IRC-Galleria

Eilen kuvattiin imetyspaitaa sivuja varten. Herranen aika miten olen taas lihonut! Meillä kun ei ole vaakaa, niin en ole päässyt seuraamaan, mutta raskauden ja imetyksen pudottamat kilot on kyllä tulleet takaisin.
Oma epäilykseni asiasta on se, että kun en ole päässyt ratsastamaan kuin about kerran viikkoon, niin se on tehnyt tehtävänsä. Myös joulunaikaan tuli kieltämättä syötyä henkihieveriin asti, joten jos nyt vähän jatkossa katsoisi... (lupauksia, lupauksi....)

Vedin päälle kunnon spöökkäkuvausmeikin mustine kajaleineen. Lauri nikotteli pahemman kerran nähdessään meikäläisen "tahdon olla teinigootti" -lookissa. Kuvissa moinen ei kuitenkaan näytä läheskään niin pahalta ja liikaa meikkiä on aina helpompi retusoida pois. Tosin meikin sijaan häivyttelin tuotekuvasta viitisen kiloa vyötäröltä ja se näyttää silti pullealta ;) Eip tarvii kenenkään jättää alemmuudentunnosta imetyspaitaa tilaamatta kun ei itse mallikaan ole kovin hehkeä.

Olen tarkoituksella jättänyt yhden päiväimetyksen pois. Poika saa silloin mukavan annoksen sosetta ja senverran maidotonta korviketta kuin juo (yleensä ihan pari hörppyä). Toiveena olisi tuon oman hormonitoiminnan käynnistyminen. Kun Julle kesäkuussa syntyi, niin olin ihan varma että 2007 meille saadaan kakkonen, mutta nyt alkaa vähitellen jännittää että miten hyvin tämä imetys oikeastaan sitten ehkäisee. Kuukautisia ei ole näkynyt eikä kuulunut. KERRANKIN niitä odottaa alkavaksi. Tosin olisi ihan mahdollista että eivät tulisi ollenkaan ;) Uskon kuitenkin huomaavani jos tulen raskaaksi eikä sellaisia merkkejä vielä ole ollut.

Luxusta kun lapsi nukkuu nykyään päiväunia. Nyt halusi omatoimisesti nukkumaan hiukan aikaisemmin. Eilen olikin kyllä sellainen treenipäivä että huh. Etupää ja takapää nousi, poika kieriskeli minkä kerkesi ja riekkui muutenkin. Illalla nukkumaanmennessä saatiin naurukohtaus eikä loppua meinannut tulla.

Istun tässä hiusväri päässä, Lauri on poika nukuttamassa ja kovasti toivon että hän ei jää samalle reissulle... eilen nimittäinkävi niin.
Tipattoman Tammikuun lisäksi L nimittäin viettää myös kahvintonta tammikuuta... itse en moiseen kykene, joten Batterya kuluu entiseen malliin.

Tänään olen vain senverran pistänyt nokkaani pihalle, että kävin siivoamassa karsinat ja heittämässä päiväheinät (ja aamutallilla toki...) mutta muuten on mennyt idlatessa. Poika on ollut harvinaisen omatoiminen ja leikkinyt paljon lattialla ja olen siinä sitten hääräillyt mukana. Toinen alahammas näkyy jo ikenen läpi ja esim. aamulla lapsi sai 30min raivarin josta emme meinanneet saada rauhoitettua ollenkaan. Lopuksi tungin hänelle supot kloaakkiin ja otin kainaloon johon sitten loppujenlopuksi nukahti vielä tunniksi.

