IRC-Galleria

En muistakkaan koska mulla ei olisi ollut hevosta. Outo tunne.
Matleenan bongasin 2001 syksyllä, seurusteltiin monta vuotta ja virallistettiin suhde vuonna 2004. Tänään on ensimmäinen päivä sen jälkeen etten omista hevosta - poneja vain.

Vähän järkytti kun laskin montako kaakkia minulla on ollut omana. Tosin varsat tekevät oman lukunsa siihen koska kaikki kasvatit on myyty ja varmaan myydään jatkossakin ellei tule joku "once in a lifetime" -yksilö vastaan. Kun kiinnostaa kasvattaa niin ei niitä voi kaikkia pitää.

Viikkasin Tazzan loimet pois. Harmittaa kauheasti että riimu jäi sille päähän, olisin halunnut sen muistoksi, mutta tamma lepäsi vasemmalla kyljellään joten ei sitä saanut enää pois.
Severin riimu minulla komeilee seinällä, sillä paikalla johon jätin sen kun viimein kuukauden kuluttua pystyin kaivamaan sen auton takakontista.

Urpo lähtee ensi viikonloppuna uuteen ylläpitopaikkaan. Mulla on sitten pienet vaan. Saas nähdä kauanko pystyn olemaan ilman omaa hevosta...

Valhalla the gods await me
Open wide thy gates embrace me
Great hall of the battle slain
With sword in hand.

Deaths chilling wind blows through my hair
Im now immortal, I am there
I take my place by odins side
Eternal army in the sky.

...tarvitaan kai siellä hevosiakin...

Tamma viimeisenä päivänä kipeän jalkansa kanssa

Olo on haikean surullinen, mutta kilon paino rinnan päältä on pudonnut pois.
Tamma lähti nukkumaan rinteeseen tuonne Vanjärven keskustan tuntumaan.

Odottaminen on pahinta. Meinasin jo että jos soittaisi johonkin ja kysyisi miten kauan pitää olla imettämättä jos ottaa puolikkaan Xanorin. Selasin netistä löytyykö moista numeroa, kun rekka ajoi pihaan etuajassa.
Kun sain kengät jalkaan ja takin päälle, paniikki unohtui. Miehet olivat jo tarhan luona ja sovimme nopeasti miten homma hoituu.

Jäin ponin kanssa pihaton taakse, Tazza lähti leipä suussa tallin eteen. Lauleskelin itsekseni kun kuului pamaus. Sitten toinen, varmistuslaukaus. Kävelin paikalle jossa tamma nukkui hangessa siististi kaatuneena. Maksoin, leikkasin hännästä muistot ja juteltiin pari minuuttia. Pyysin että heittävät kyytiin vasta kun olen kävelemässä pois. Silitin ja kiitin tammaa, lähdin sisälle ja parin minuutin päästä rekka oli lähtenyt pihasta.

Palasin tallille ja vaeltelin päämäärättömästi. Hain talikon ja peittelin suurimmat verijäljet lumesta. Sitten kuivitin Zafirille Tazzan vanhan karsinan - siihen saa hyvin varsomikameran, kirjoitin muutaman tekstiviestin ja vein Giittan Zafirin seuraksi kun pieni shettis seisoi niin yksinäisen näköisenä tuijottaen siihen suuntaan mihin Tazza oli lähtenyt.
Giitta oli hieman hermostunut, tuijotteli tallin ovelle, pihatossa juoksi ensi töikseen katsomaan onko Tazza heinäpaikalla, sitten takaisin, pää pystyssä. Kuikuili tallin ovelle... missä mamma, missä tuki ja turva.

Itse pystyn taas hengittämään vaikka kyyneleet tulevatkin helposti. Täytyy katsoa miten ponit ovat iltatallilla, olkoon nyt vielä pari tuntia pihalla. Olo on tyhjä, mutta levollisempi.

Pakko tappaa aikaa jotenkin, sitten vaikka kirjoittamalla.

Tyhjensin Tazzan karsinan, kiinnitin nimikyltin valjashuoneen seinälle yhdessä 15km ruusukkeen kanssa. Lisää heiniä tammalle eteen, tänään saa syödä niin paljon kuin mielensä tekee - vaikkei tuota ennenkään ole niin rajoitettu. Kun on hankikelit niin jalka on selvästi kipeä, rasitus lisääntyy lumen vastuksen vuoksi.

