IRC-Galleria

Uusin jalostuskuvasto tuli viimeviikolla. Jotenkin en ole kuitenkaan innoissani.
En siitä että Elsa varsoo noin kolmen kuukauden kuluttua, en siitä että saisin viedä sen sittenkin tänä vuonna Temelle laitettavaksi. En oikein mistään hevosiin liittyvästi juuri nyt. Ehkä tilanne muuttuu kun Laurin loma alkaa ensi viikolla ja pääsen ehkä ratsastamaankin. Kyllähän meillä toki muutenkin jo saisi hidastaa tahtia koska tamman maha on jo reilun kokoinen mutta varsomisen lähestyessä saan synninpäästön siitä ettei ole ollut aikaa. Ehkä.

Hevoset ovat olleet tämän talven pakkopulla. Karsinoita siivoamaan klo 21:30 kun sitä ennen en ehdi, vuokralainen joka valittaa seuranpuutteesta ja huonoista säilytystiloista ja riimunnarut joita kaivelen hangen alta hänen jäljiltään. Loimikerrokset joiden alta hevosia saa kaivaa kun kelit ovat mitä sattuu, vesi joka pitää kantaa sisältä talosta kun kaksi vuotta sitten tehdyt suunnitelmat lämpimästä satulahuoneesta kusivat jälleen ja tietty tallin vanha hana jossa on lämmityskaapeli oli jo poistettu. Laurin burn-out joka vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen.

Matleenan myyminen viime syksynä oli eräänlainen avunhuuto siitä että en pysty harrastamaan täyspainoisesti. Kolmas karsina josta oli ollut puhetta VUODEN ei sitten valmistunut koskaan joten en jaksa enää edes odottaa ihmeitä.
Välillä mielessä pyörii että pitäisin sapattia hevosista. Antaisin Elsan jonnekin ylläpitoon vuodeksi tai pariksi ja sitten jatkaisin. Toisaalta haluaisin kasvattaa joka vuosi enkä usko että kukaan tahtoo tiinettä tammaa vaivoikseen vaikka sen kanssa voikin aika täyspainoisesti harrastaa pitkälle kevääseen.

Kolmas vaihtoehto - että pitäisin vain omat hevoset kotona enkä ottaisi vieraita nurkkiin valittamaan - on muuten hyvä, mutta siinä menisi se vähäinenkin talliapu jota saan nykyään kerran viikossa iltatallin laiton muodossa. Rahallisestihan tämä hyväntekeväisyys on suunnilleen plus miinus nolla.

Naisen kroppa toimii omituisesti. Kuukautiskierron puolessa välissä ovulaation aikoihin muuttuu miesmaku hetkellisesti aivan täysin. Kun normaalisti ihannoin kauniita ja epämiehekkäitä yksilöitä niin nyt jopa parransänki tuntuu seksikkäältä ajatukselta.
Ehkäpä on luonnonvalintaa että nainen tahtoo lisääntyä maskuliinisen ja voimakkaan yksilön kanssa mutta kuitenkin pariutuu ja hankkii jälkeläisiään hoitamaan pehmeämmän tyypin.
Hyvät periyttäjät ovat varmasti saaneet geenejään eteenpäin tämän seikan vuoksi vaikka eivät olisi karskiudessaan kovin ansioituneita ihmissuhteiden hoitajia.

Ei tässä mene kuin pari päivää niin ihailen taas silkkisiä pitkiä hiuksia ja sielukkaita silmiä lihasten ja työn likaamien käsien asemesta ;)

Gingered Batterya on jääkaapissa (itseasiassa 5 tölkkiä).
Mutta jos ootan *vielä* vähän. Vie vaikka koiran ensin pihalle, tsekkaa meilit, pukee Juliukselle vähän enemmän päälle...

Ainiin, Julle on alkanut kiipeilemään sohvatyynyjen ja ihmisten yli ja nousee tukien polvilleen (muksahtaa välillä maihin). Laurin tuohon olkkarin lattialle roudaama kone on EDELLEEN siinä. Ei ole taattua etteikö jotain hajoa kun käännän selkäni. En mä tuota elohopeaa voi sylissä pitää koko päivää.

Meidän lattiaharja on historiaa. Olkkari on ihan kauheassa kunnossa ja imuri paskana. Jotain tarvis tehdä ja nopsaan.

Eilen oli pitkästä aikaa laadukas päivä. Sain hakattua kirjanpidon ja sekä tammi- että helmikuun alv-ilmoitukset kuntoon. Vein ne postiin ja muutaman asiakaspostituksen myös. Julle oli Laurin porukoilla hoidossa ja kävimme Savaronassa skruudaamassa pihviä. Sitten jämähdettiin anoppilaan kun laurin faijalla oli jotain tietokonejuttuja.