Vielä jos tänään saisi kirjoitettua kokouspöytäkirjan, mutta ensin haluan tsiigailla kun Lauri pelaa Neverwinternights 2:a... kun en itse ehdi peluuttamaan niin ainaskin tietää mitä siinä tapahtuu. Muutenkin katson pelailua melkein mielummin kuin elokuvia. Etenkin Doom oli pelinä mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin elokuva ;)

...ensin täyteltiin alv-palautuslomakkeita ja nyt sitten laskeskellaan viimekuun juttuja.
Pitäisi alkaa muutenkin naputtelemaan kirjanpitosoftalle noita tietoja. Tänään soittelin ex-tilitoimistoon kun jostain syystä viime tilikauden alv-jäämä oli siirretty tälle tilikaudelle. Edellisvuotinen taas oli pätkäisty ja nollattu vaikka palautus haettiinkin kuukautta myöhemmin tähän vuoteen verrattuna.
Noh, eiköhän tämmöiselle pilkunnussijalle kuin minä, ala nämä hommat valkenemaan.
Kirjanpitäjä oli jo lähtenyt joten huomenna sitten uusi soitto.

Eilen tulivat Old Ravenin imetyspaidat. On kyllä niin komeita että oksat pois! Niitä on vaan pirun vaikea kuvata kun ovat mustaa samettia. Pitää ehkä sitten itse uskaltautua malliksi esim. viikonloppuna, että esim. hihoista saa jonkunlaisen käsityksen. Ne ovat siis 1/2 hihat joissa on kaksinkertainen pitsiröyhelö niin että yhteensä röyhelön kanssa hihat ovat n. 3/4 pituiset. Kätevää - koska oli miten hienosti tahansa pukeutunut niin vauvan kanssa voi silti joutua vaipanvaihtoon eikä ole kiva jos hihansuut ovat siinä ihtessään!

Yksi asia on joka minua hiukan surettaa nyt kun on lapsi ja firma.
Saimme eilen Neverwinter Nights 2:n, eikä minulla varmaan koskaan tule olemaan aikaa pelata sitä. Tämä tosiasia iski tajuntaani lekan lailla ja nyt pitää vähän nikotella ja niellä se katkera kalkki. Ei ehkä enää koskaan tietokonepelejä... Taisi olla viimeiset ne Oblivionit jotka hakkasin viime keväänä. Jos olisin sen tiennyt niin olisin pelannut paljon enemmän.

Taas viime lauantaina Elsa ihastutti :)
Uskomatonta miten minulla on Matleenan (joka oli kuin dr pepper usa...) jälkeen hevonen josta tykkäävät kaikki. Vilpittömällä luonteellaan ja palvelunhalullaan se löytää aina vain uusia ihailijoita ja sen selässä tuntevat olonsa turvalliseksi kaikki.

Tässä siis oiva esimerkki "hullusta suikkulaisesta" joka kovasuisena juoksee ympäri peltoja :D

Vanha koulukaverini Miia ei ollut kahteen vuoteen ollut hevosen selässä. Kävimme heittämässä 1,5h lenkin, eikä minua yhtään huolettanut antaa hälle Elsaa alle.
Itsellä oli pariin otteeseen Hetan kanssa vähän tekemistä kun mm. lapset ajelivat jäällä polkupyörällä mitä piti tuijotella. Yleensäottaen hevoset kuitenkin tallustivat tasaisesti ja mentiin vähän off-roadinakin.

Mitä pitempään tämä hevonen minulla on, sen enemmän se saa kiitosta ja voi olla vaikea uskoa että luontoa löytyy kyllä sitten kun se saa kärryt peräänsä.
Olisi mielenkiintoista antaa tamma joskus ammattilaiselle ajettavaksi, luulen että se nauttisi täysin siemauksin!

Ratsastuslenkin jälkeen menimme Miian kanssa istumaan Satulaseppään muutamalla.
En ole ollut baarissa melkein 1,5 vuoteen, joten nautin täysin siemauksin länkätyksestä ja parin Strongbowin ja yhden Bloody Maryn kumoamisesta :) Pitempäänkin oltaisi viihdytty mutta Juha tuli hakemaan Miian kovin aikaisin pois.
Kotona oli Lauri syöttänyt Jullen porkkanaperunalla (suosikki!) ja pakastemaidolla ja olisin kuulemma voinut olla kauemminkin pois.