Oma fiilis on pelonsekainen. Toisaalta surullinen, toisaalta voin huonosti ja tekisi mieli oksentaa. Odottaminen on pahinta ja jotenkin kontrollifriikkinä ihmisenä jännitän itse tapahtumaa vaikka asialla on kokeneet miehet. Tekisi mieli sulkea silmät ja herätä kun kaikki on ohi.
Se on sitä vastuunpakoa jonka vuoksi niin moni hevonen kiertää rampana tuolla maailmalla.

Jostain syystä olen ihan hyvällä mielellä kun avaan oven pikkupakkaseen.
Hevoset ovat hyvin rauhallisia ja muutenkin tallissa vallitsee mukava tunnelma. Annan Tazzalle litrasen prixiä ja omenan aamupalaksi. Kurarupi on pahentunut kun tamma on saanut olla ilman loimea viimeiset päivät, mutta uskon että se nauttii olostaan enemmän näin.
Onneksi saatiin vielä hanki, nimittäin ennen aamuheinille tuloa tamma kävi vielä piehtaroimassa puhtaassa lumessa, sitä ei ole voinut tehdä kuukausiin kuran ja muhkuroiden vuoksi.

Hevoset tuntuvat rakastavan näitä talvikelejä. Eilenillalla portilla ei ollut ketään odottamassa ja vislauskaan ei tuottanut tulosta. Tazza seisoi heinäpaikalla ja katseli peltojen yli kaukaisuuteen, tuli sitten luokse kun näki minun ilmestyneen pihatonnurkalle.

Tazzaa tullaan hakemaan huomenna ja voin kertoa että se ei lähde kotimäeltä elävänä...

Tyhjä, niinkuin mun sydämeni.
Tamma lähtee syömään vihreetä etuajassa, keskellä talvea.

Sain eläinlääkärin jo täksi päiväksi.
Ei tarvitse ahdistua viikonlopun yli.

Tommi havaitsi saman minkä minä - tamma on pyöristynyt.
Se siis tutkitaan ennenkuin lopetetaan. Mahdollisimman nopeasti haluaisin kuitenkin prosessin etenemään koska hevosella selkeästi on kipuja. Antoi reaktiota kinnernivelen alapuolelta jänteestä kunnes "sulkeutui". Jäi tuijottamaan eteensä mikä on kuulemma kroonikoille hyvin tyypillistä. Pienestä kropankielen muutoksesta kokenut hevosmies kuitenkin tulkitsi että reaktio tulee ko. paikasta edelleen vaikka tamma ilmeettömänä olikin reagoimatta esim. korvillaan.

Ainoa vaihtoehto selvittää vamman laatu olisi lähteä taas klinikalle tutkimaan. En kuitenkaan tiedä saisiko tammaa edes lastattua saati kuljetettua kipeän jalan kanssa. Kuvauksissa kaikki oleellinen on löytynyt ja ne pikkuviat eivät siitä tutkimisesta miksikään muutu. Kädestäpäivää ja tonni - kertovat ettei tule enää hevosta. Sen näkee toki sokeakin. Olin laittanut vielä toivoa siihen että vika olisi kaviossa jolloin olisi voinut hoitaa, mutta nivelissä ja ko jänteessä tällä on vikaa ennestään eli se tais olla siinä sitten.

Joku päiväkirjaani stalkkaava ei voi olla kirjoittelematta ht.netissä poikkitietäviä kommentteja tekemistään johtopäätöksistä. En ole tilivelvollinen kellekkään toimistani enkä rupea selittelemään sellaista mikä ei tule kirjoituksissa ilmi - eli suurta osaa kaikesta elämästäni. Kuitenkaan ei liene mikään yllätys että kaikilla päätöksillä on tarkoituksensa. Jos ihan kauhean kovasti kiinnostaa allekirjoittaneen toimet niin saa ottaa yhteyttä ihan henk koht. Katson tapauskohtaisesti viitsinkö kommentoida. Jos ei sitä vaivaa viitsi nähdä niin tuskin kannattaa levitellä "faktojakaan".

Ja joo, tietty nyt harmittaa että ehdin myydä Elsan viime vuoden puolella. Silloin mulla oli suht terve liikuntaa tarvitseva hevonen kotona jonka kanssa piti olla vielä harrastusvuosia jäljellä. Kaikki ei aina kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut. Se kallis tulevaisuudenlupausvarsakin voi poikkaista jalkansa postimerkkitarhassa, näitä onnettomuuksia kun ei valikoida sen mukaan onko hevosella ennestään jotain vikaa vai ei. Trauman kautta tämäkin on todennäköisimmin syntynyt, eikä ole ollenkaan harvinaista että siellä talvisessa tarhassa hevonen liukastuu tai kavio astuu harhaan jonkun möykyn päältä.