IRC-Galleria

Perjantai!

Anteeksi sille ihmiselle jolle olen ehkä aiheuttanut turhaa pahaa mieltä. Uskon ja toivon että ystävä ymmärtää - niinkuin sanottu niin ihmisiä me kaikki olemme. Kykenen itsekin antamaan anteeksi mahdollisesti vastoin parempaa tietoa tehdyt tuomiot. Ehkä tein niitä itsekin?
Aika karsii jyvät akanoista.

Kevät on sitten tulossa.
Aamulla oli pakkasta kun lähdin töihin (oli sangen vaikea herätä kun kelloja siirrettiin) ja nyt ulkona on kaunis auringonpaiste ja kaiketi myös lämmin :)
Severi nukkuu päikkäreitä ja mä alan jo rentoutua. Aamulla oli ihan tajuton närästys, mietin että miten pystyn tekemään tallin ja hitaasti se sujuikin... reilusti yli 2h meni duunihommissa!
Tämä on tuttua. Reagoin helposti vatsallani. Toiset itkee, toiset raivoaa, toiset ryyppää. Mä olen objektiivinen mutta reagoin vatsallani. Silloin kun erottiin Markon kanssa, mun vatsa oli sekaisin monta kuukautta. Kun Severi (hevonen) kuoli niin koskaan ei ole ollut jouluna niin vaikea syödä ja muistan myös vuodenvaihteen 97 jolloin elämässä oli isoja mullistuksia, huono olo jatkuvasti.

Nyt mulla on ollut melkolainen stressi päällä jo useamman kuukauden, melkein koko alkuvuoden. Samoin muitten ihmisten pahoinvointi jota näen ympärilläni tekee minut surulliseksi ja toivon että asiat järjestyvät heille parhain päin. Oikeastaan 1.1. alkoi tämä huonon onnen kausi kun, kun talutin Tazzan kentälle ja pyysin liinassa ravia. Mulla on usein ikävä tammaa. Nyt kun lumet sulaa ja veri tulee esiin hangen alta, palaa mielikuvat pihalla makaavasta hevosesta jonka turvan edessä oleva punainen lammikko kasvaa. Jaarisen pellolla ratsastaessa katson sinne metsänreunaan jonne Tazza kuulemma haudattiin. Siellä pieni nukkuu. Mustimmalla hetkellä tunnen epäonnistuneeni ja olen väsynyt menettämään.
Kuitenkin se ikuinen pikku optimisti piiskaa vauhtia ja sanoo "älä välitä, pärjäät kyllä asenteella. Pidä siitä kiinni ja katso eteenpäin!"

We got
A little time to build up your lives
A little time to make up our minds
A little time to fill up our dreams
A little time, time
(Helloween)

Ja nyt tää homma saa niin bizarreja piirteitä että tekisi mieli oikeasti katsoa loppuun asti.
Tuli mieleen yksi insidentti vuosien takaa, löytyisiköhän siitä jotain viitteitä vielä jostain.

En tiedä mitä ja ketä uskoa joten en valitse puolia tässä vaiheessa vaan seuraan tilannetta.
Muutama asia on kuitenkin selvinnyt ja naapuri saanut synninpäästön taannoisista epäilyksistä.
Tosin jos joku iskee puukkoa mun selkään niin sehän vaan vahvistaa (vaikka myös vituttaa) ja lisää taistelumoraalia (heh) niin että osaa nauraa vielä enemmän niille valheille joita kuulee.

Harmi kun tuo yksi keskustelu oli poistettu, nimittäin mietin jo tutkintapyynnön tekemistä. Kynnys on aika matalalla. Silläaikaa kuitenkin oli lähtenyt kälppimään kun olin faijan kanssa maailmalla.
Olikohan sinne tullut jotain uutta arkaluontoista?

Tänäiltana huomasin tulleeni slightly kusetetuksi. Tai siis ihminen jota pidin kaverina kumartelee hieman joka suuntaan. En olisi silti uskonut. Mutta kai tämä on ihan inhimillistä. Heikkouksiksi niitä kutsutaan ja niitä on jokaisella. Koen silti tämän tosi surullisena koska kyseessä on ihminen josta pidän ja jonka kanssa olen omasta mielestäni viettänyt mukavaa aikaa.
Mikäli hän seisoo kuitenkin niitten mielipiteiden takana joita on toisaalla esittänyt niin emme taidakkaan olla samoilla linjoilla monissa asioissa.

Ja jos ne valheet joita olen kuullut ovat kulkeneet eteenpäin hänen suustaan niin se on asia josta olen oikeasti jo vihainen. Palveluksia ei tarvitse toiselle laskea, mutta minua hävettäisi ainakin hyötyä millään tavalla sellaisesta ihmisestä jonka selän takana teen toista kuin mitä sanon.
Ja minua hävettäisi vielä enemmän istua autossa sen ihmisen vieressä puhumassa siitä mitä on tehnyt, aivan kuin se ei koskettaisi itseä millään tavalla.

Ajatuksia?