No, toisen kerran :)

En ole kaatanut edes Batterya tänään. Ihmeen virkeänä silti.

Joka tapauksessa takana niin hyödytön päivä ettei tosikaan. Kaikenlaisia suunnitelmia toki oli, mutta ne vesittyivät. Huomasin myös että toisesta Strollersistani on pohja puoliksi irti. Meidän piha on varmaan niin dieselin ja muiden liuottimien kyllästämä että kengän liimaukset ovat syöpyneet. Ostin Alesta uudet lenkkarit. Niissä on mustaa ja pinkkiä - ihan kuin sillä olisi väliä kun kahden tallipäivän jälkeen ne ovat samanmoiset kuin muutkin.

Hevoset olivat sateesta kiukkuiset kun hain ne sisään. Kentän salaojitus ei toimi koska maa oli päässyt jäätymään ja portin edessä on suuri lätäkkö jonka ympärillä ne kiersivät kun näkivät minun tulevan. Sanomattakin selvää että on taas tarhattava kentälle kun tarha on jälleen yhtä suurta mutalammikkoa. Kohtapuoliin saadaan Suomeenkin pitempi laidunkausi, tuleepa tallinpito halvemmaksi.

Sain vanhan sähköpostiosoitteeni takaisin :)
Oikeastaan tästä sähköpostiosoitteestani on handleni alunperin luoto.. tai siis se on luonut itse itsensä.

Kuten useimmat tietävät, etunimeni on omaperäisesti Jenni.
Siitä sitten kehkeytyi ala-asteen aikana tallilla ja koulussa käytetty lempinimi Jeppe.
Kun 5. luokalla sitten ihastuin Bruce Lee -elokuviin ja kiinalaisuuteen (!) muutenkin, niin ystäväni Hanna-Leena (missähän hän lie nykyisin...) alkoi käyttää väännöstä Zeppe.

Pidin noihin aikoihin omaa hevoslehteä jolla oli parhaimmillaan kokonaista kolme tilaajaa. Lehden nimi oli Kultainen Hevosenkenkä ja siinä oli sarjakuvia, novelleja ja tietoja eri hevosista. Kerran tein myös "toimittajaesittelyn" itsestäni, jossa mainitsin lempinimikseni: "Jeppe, JeppeDeppe ja Zeppe". Tästä serkkuni sitten väänsi lempinimen Zeple josta en aluksi pitänyt.

Vuonna 1994 soitin ensimmäisiä kertoja 2400k modemillani pariin purkkiin ihan yksin. Isän kanssa oli imuroitu DataBoksista jotain ennen sitä, mutta tuona syksynä jolloin täytin 14-vuotta. alkoi tie turmioon. Highway to hell ja sain laskea "nörttien kuningattaren" (kuten isäni minua kutsui) kruunun päähäni. Alkuun soittelin vain Hämeenlinnalaiseen purkkiin (mikä ihme sen nimi oli), mutta ruokahalu kasvoi syödessä ja imuroin purkkilistan joka ei ihan vielä silloin mikään kovin pitkä ollut.

Messuilin hyvin piankin aika paljon onlinena mm. The Avengerissa (Joensuu?) ja The Scorpionissa (Helsinki) ja hävettää myöntää että nykyinen ystäväpiirini on lähtenyt alkujaan rakentumaan juuri tätä kautta. Joskus marras-joulukuussa Avengerin syssi Jari Pesonen sitten tuuppasi minulle BlueWaven (mikä kauhea virhe!) ja elämäni oli lopullisesti mennyttä.

Mutta eipä mennä asioiden edelle!
Etsiessäni kivoja purkkeja, löysin purkkilistalta sellaisen kuin SCIFI. Ja tieteiskirjallisuuden ystävänä se houkutteli minut soittamaan vaikka en ihan ymmärtänyt selitystä.
Loggasin sisään, vastasin kysymyksiin ja sen jälkeen olin aivan pihalla. Edessäni oli vain komentorivi. Olin tullut sci-fin unix-shelliin enkä tajunnut siitä mitään. Tyhmä purkki! Loggasin ulos ja unohdin sen asian.

