IRC-Galleria

The world expects the pose
Perfectly natural
- - - loosen up - - -
Smearing wet concrete
And swearing you'll never be
- - - caught - - -
At your weakest, etched in stone
And we're frozen here, peeking
ALMOST, sweet talk, CAFFEINE

Tipaton tammikuu on ohi ja eilen juotiin punkkua. Nyt on olo niinkuin mahaan olisi potkittu. Ehkä pelkkä Battery aamupalaksi ei edistänyt hyvinvointia mutta nyt ei kärsi olla makuuasennossa kun närästää kovin. Muutenkin ollut taas paha olo viimeaikoina, johtunee imetyksen epäsäännöllistymisestä ja nyt kierron puolessavälissä hormoneista. En ole raskaana (tai mistäs sitä tietää onko tärpännyt, mutta pahoinvointi ei voi johtua vielä siitä).

Smashing through the boundaries
lunacy has found me
cannot stop the Battery
Pounding out aggression
turns into obsession
cannot kill the Battery
Cannot kill the family
Battery is found in me
Battery
Battery

On jotenkin harmaa fiilis. Ei varsinaisesti huonolla, mutta kuitenkin. Tuntuu että tarvitsisi jotain piristystä elämäänsä. Tallityöt maistuvat todella puulta nykyään - menen yleensä mättämään lannat ja teen iltatallin klo 22 koska Lauri tulee duunista usein 18 jälkeen ja sitten pitää laittaa ruuat, nukuttaa poika jne. Ei ole toivoakaan että pääsisin jossain välillä ratsastamaan.

Ja sitten ei tule uni. Kun on sykkinyt pihalla myöhään illalla niin ei vaan pysty nukkumaan ennen yhtä. Tänäaamuna heräsin aivan tukkasekasin puuronkeittoon 7h unen jälkeen. Päiväthän pojan kanssa ovat kyllä mukavia, mutta oma aika puutuu aivan täysin.

Voi helkkari ja sitten vielä tekstin lähti kävelemään just joo.
Meidän perseesssä ei sitten nukuta. Tai minä ainakaan. Koiralla on mahavaivaa ja kukas ellei "mutsi" hoida senkin. "Piip piip" *rapraprap* "piipppiip"... ja kohta varmaan herää lapsi syömään.. kukas sitten pelastaa Hallan pakasesta, nii!

On tääkin. Päivittäminen yöllä taas vaihteeksi.
Ei sitten huolittu linkkilistalle kun ei ole ostokoria tai kunnollista tilauskaavaketta. Väsäsin yhden testikäyttöön, mutta enhän minä osaa sellaista mikä toimii kaikilla. *masennus*

MISSÄ OLIT JA MITÄ TEIT...

viisi minuuttia sitten - Järjestelin firman papereita
vuorokausi sitten - Varmaankin laittelin pakastepizzaani uuniin
kaksi vuorokautta sitten - Pelasin Neverwinter Night 2:ta...
viikko sitten - En edes muista. Varmaankin pojan kanssa tai koneella
uutena vuotena - Tyylikkäästi kotona shamppalasin kanssa
syntymäpäivänäsi - Pizzalla Pandorassa. *aaltoja*
vuosi sitten - En muista tarkalleen, mutta pienessä masennukesessa kotona varmaankin


KUKA ON...

paras ystäväsi - Lauri
kaunein tuntemasi ihminen - Meiju
komein tuntemasi ihminen - En osaa sanoa
mukavin tuntemasi ihminen - Semmonen huippumukava on Setok vaikkei kovin hyvin tunneta!
ystävä, jonka olet tuntenut pisimpään - En osaa sanoa (kuka lasketaan ystäväksi?)
naapurisi - Mumskit etelässä, Räksät lännessä ja Ilmola pohjoisessa.
ensimmäinen luokanopettajasi - Semmonen ku Raija Peltola
pisin tuntemasi ihminen - isi eli Horza <3 reilu 2m kaiketi
lyhyin tuntemasi ihminen - 150cm pitkä eräs Anna Tampereelta
(ja pisin ja lyhin on kuvattu samassa kuvassa myös!)

MISSÄ VIIMEKSI...

nukuit - oma sänky
teit SITÄ - Sohvalla toissapäivänä
nauroit - Juliuksen kanssa autossa laulettiin ja naurettiin tänään
kävelit - olkkarin lattialla (ja Lopella tänään oikein kylänraittia pitkin)
juoksit - Ylitin Lopen kylätien juoksujalkaa
hypähtelit - Jaa, nyt en muista. Ei olla oltu citymarketin parkkipaikalla pariin viikkoon jossa aina riekutan ostoskärryjä
kuuntelit musiikkia - Ihan tässä nyt
teit ruokaa - Tunti sitten kotona (pastaa ja semmosta kanahommelia)
tiskasit - En muista! Harvemmin tulee käsin tuota tehtyä.
kiljuit - Varmaan laulaessani autossa eilenillalla kun kävin yksin kaupoilla
hihittelit - Varmaan kotona eilen tai tänään
hengästyit - varmaan sohvalla toissapäivänä...
itkit - Tänään tirautin kyynelöitä kun lähestyttiin Loppea. Tuli hautajaiset mieleen...