Telkasta tuli Huutolääkäri! En tiennytkään että se tulee taas! Siistiä! Tuli sivusilmällä seurattua sitä. Kotona oltiin neljän maissa ja ilta meni leppoisasti Chiantia naukkaillen ja L konffasi meille mirroriksi toista Ubuntukonetta. Tuossa se nyt pörrää lattialla, mikä ei ole kovin hyvä idea sen suhteen että Julius tulee terrorisoimaan sitä vielä runsaasti.

Tuo pahistelukuvani näyttää Ubuntun Firefox-selaimella paljon paremmalta kuin belukoneen explootterilta. Pitäisi vissiin jaksaa käyttää serveriä enemmän omiin tarkoituksiinsa.
Lauri pelaa UFO Afterlightia, minä taas aloitin uuden NW:n Chaotic Goodilla Aasimarilla.
Moinen alignmentti ihan haasteen vuoksi. On TODELLA vaikea napsia chaotic pisteitä ja olla samaan aikaan hyvis.

Sydämeni itkee verta siinä vaiheessa kun Bishop tulee haukkumaan minua tuhansia kertoja joten tuskin pidän häntä mukana partyssä. Tuo ällö Lovena ei olekkaan minun alter-egoni kuten Zelex Sinistrus oli ja pelaan uutta peliä silkan uteliaisuuden ja ajantappamisen vuoksi kun ei viikolla pysty paljon muuhunkaan (seli seli...)

Äidin ylpeyttä:
Julius oppi konttaamaan ja melkein samantien kiipesi ihan itse syliini kun istuin lattialla. Heti on vauhti päällä. Samoin poimi lautaselta pieniä päärynänpaloja suuhunsa. Siinä on vielä harjoittelemista ja suuri osa palasista onkin pitkin peittoja mutta silti söi "ihan itse" :)
Eikai se sitten kohta ole vauva enää...

Meillä oli makkarissa aamulla +20 lämmintä! Uskomatonta.
Lisäksi Lauri ampui eilen lutkulla keittiöstä nyrkinkokoisen hiiren. Jospa niitä ei olisi enempää kun maanantaina loukutettiin toinen samanlainen. Ekaa kertaa hiiriä on näin vähän ettei edes välikatossa rapise ja loukut ammottaa tyhjänä. Mutta isoja saatana olivat molemmat. Hännät vieläpä lähemmäs 15cm. Ruskeita valkomahaisia metsähiiriä.

Päästiin eilen vihdoin illalla hieromaan vähän sovintoa. Olen kuitenkin takajaloillani edelleen enkä toleroi mitä tahansa. Liikuttuneessa mielentilassa on kuitenkin ihan hauska harrastaa seksiä joten ehkäpä se kuitenkin kannatti.

Yö olikin sitten persauksesta. Olin illalla koulussa ja Lauri oli laittanut Juliuksen nukkumaan jo klo 20 kun se oli nukahtanut hänen syliinsä. Me menimme makkariin klo 23:30 ja pian pieni pää törrötti pystyssä tikkana ja mönkiminen alkoi. Oli nukkunut sopivasti väsymyksen pois ja valmiina seurustelemaan. Niinpä homma meni vähän katkonaisesti aamuun asti. Välillä koitin tissillä rauhoitella mutta tuntui että poika imi vain lisäenergiaa maidosta oli levoton. Nyt on olo kuin hakatulla eikä yksi tölkki Batterya tunnu missään.

Rattoisasti lapsen kanssa puhellessa. Veimme tänä aamuna mersun korjaamolle ja kotiinpäin oli autossa aika kuollut tunnelma.
Tässä on nyt kyse ihan periaatteesta, minä en ole se joka tulee vastaan tälläkertaa. Onneksi kersa ja elukat ovat opettaneet senverran malttia että odotan vaikka maailman tappiin että toinen avaa suunsa.

Tälläkään kertaa riita ei lähtenyt oikeasta asiasta mutta vitutus on kytenyt jo kuukausia.
En oleta että minun tarvitsisi ymmärtää toista jos hän ei tipan vertaa yritä ymmärtää minua. Ja kun ei mitään pyydä niin ei tule pettymäänkään. Kolmas viisaus tässä on vielä se, että kun ei avaa suutaan niin ei tule vahingossa sanoneeksi jotain mistä toinen suuttuu. Se kun ei ole hyvälläkään tahdolla yleensä ollut vältettävissä vaikka kyse olisi aivan normaaleista arjen askareista. Mielummin on sitten hiljaa niin ei tule kellekkään sen isommin enää paha mieli. En yritä enää pitää keskustelua yllä, tietääpä herra Nieminen miltä tuntuu kun toinen torpedoi kaikki kommunikaatioyritykset saatana.

on kiltti ja kiva koira.