Nythän oli niin että olin kirjautunut shelliin nimellä zeple. Ihan vain vetänyt hatusta tuon nimen. Ehkä jos olisin tiennyt että se seuraa minua tänäkin päivänä, olisin saattanut miettiä tarkemmin. Mutta ehkä hyvä näin :D
Olin tullut tilanneeksi meille nettiyhteyden, enkä ollut siitä oikein kiinnostunut aluksi.
Sitten kevään mittaan aloin irccaamaan kiihtyvällä tahdilla ja ennenpitkää myös hieman sirffaamaan Lynxillä. Myös sähköposti oli käytössä.

Mutta taas asiat etenevät liian nopeaan!
Palataan takaisin loppuvuoteen 1994, kun olin pieni 14-vuotias tyttönen.
Jonkin aikaa purkeissa pyörittyäni alkoi mieli tehdä perustaa oma (kenempä ei), joten aloin konffaamaan sbbs:ssaa. Onneksi en ehtinyt saada sitä koskaan linjoille. Jälkeenpäin puistattaa koko ajatus. Kaikki oli kiinni yhdestä onnettomasta logoffin init-stringistä, kun en saanut modeemia resetoitua. Tiedonhankinta oli suunnattomasti vaikeampaa silloin kuin nyt netin aikakaudella enkä koskaan saanut ongelmaa ratkaistua vaikka näin siitä jopa unia.
Sitten käännekohta elämässäni toi järkevän miettimistauon purkkitouhuihin ja Atomi sai odottaa melkein vuoden ennen syntymistään.

Olipa niin, että suosikkipurkissani The Avengerissa messuili myös eräs Viznut ;)
Hän vaikutti legendaatisen kala-signaturensa kanssa monissa muissakin savon alueen purkeissa, joista yksi oli ProtoPlasma.
Proton sysop oli samanikäinen kuin minäkin, tuolloin nimeltään Halley (nyk. Trevize) ja kuultuaan Avengerissa kirjoittelevasta tytöstä, oli päättänyt tulla katsomaan tuota ihmettä.

Minut invitoitiin soittamaan ProtoPlasmaan, jonka loginiin kirjoitin ensimmäistä kertaa legendaarisen "kevytversion" handlestani, eli Zele.
Parin soiton ja messun jälkeen Halley sai napattua minut chattiin ja siitä alkoi cosysseyteni ja elämäni ensimmäinen rakkaustarina. Vaikka olimme 14-vuotiaita niin stoori olisi oikein kaunis kerrottavaksi.

Aikaa vieri jokunen kuukausi ja olin alkanut ircata. Nimi Zele oli vakiintunut käyttööni, mutta kerran mennessä ircciin, se olikin varattu! Joku puolalainen käytti sitä ja oli idlenä, joten kiukuteltuani kanavalla vähän aikaa, lisäsin X-kirjaimen handleni perään.
Niimpä käytin satunnaisesti nimeä Zelex nimen Zele rinnalla. Ensimmäinen jäi sitten kirjoitusasuksi ja jälkimmäinen lempinimeksi ja niitä käytetään molempia vielä tänäkin päivänä Demoscene-ihmisten ja irccituttujenkin toimesta.

Semmosta.

No niin, alahammas vartoo kaveria itselleen. Meikäläinen keskittyy hengittämiseen kun baberahami repii tissistä. Onneksi nyt saa lisäksi hieman kiinteitä niin menee edes jotain alas. Ruokalistalla on parsakaalin lisäksi porkkana ja ykkösuosikiksi singahtanut peruna.
Ja huutoa riittää jälleen tottakai kellon ympäri. Onneksi oli tuo viikon hengähdystauko välissä...