Ei suotta hulvatonta menoa :)

Aivan superhieno vloppu ollut tähän mennessä!
Olen nimittäin laiskotellutkin. Ja eilen käytiin taas kaksin Juliuksen kanssa kaupoilla. Tästähän voisi tehdä perinteen, olis ihanaa jos J veisi vielä vanhaa äitimuoriakin lauantaisin shoppailemaan ;)

Käytiin kirjastossa (lainasin Vihdin historiaa käsitteleviä teoksia) ja sitten Prismassa. Siellä ei ollut vielä oikein uuden sesongin kenkiä. Kaksia sovitettiin Juliukselle mutta ei tykännyt kävellä niillä vaan oli sellaista lätkyttelyä. No, mentiin sitten Prisman kahvioon ja juotiin mehut ja syötiin kakkupala puoliksi. Citymarketista löytyi Salama McQueen-kengät joissa on kantapäissä vilkkuvat valot.. olihan ne sitten pakko saada. Lisäksi Reiman limenvihreät kumisaappaat (jotka MINÄ valitsin) kun oli 30% ale kaikista kumppareista.

Ihanaa kun poika on jo niin iso että voi tehdä yhdessä kaikenlaista ja kun on aikaa selittää asiat kerrankin kunnolla niin ei tule kiukkujakaan. Kävellään käsi kädessä ja poika auttaa tavaroiden nostamisessa liukuhihnalle, kassien pakkaamisessa ja jos on jotain riittävän kevyttä kannettavaa niin erittäin mielellään roudaa myös tavaraa autolle. Samalla oppii perustaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Mä olen ehkä vähän natsi, mutta vaadin ehdotonta käytöstä. Voidaan esim. ostaa karkkia, mutta minä valitsen ja karkkihyllyllä ei kosketa mihinkään. Ja vasta autossa avataan. Varmaankin näistä asioista saa "neuvotella" myöhemmin, mutta tälläeraa ovat ainakin hanskassa.

Jes! Viikon viimeinen työaamu takana. VIIKONLOPPU ja neljä vapaata edessä.
Suorastaan luxusta! :D

No mun hyvä tuuli meni jo.
Tommi ei koskaan tullut, odoteltiin Giittan kanssa tunti (tulipa harjattua ainakin hyvin) ja koitettiin soittaa perään mutta ei vastannut.

Kävin blokkaamassa pojat kotiin niin siinä Karkkilan leffateatterin jälkeen joku mummo viittoi auton pysähdyksiin. Minä sitten himmasin siihen keskelle tietä ja mummo taapertaa autolle ja kysyy että "tiedätkö missä asuu sejase-henkilö". No en tosiaan tiennyt... mummelilla ei ollut osoitetta eikä kuulemma yhtään tiennyt minne pitäisi mennä eikä edes tiennyt missä oli. Mä siinä auton kanssa keskellä kaistaa että jaa, kuinkahan voin auttaa asiaa.
Onneksi sitten puhelinnumero löytyi ja tarjosin puhelimen mummelin käyttöön. Sai tuttunsa kiinni ja ne lupasivat tulla hakemaan hänet siitä leffateatterilta.

Väsytti ja vitutti jo entuudestaan ja nyt alkoi vielä hammastakin särkeä, *kele!
Mulla on oikea yläviisuri useita millejä alempana kuin muu hammasrivi. Se on valunut koska sen vastakappale on poistettu melkein 9 vuotta sitten. Ilmeisesti se on myös reikiintynyt koska aina välillä kun syö jotain makeaa tai puree jotain kovaa niin ihan hirveä vihlontasärky joka saattaa kestää pitkäänkin. Jo vuosi sitten hammaslääkäri sanoi että hammas pitää poistaa, mutta eipä mulla ole ollut varaa lähteä sitä yksityiselle poistattamaan, kunnan jonossakaan ei haluaisi mädäntyä.

Valivalivali. En mä oikeasti ryydy, mitä nyt hetkenaikaa risoo rankasti vastoinkäymisten edessä.

ja maailma hymyilee jälleen. Aurinkokin paistaa ;)
Onko tosiaan jo keskiviikko? Enää kaksi päivää viikonloppuun, näin ne päivät suhaa.

Huomasin parinviikontakaisen Battery-overdoseni jälkeen että pystyn olemaan nyt pari päivää ilman ihan hyvin, eilen jopa täys duunipäivänen. Illalla vaan nukutti enemmän ja nyhväsin koneella kun lapset leikkivät. Jäi siitä rytmihäiriöhelvetistä sellainen kammo, joskin hyvältä se edelleen maistuu ;)

Kohta lähdetään viemään childreneitä mummilla ja sitten tulee Tommi vuolemaan poniset. Saas nähdä saako slaagin kun kuulee että minulle on tulossa uusi torinhevonen ;) Deifi on kuulemma ihan hyvä laittaa mutta saattaa alkuunsa kokeilla myös kengittäjän huumorintajua, kuten tekee myös kaikille muille. Sopimuspaperit on allekirjoitettu eli tamman tuli on lyöty lukkoon.

Lisäksi voi olla että Giitta lähtee toukokuulla treffeille. 3-vuotiskausi olisi mainio veto astuttaa tamma nuorena ekan kerran niin mahdollisuudet tulla tiineeksi vanhemmalla iällä olisivat paremmat. Lisäksi aikuistaisi lapsellista tammaa ja nyt ei muutenkaan ekana vuonna voi tehdä ihmeellisyyksiä. Munmielestä kesävapaa kuuluu vielä 4-vuotiskaudellakin "varsoille", samoin kuin miettimistauot.
Odotan innolla seuraavaa ratsutuskertaa, meillä on aika hyvä alustava plan mitä ponin kanssa nyt keväällä puuhataan.
Mikään ei ole kuitenkaan aivan varmaa joten kunhan vihjailen kiusallani.