VIIMEISIN...

uni - Muistin sen vielä aamulla mutten enää.
känni - Uutenavuotena
tupakka - Maistoin röökiä varmaan vuonna 2000 viimeksi. Ei pystynyt, hyi!
riita - Joku sanaviskely Laurin kanssa, en muista enää
ulkopaikkakunta jossa kävit - Just tänään Lopella ja Karkkilassa *aaltoja*
ruoka - No se kanahommeli, emmentalraaste ja juustoraviolipasta
juoma - Vettä
biisi - Moonspell - Fullmoon madness
televisio-ohjelma - Ei voi muistaa. Koskahan olen viimeksi nähnyt telkkaria...
saapunut tekstari - Hm, en muista tätäkään (imetysdementia?)
lähetetty tekstari - evm
vastattu puhelu - Lassi soitti notta ei jaksa tulla allekirjoittamaan pöytäkirjoja tänään, prkl
vastaamatta jäänyt puhelu - Nannu soitteli toissapäivänä mutta nukutin poikaa enkä vastannut
soitettu puhelu - Lassille aikaisemmin päivällä notta tuu laittamaan nimi alle
urheilusuoritus - Pari viikkoa sitten maastolenkkiä Elsalla...
ihastus - Kaikki ihanat latinomiehet
loma - Äideillä ei ole lomia
uusi tuttavuus - Pisnesjutuissa mm. molemmat Minnat ovat olleet ihania tuttavuuksia
sairaus - paaviak. Hmmm, olin vähän flunssassa joskus syksyllä. Muuten olen viaton.
huono päivä - Onhan noita
hyvä päivä - Lauantaina oli laadukasta
ostos - Tätä kysytään just silloin kun olen ostanut vaippoja (2kk välein)... ja sitten myös vettä ja hiusväri

on Moonspell - Mephisto, mieluiten joku vanha live. *kuola valuu*

Huomenna sitten pitäisi hoitaa asioita ja olen jo valmiiksi ihan poikki. Kello on jo vaikka mitä enkä ole onnistunut vielä pääsemään suihkuun asti saati nukkumaan.
Ajoin ennen tuhansia kilometrejä vuodessa ja nyt pitäisi istua ratissa satakunta kilsaa. ajatuskin tuntuu rasittavalta. Tosin ei ole "oma auto" (skoda nyt ei ikinä tunnu omalta) alla eikä popitusvehkeitä tai muutakaan niin autossa ei ole sitä olohuonefiilistä mikä sinne kuuluu. Evästä ja Batterya pitää ottaa niin ehkä viihdyn jotenkin Lopenreissun.

Käytiin sitten kaksin Laurin kanssa ostoksilla. Välillä aina piti kurkkia takapenkiltä turvaistuimeen että poika ei tosiaan ole siinä. Ihan kuin jotain olisi puuttunu - ja puuttuikin! Enhän minä ole tottunut olemaan lapsesta erossa.

Poitsu oli sitten Karkkilassa mummulassa. Evääksi annoin aamupuuron joka täyttää riittävästi ilman imetystäkin. Aamusella sai hedelmäsoseen puuron sijaan mutta laitoin minä vähän persikkaa siihen puuron mukaan että olisi oikein hyvää ;)

Olimme kokonaista 3h pois mutta minusta se tuntui ikuisuudelta. En sano etteikö olisi ollut mukavaa käydä esim. syömässä kaksin, mutta sellainen pieni "ahdistus" oli takaraivossa. Kai se on luonnon tapa kertoa että äidit ja vauvat kuuluvat yhteen. Savaronassa ahmin ihanan sisäfilevartaani nopsaan ja kyttäsin Laurin kahvinjuontia hermona.

Kyllä pisto kävi sydämessä kun jo oven ulkopuolelle kuului väsynyt itku... joka loppui saman tien kun nostin pojan rintaani vasten. Ainoastaan hengityksen mukana purkautui vielä syviä nyyhkäyksiä. Lapsi oli aivan lopenuupunut mutta ei ollut osannut nukkua. Muuten oli onneksi kuitenkin mennyt ihan hyvin eli itku oli alkanut vasta jokin aika sitten.

Autossa pikkuinen haki kovasti kontaktia minuun ja Lauriin, hymyili väsyneenä mutta onnellisen näköisenä. Kotona kiedoin hänet syliini ja hän söi pitkään ja hartaasti kunnes silmät painuivat kiinni. Makasin vartinverran lapsi kainalossa nukkuen ennenkuin raaskin nousta jalkeille. Kyllä on ihanaa olla taas yhdessä...

Oli kuitenkin ihan hyvää harjoitusta tämänpäiväinen, tiistaina Julle menee uudelleen mummin luokse hoitoon kun minun pitää lähteä käymään Lopella firman pankkiasioita hoitamassa. Tukkukortti tuli nyt perjantaina ja kovasti kuumottelisi päästä käymään Heinolla jonain päivänä. Pakkausmateriaalit olisivat ainakin kova sana ja lisäksi jos sieltä saisi edullisesti Batterya niin sitä tarvittaisi firman työntekijöiden "virkistyskäyttöön..." :D

Julius itkee ja raapii lohduttavaa äitiä. Mikään ei ole hyvä, ei huvita nukkua vaikka väsyttää ja edes kanniskelu ei auta. Vitutusta lisäsi että oltiin tunninverran ulkona eikä sielläkään ollut kivaa.

Vanhojen aikoijen muiston vuoksi minulla herää aina epätoivo ja päätäkin alkoi särkeä. Toivottavasti tämä ei ole taas pitkä tuskien tie niinkuin silloin joskus... Kun ei keksi mikä pienen on eikä mitään voi tehdä niin sitten alistun väkivallalle ja koitan vaan lohduttaa.

Jokohan ne olis ne hampaat... viikko sitten hampilääkäri katsoi että ylähampaatkin puhkeavat pian ja edelleen tuo alaetunen etsii kaveria.