Katsoimme eilen pitkästä aikaa leffan. Olisi kyllä saanut jäädä katsomatta koska oli niin huono. Leffa oli nimeltään See No Evil ja siinä oli jotain tuntemattomia b-luokan näyttelijöitä. Menihän se alkuun tuossa pastansyönnin ohessa (kinkut on vihdoin saatu hävitettyä) mutta jossain vaiheessa alkoi vtuttamaan kun ei meinaa pätkä loppua millään.

Joulusuklaistakin meni viimeiset rippeet äsken 'röyh'. Muutenkin sellainen hetki että olisi vaikka mitä tekemistä mutta ei osaa aloittaa tai saa muutenkaan aikaan. Ja eiköhän J kohta tuolta herää sulostuttamaan iltapäivääni kitinällään. Josko sitten soiteltaisi vähän yhdessä Reijon ja Sirpan ostamilla pienillä kosketinsoittimilla.

Ratsastustunti sujui kertakaikkiaan hyvin. Hevoset toimi kuten piti (mitä nyt Hemu oli vähän laiskana) ja Elsa sai jälleen kerran uuden ihailijan. Mutta kukapa ei Elsaa rakastaisi, se kun rakastaa koko maailmaa niin paljon että levittää pelkkää hyvää mieltä ympärilleen!

Voi olla että päiväkirjailu jää nyt vähemmälle. Nettikauppa ja hevoset nielevät aikaani. Tänään on ratsastustunnin pito ja tilausta ja sivuja pitää laitella.

Läpiratsastimme Annen kanssa tammat eilen. Oli työn ja tuskan takana, mutta olen ihan ok tyytyväinen. Vaihdettiin puolessa välissä että sain testata molemmat. Heta oli kyllä aika puupökkelö, mutta Elsa tuntui tosi hyvältä ja alkoi taipua jä myödätä vaikeampaankin suuntaan kun avustin sitä ja keskityin huolellisesti kulmiinratsastukseen.
Pysähtyminen toimii jo käynnistä aika hyvin istunnalla - samaa ei voinut sanoa Hetasta. Välillä tuntui että käsissä on narut joissa roikkuu pölkynpätkä ja jos löysään liikaa niin etupää romahtaa alta pois. Onneksi Hemu ei kuitenkaan kompastellut kovin paljon tällä kertaa. Ehkä pääsen jossain vaiheessa eroon siitä kammosta jonka yli vuosi sitten sain kun menimme Hetan kanssa ympäri rauhallisessa kevyessä ravissa...

Sain kasattua huterasti huojuvan sivuston on-lineksi :)
Tämä välttää parempia odotellessa, mutta tavarat hyllyssä alkaa pölyttyä - pakko saada varastoon vähän liikettä että pääsee haistelemaan uusia tuulia.

Aattonyön kunniaksi hevitutti.com on nyt auki ja katsotaan mitä horroria ja terroria tässä tapahtuu. Huomenna en ehdi kuitenkaan mitään sivuston eteen ennen iltaa, mutta ehkä on ihan terveellistä pysytellä välillä pois koneelta. Ainakin 6h viime tuntia olen hakannut tuota htmllaa ja siinä sivussa Gimpannut. Kuviin pitää muutenkin vielä panostaa rutkasti mutta se työ ei mene hukkaan, samoin kuin nuo leipätekstit. Muu on ollut loppupeleissä cut'n pastea.

Olimme myös tänään Annen ja hevoisten kanssa 2h maastoilemassa.
Elsa ylitti taitonsa ja HYPPÄSI ojan oli. Se oli niin tohkeissaan tempauksestaan että pyöritteli päätään vielä minuutteja eventin jälkeen. Minun hieno estehevoseni ;)
Joskus kun kentälläkin ne jalat nousisivat.

Keli oli mitä parhain ja löysimme uuden reitin, kutsuttakoon sitä vaikka "hiekkakuopan lenkiksi". Varmaan ilman metsässä samoilua max 1h30min rundi.