat edellytykset. Nyt vaan tuli tauko kun meillä on joka toinen vuosi ollut varsa. 2009 ei ole ellen keksi jostain riesakseni tiinettä tammaa ;) Älkää yllyttäkö hullua, meillä todennäköisesti vapautuu paikka piakkoin kun Sampsa lähtee. Paulalle on vähän liian rankkaa ajaa Helsingin keskustasta tänne joten ruuna on pakko siirtää lähemmäksi.
No, onneksi duunissa on kevään mittaan odotettavissa kaksi pienokaista. Huntteri ja Sissi saavat pienet tulevaisuuden liitokaviot. Etenkään Sissin vatsa ei jätä sijaa arvailuille. Ehkä nämä sitten ilahduttavat siinä missä jään omasta varsasta paitsi.
Joka vuosi tämä vuodenvaihde on ollut heppajutuissa yhtä paskaa ja masentavaa kelien, pimeyden ja loppumattoman kuran vuoksi. Onneksi ollaan jo joulukuussa, pari kuukautta vielä niin pitäisi alkaa helpottaa. Toivottavasti :)